Tänään heräsimme aikaisin, jotta ehdimme siivoamaan asunnon kunnolla ennen kuin lähdemme vielä viimeisen kerran tapaamaan italialaisia. Aamulla kävimme kävimme Francescon asunnolla. Asunto ei ollut kovin paljoa muuttunut siitä kun Juha sen viimeksi näki, vaikka töitä asunnon eteen oli tehty vuoden verran :). Kaikki muutostyö oli tapahtunut pinnan alla. Francescon asuntotarkastuksen jälkeen lähdimme hänen vanhempiensa luo syömään lounasta. Lounaalla tapasimme vielä kerran Beatricea lukuunottamatta kaikki. Kerroimme italialaisille että meidän pitää olla viimeistään neljältä takaisin kämpillä pakkaamista varten. Tämä siksi että olimme oppineet jo sen että heille annetut ajat eivät ikinä pidä. Sanoimme myös että junamme lähtee 18.00, kun se oikeasti lähti klo 18.55. Lounaan jälkeen hyvästelimme Francescan ja Guiseppen. Francesco toi meidät takaisin Guiseppen asunnolle.
Kuuden aikoihin olimme saaneet asunnon siivouksen viimeisteltyä, tavarat pakattua ja Guiseppelle hankittua kaktuksen riesaksi. Francesco oli luvannut tulla ennen kuutta hyvästelemään meidät. Hän tulikin viisi minuuttia ennen kuutta ja heitti meidät juna-asemalle. Hän olikin selvittänyt että juna lähtee vasta 18.55, joten pyysimme häntä jäämään kanssamme kahville. Hän itseasiassa oli kertonut kaikille muillekin että juna lähtee vasta 18.55. Niinpä kesken kahvituokiomme asemalle ilmestyi Francesca ja Guiseppe sanomaan vielä kerran hyvästit.
Junamatka meni ongelmitta. Matkasimme siis Ternistä Rooman lentokentälle. Rooman lentokentällä ei ollut kovin vaikeaa löytää Suomeen lähtevän lennon selvitysjonoa. Se oli ainut jono missä oli blondeja ja paljon. Oli äärimmäisen mukavaa kuulla ympärillä puhetta jota itsekin ymmärsi vaivatta. Valitettavasti saavuimme lentokentälle niin myöhään, että suurin osa tax free kaupoista oli kiinni. Kiertelimme niissä parissa jotka olivat auki vain todetaksemme että emme saa ostaa tupakkaa. Lohdutuspalkitona itselleen Juha onnistui löytämään Bowmore 12 vuotiasta viskiä.
Olimme Suomessa vähän vajaa neljä. Olimme jo Italiassa tutkineet erilaisia (huonoja) vaihtoehtoja joilla pääsisimme Turkuun niin hyvissä ajoin että Juhakin ehtisi töihin. Totesimme että nopein tie Turkuun menisi bussilla, mutta bussille pääseminen ajoissa vaatii useita paikallisbusseja, ratikkaa, kävelyä ja silti se menee tiukille, yksikin virhe ja bussi ehtisi lähteä ennen meitä. Toinen vaihtoehto olisi taksi. Koitimme saada paria henkilöä jakamaan taksia kanssamme, mutta he halusivat jäädä odottamaan bussia. Kävellessämme kohti taksijonoa nuori pariskunta joka oli ottanut taksin kysyi haluaisimmeko jakaa sen? TOTTA KAI! Kiitos taksin ehdimme hyvissä ajoin Helsingin keskustaan bussiasemalle, josta otimme aikaisimman mahdollisen bussin kohti Turkua. Koko yön aikana saimme nukuttua ehkä puolitoista tuntia. Olimme Turussa puoli kahdeksan ja meitä vastassa oli Jarno. Jarnon kyydillä pääsimme nopeasti kotiin ja Juha pääsi vielä nopeasti töihinkin.

Ja he olivat väsyneitä päivän loppuun saakka…

Today we woke up early so we had enough time to clean the appartment before we go to see the italians for the last time. In the morning we went to see Francescos house. The house had not changed a lot from the last time Juha saw it, even though they had worked with this house for a year. All the changes had been done inside the walls.
We returned to Francescos parents house for the lunch. There we saw for the last time Francesca and Guiseppe. Beatrice ofcourse wasn’t there. We told to them that we have to be back at Guiseppes house latest at four and that our train would leave at 18.00 although it really left at 18.55. After the lunch we saied goodbyes to Francesca and Guiseppe and returned to Guiseppes house.
Around six we had given the final touch to the appartment, packed our stuffs and gotten a cactos for Guiseppe. Francesco came as promised to the house five minutes before six to say goodbye. He drove us to the train station and we told him that the train would leave at 18.55, so won’t you join us for coffee. He had checked the train tables and knew that our train left at 18.55. Apparently he had told this to other also, because when we were drinking our coffee Francesca and Guiseppe arrived to say goodbye one more time.
Our train trip went without problems. At the Roman airport it wasn’t too hard to find the queue for finnish flights. The queue was the only queue with blond people in it. Unfortinately we were at the airport so late that almost everyone of the taxfree shops were closed. We circled our in the few stores that were open and found out that we are not allowed to buy tobacco. Juha consoled him self by buying a bottle of Bowmore’s 12 year old Whisky.
We were in Finland little bit before four in the morning. We had studied in Italy all the different options on getting to Turku. They were all bad. The best one would require us to change local busses several times take a tram and walk and if we would miss even one change we would be too late. Our best option was to take a taxi. We got lucky because a young couple wanted to share a taxi with us. With that taxi we made it to the central busstation in time and hopped on the first bus to Turku. We arrived in Turku at 7.30. Jarno was waiting for us in the busstation. He took us home and took Juha to work. With these arrangements Juha was happily in work perfectly in time and he had gotten to sleep around one and half hours during the night.