Muistit Insanityyn

Alkuperäinen speksaukseni sanoi, että 32 GB gigaa olisi sopiva määrä muistia. Ensirykäisyllä Jimms:n sivuilta pongasin Kingstonin 64 GB setin, sattui vain osumaan silmään. Aikaisempi kokemukseni muisteista on, että niissä ei oikeasti kannata maksaa mistään hirveän eksoottisesta. Teholisää ei tule samalla tavalla kuin rahaa karkaa. Mitä sen sijaan kannattaa tehdä on laittaa tasan muistikanavien määrän verran muistitikkuja sisään koneeseen.

Emolevy/prosessori vaatii DDR4 2133MHz RDIM/LR-DIMM/NVDIMM muistikampoja. RDIMM oli terminä tuttu (Registered DIMM) peruskamaa palvelimissa, LR-DIMM vaati jo googlauksen – se tarkoittaa Load-Reduction DIMM mikä tukee korkeampia tiheyksiä kuin RDIMM. NVDIMM-termin googlattuani silmät kääntyi ympäri. Muistit on niin tylsää tutkittavaa! Kingstonit on RDIMMejä, Intelin E-2620v3:ssa on 4 kanavaa, joten 4 kampaa riittää!

Olin jo lyömässä lukkoon Kingstonia, kun lueskellessani arvostelua Crucialin muisteista tajusin tehneeni pienen arviointivirheen. Artikkeli näyttää kauniisti eri muistikanava konfiguraatio ja niiden vaikutuksen muistin nopeuteen. Minulla on 2 kappaletta nelikanavaisia prosessoreita: 1 prosessori 4 muistikampaa… 2 prosessoria tarvitsee 8 muistikampaa, jotta kaikki neljä kanavaa saadaan auki. Perkele! Pitää sittenkin kaivella tuota Jimms:n sivua enemmän kuin minuutti ja löytää se oikea setti.

Takaisin Jimms:n sivuille ja suodatin “Hinta (Suurin-Pienin)” käyttöön. Crucialin muistit iskee silmille seuraavana vaihtoehtona. Sitten kun katsoin tarkemmin, arvostelu löytyy muisteista CT4K8G4RFS4213 ja ensin valitsemani muisti on CT4K8G4RFD8213…. Mitäs eroa tuolla sitten on? Single ranked x4 based versus Dual Ranked x8 based. *huoh* Tehdään homma kunnolla, selvitetään nyt sitten tämäkin.

Pikagooglaus kertoo

A memory rank is, simply put, a block or area of data that is created using some or all the memory chips on a memory module.

A rank must be 64 bits of data wide; on memory modules which support Error Correction Code (ECC), the 64-bit wide data area requires an 8-bit wide ECC area for a total width of 72 bits. Depending on how memory modules are engineered, they can contain one, two, or four areas of 64-bit wide data areas (or 72-bit wide areas, where 72 bits = 64 data bits and 8 ECC bits).

Eli, eli… Ei mitään käytännön merkistystä. Oleellista on saada 4 kanavaa käyttöön, joten 4 muistikampaa per prosessori yhteensä siis 8 kampaa. Alkuperäinen speksaus sanoi 32 gigaa muistia, mutta mitä jos sitä vähän hulluttelis ja menis 64 gigaan? Vaihtoehtoja on kaksi:

  1. 2x 32GB Crucial CT4K8G4RFD8213, hinta 641€ Jimms:tä
  2. 2x 16GB Crucial 16GB CT4K4G4RFS8213, hinta 234 € Jimms:stä

Jotenkin tuntuu epäbalansissa olevan kustannukset jos otan 32 gigaa, joten 64 gigaa se on. Sitten syvempi tutkimus Jimms:n sivuilla kertoo, että Crucial:n toimitusaika on varmistamaton. Ilmeisesti olin väärässä vaihtoehtoja onkin kolme ja oikea valinta on Kingstonin 32 GB KVR21R15S4K4 kitti x2, jonka hinnaksi tulee 578€ ja saatavuus on 5-7 työpäivää. Pidän kuitenkin vapauden tiputtaa muistin määrää, jos haluan lopussa parantaa fiilistä laitteen hinnasta ja laskea sitä parilla sadalla eurolla.

