Turistina Pellossa

Oli uskomattoman vaikea herätä aamulla ennen kymmentä. Tarkoituksemme oli mennä Poikkinainti-tapahtumaan, joka on Pellon jokakesäinen tapahtuma. Tapahtuman erikoinen nimi tulee hääparista, joista toinen on ruotista ja toinen on Suomesta. Siitä johtuu myös nuo epäilyttävät sydänkyltit. Valitettavasti keli on täällä kurja. Sade verotti jo valmiiksi pientä kävijämäärää todella rajusti, joten väkeä oli vähemmän kuin Huittisten markkinoilla ja se on vähän se. Onnistuin kuitenkin olemaan asiallinen turisti ja mäiskimään muutamia kuvia. Mielenkiintoisin kuvauskohde oli jääveistos, joka tosin oli jääklöntti kun sitä kuvasin.
Iltapäivällä otimme pikku torkut, uni tuntuu jostain kumman syystä maittavan kovin. Menimme torkkujen jälkeen takaisin tapahtumapaikalle, sillä olimme osallistuneet pienimuotoiseen arvontaan jossa oli mahdollisuus voittaa 300 euroa. Osallistujia oli 215 kappaletta, joten voittomahdollisuudet olivat kohtalaiset (verrattuna vaikkapa Lottoon). Valitettavasti emme voittaneet. Nyt jääveistoskin oli hieno lohi (Kristan mielestä delfiini…), mutta minäpoika olin unohtanut kameran majapaikkaamme. Huutava vääryys! Illan (klo 18->) minä kulutin virittäen tuota uskomattoman hienoa kävijälaskuria joka ei muuten toimi, toimii, ei toimi, toimii … ja Krista lukien. Nyt koitamme tappaa aikaa, mitään tapahtumia ei taida olla luvassa enää. Ehkäpä jossain vaiheessa ylitämme rajan ja menemme kahville ruotsin puolelle nähdäksemme osaavatko ne keittää edes kahvia. ruotsia en suostu puhumaan…
Illalla on luvassa joko vuodelta 1940 oleva leffa tai vuodelta 1973 oleva leffa. Taidamme kuluttaa aikaa korttia pelaten, lukien tai nukkuen :).

Update
Minun pölinäni on saanut aikaiseksi sen, että iltapalan jälkeen lähdimme emäntämme kyydissä ruotsin puolelle ajelemaan. Saimme samalla myös pienen esittelykierroksen Pellossa. Kierros oli nopeahko ja opettavainen. Tosin olisin tahtonut mennä pyörällä itse. Olisin voinut olla turisti.
Palattuamme autoreissulta takaisin sain vakuutettua Kristan siitä, että pyöräreissu “keskustaan” olisi hyvä idea. Krista ei tosin halunnut pyöräillä joten minä sain alleni Riitan pyörän ja Krista tuli jalan. Päädyimme kävelemään järvessä, tästä tulee toivottavasti kuvia jossain vaiheesa. Katselimme myös aidan takaa lavatansseja, sillä sisällepääsy maksoi 10 euroa. Minä halusin silti käydä ruotsin rajalla itse ja kuvata tuon kummastuksen, kun Krista taasen halusi jotain muuta. Päädyimme ratkaisuun jossa minä lähdin ruotsiin (~3 km) ja Krista lähti majapaikallemme. Kunnon turistina ja digikameran omistajana kuvasin runsaasti, toivottavasti edes jokin niistä kuvista on julkaisukelpoinen. Nyt kello on taas yli puolen yön ja alan hiljalleen olemaan valmis nukkumaan.
Huomenna matkaamme Saksanmaalle… tai sitten Aavasaksaan, etäisyyttä kylttien mukaan ~50 km.
Epävirallinen lisäys logiin
Jalkani voi loistavasti. Siinä on hädintuskin mainittavaa kipua. Voin kävellä rappusia ongelmitta ylös ja alas, mikä aikaisemmin oli käytännössä mahdotonta. Saattaapi johtua täällä olevista rappusistakin. Ainut missä koin kevyttä särkyä jalassani oli oma-aloitteinen pyöräreissuini ruotsin puolelle. Aina kun jalkaani alkoi edes hieman särkemään lopetin polkemisen ja annoin pyörän hurutella. Huomasin myös, että seisaaltaan polkeminen oli tuskatonta, joten tein sitä jonkin verran.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.