Sitten enää näytönohjaimet, kovalevy, virtalähde, jäähdytykset. Jäähdytys on kotelo riippuvainen, joten näytönohjainten jälkeen pitää alkaa pohtimaan / kokeilemaan / mittaamaan Jimms:ssä olevaa S-framea.

Tilanne 2016-01-14

Asus Z10PE-8 WS
Intel  E5-2620v3 x2
Kingston   KVR21R15S4K4/32 x2

Osia lukkoon

Jimms yllätti minut positiivisesti muutama päivä sitten. Kyseisessä liikkeessä on In Win S-frame esittelyssä ihan käpisteltävänä! Tämä sai uutta potkua minun rakennusprojektiini. Nyt jos lukitsen osat kiinni, voisin päästä mittailemaan niitä oikean kotelon kanssa.

Ensimmäisenä pitää lyödä lukkoon emolevy. Tuplaprosessori polku on se mitä haluan. Emolevyjä tutkiessani Asus Z10PE-D8 WS tuli pinnalle uudestaan. Extrabonusta saadaan siitä, että tuon emolevyn saa Jimms:ltä, joten mittaaminen pitäisi olla sen osalta nopeaa ja tuskatonta. Emolevy asettaa prosessoreille vaatimukset, CPU kanta määrittyy sen mukaan. Z10PE-D8 WS pitää sisällään 2x 2011-3 kantaa, joka on hieman erillainen kuin “normaali 2011”, joten vain Intel 2011v3 prosessorit sopii emolevyyn. Tuplaprosessori vaade puolestaan tiputtaa pois kaikki Intelin E-1XXX sarjan prosessorit, vain E-2XXXX sarjan prosessorit käy. Vaihdoehdot löytyvät täältä. CPU on se kivulias komponentti tässä. Haluan paljon ytimiä, mutta siitä seuraa kellotaajuuden lasku tai hinnan nousu. Miksi paljon ytimiä? Koska kellotaajuutta ei saa nostettua :). Lähdin leikkaamaan prosessoritaulukkoa hävittämällä 4 ytimiset prosessorit pois, sitten alta 2GHz prosessorit pois. Tämän rajauksen jälkeen hintahaarukka lähti 417 $ aina 2700$ saakka. Tästä nipusta leikkasin pois kaikki yli 1500€ maksavat. Sitten olin ihan rehellinen itselleni, heitin kaikki yli 1000€ maksavat pois myös. Jäljelle jäi 3 vaihtoehtoa

  1. 2.6 GHz 8 ytiminen, 939$ (E5-2640)
  2. 2.4 GHz 8 ytiminen, 667$ (E5-2630)
  3. 2.4 GHz 6 ytiminen, 417 $ (E5-2620)

Onko 200 MHz 272$ arvoinen? – Ei. Onko 2 ylimääräistä ydintä 250§ arvoinen? – hmmm… HMMM… kyyyyl? Tässä kohtaa mieleen hiipii ajatukset myöhemmin päivittämisestä, mutta ihan rehellisesti se ei tule tapahtumaan, ei vaan tule. Tutkitaanpa reaalihintoja.

Halvimmillaan E5-2630v3 prosessorin saa Suomesta 799€ hintaan (2016-01-11 hinta.fi)

Kun vastaavasti E5-2620v3 prosessorin saa Suomesta 474,90€ hintaan (2016-01-11 hinta.fi)

6 ydintä! 6 ydintä per prosessori sanoo maailma. Ennen kuin lukitaan CPU vastaus, käydään vielä läpi synteettiset testit:

  1. Xeon E5-2620v3 : CPU mark: 9994
  2. Xeon E5-2630v3: CPU mark: 12859

8/6*9994 = 13325 > 12859, ytimet ei suoraan anna 1:1 lisätehoja, mikä vieläkin laskee halujani maksaa ylimääräiset 320 euroa niistä kahdesta ytimestä. Jotta päätöksestä tulee hyvä mieli vilaistaan nykyistä konetta

Näinollen, löydään lukkoon

Emolevy: Asus Z10PE-8 WS
CPU: 2x Intel Xeon E5-2620v3

Kotelon ja emolevyn mittailua

mittauksiaSikäli aion käyttää In WIN S-Framea ja Asuksen Z10PE-D8 WS  emolevyä pitää niiden kahden sopia yhteen. Heti kättelyssä törmään ongelmaan. Kotelo tukee ATX emolevyjä, tuplaprosuemolevyt on EATX emolevyjä. Ero tulee esiin emolevyjen leveydessä, normaali ATX emolevy on 260 mm leveä EATX on 330mm, ero on 70 mm ja se merkitsee paljon. Googlailemalla löysin merkintöjä, että EATX sopisi tuohon koteloon, mutta osa kaapeliurasta menee silloin piiloon, se kävisi minulle ihan hyvin. Löysin myös mallisuorituksen siitä mitä aion tehdä: Overclock.net -sivustolla on Win S-frame ownersclub ja siellä on tehty juuri haluamani kaltainen operaatio. Kuten kuvasta näkyy koteloon ei jää todellakaan turhaa tilaa.

Tein vielä omat piirtomittaukset käyttäen In WIN sivuston kuvia apuna ja näytäisi siltä, että tuohon oikeasti mahtuu se emolevy ja sen alle matala vesijäähdytyksen lauhdutin. Kaapeleille jää pieni nurkka oikealle alas, josta tulla sisään. Tämä sopii hyvin, sillä emolevyn virtaliitin on juuri siinä kohdassa. Näytönohjaimet tulevat tarvitsemaan pahimmassa tapauksessa kaksi virtajohtoa per laite. Niiden vetoa pitää miettiä, ehkä vasemmasta ylänurkasta näytönohjaimia itseään pitkin? Sikäli käytän samaa mallia kuin mitä Win S-frame ownersclubin Juthos, edessä on isoja ongelmia kovalevyjen kaapeloinnin kanssa. Hänen kuvassa pumppu on selvästi niiden liittiemien tiellä.

Yksi opittu asia vuosien varrelta on, että emolevyn piirit olettavat prosessorien kohdalta tulevan ilmavirtaa emolevylle. Kun prosessorin tuuletin korvataan vesijäähdytysblokilla tämä ilmavirta katoaa ja se aiheuttaa erilaisia kuumenemisongelmia emolevyn piireille. En näe Juthoksen kuvassa ratkaisua tuollekaan ongelmalle. Tämän voisi korjata laittamalla emolevyn komponentit myös vesijäähdytykseen, mutta nyt tulee lämpökuormakysymys vastaan. Tällä hetkellä valitsemani prosessorit on TDP:ltään 140 wattia. CPU vesijäähdytys vaatii siis 280 wattia jäähdytystehoa kierrolta, jotta peruspalaset on paikallaan. Emolevy lisää kuormaa jonkin verran, mutta ei mahdottomasti.

Lopputulema illan tutkinnasta on että fyysisesti tehtävissä, jos käytetään puhdasta ilmajäähdytystä. Kaapeloinnista tulee ongelma näyttävyyden kannalta, mutta se voidaan taklata kärsivällisyydellä. Seuraava asia on selvittää paljonko jäähdytystehoa tuohon jäljelle jäävään tilaan voisi saada. Onko vesijäähdytys mahdollinen. Lähtökohta vesijäähdytykselle on, että näytönohjaimet eivät tule kiertoon mukaan.

Seuraava kone, ensiaskeleet

Rakensin 2007 alkuvuodesta ensimmäisen unelmieni pöytäkoneen nimeltään Dream. Käytin konetta runsaat kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen rakensin seuraavan koneeni nimeltään Nightmare. Nyt lienee aika rakentaa viimeinen kone, nimeltään Insanity, tässä luksus luokassa. Etenkin, kun 2010 joulukuussa lupasin Nightmaren kestävän ainakin pari vuotta Smile.

Jokainen kone, jonka rakensin, oli tarkoitus puskea rajoja. Koneiden on ollut tarkoitus olla tehokkainta mitä osaan rakentaa ja pureutua mielestäni suurimpaan normaalin koneen teho-ongelmaan. Niinpä kumpikin kone kone keskittyi kovalevyihin ja paljon. Dreamissä oli neljä aikansa nopeinta Raptor kiintolevyä RAID 1+0 konfiguraatiossa, Nightmaressa oli serveriluokan RAID-ohjain ja neljä SSD kovalevyjä RAID0 asetuksessa. Nightmaren kovalevyjärjestely yksistään maksoi 1500€. Kummassakin tapauksessa rahat käytettiin mielestäni oikeaan paikkaan.

Nyt on aika asettaa raamit viimeiselle koneelle. Kovalevyihin tullaan taas panostamaan, viimeisintä huutoa SSD:tä. Nightmaren ainut heikkous oli muistin määrä, keskusmuistia oli vain 6 GB – mikä on liian vähän tänä päivänä. Siispä muistia riittävästi Insanityyn, 32 GB kuulostaa hyvältä. Nightmaresta halusin tehdä tuplaprosessori koneen, mutta se ei ollut mahdollista silloin. Insanity tulee olemaan tuplaprosessori kone. En oikeastaan pelaa enää, joten peliteho ei ole merkityksellinen, mutta en kehtaa MökkiLANeille mennä millään keskiverrolla kortilla, joten vähintään 2x jotain kohtuullisen tehokasta näytönohjainta. Näyttöihin ei tarvitse koskea. En näe mitään riemua tai hyötyä 4k näytöissä. Tämä 16 miljoonaa pikseliä riittää yhä, vuosienkin jälkeen.

Mutta mikä tekisi koneesta järjettömän? Missä olen edellisissä epäonnistunut?  Olen epäonnistunut näyttävyydessä. Tällä kierroksella koneen pitää näyttää hyvältä, niin hyvältä että tietokoneisiin perehtymätönkin ymmärtää sen olevan tehokas kone. Dreamin näyttöpaketti, 1×30” ja 2×20” kärsi siitä että tietokoneista ymmärtämättömät eivät ymmärtäneet sen mahtavuutta. Eräs Kristan ystävä meillä käydessään kysyi minkälainen televisio tuo oikein on nähdessään Dreamin näytöt. Se sattui ja vielä tänä päivänä muistan tuon kysymyksen. Virhe korjattiin Insanityn kanssa, sen näyttöpakettia kukaan ei ole sotkenut televisioon.

Silmäni tässä vaiheessa, speksauksen ensiaskelilla, kääntyy kohti In WIN S-Framea – järjettömän hienoa koteloa kohti… Nyt aletaan tutkimaan. Visio Hulluudesta on selvä.

Visio lyhyesti:

CPU: 2x Intel Xeon ??
RAM: >= 32 GB DDR4
Emolevy: esimerkiksi Asus Z10PE-D8 WS
Näytönohjain: AMD ???
Kovalevy: 512 GB NVMe protokollolla toimivaa kovalevyä, jos emo sallii
Kotelo: S-frame ? (sikäli hulluus iskee)
Jäähdytys: Näyttävä nestejäähdytys
Virtalähde: 1kW

Monibootti piilo-osio USB-tikku, osa 2

typografia huomautus

# komennon edessä tarkoittaa, että käsky pitää ajaa roottina tai sudolla
$ komennon edessä tarkoittaa, että tavalliset käyttäjän oikat riittävät

Osointi

Tikun toiminnan kannalta oleellinen osa on tikun osiointi. Osioin tikun 4 osaan cfdisk:n avulla

#

cfdisk /dev/sdb

Ensimmäinen osio on 32 gigainen primääri NTFS osio.  Toinen osio on 15 gigainen primääri ja boottaava EXT4 osio. Kolmas osio on 11 gigainen EXT4 osio ja viimeinen neljäs osio on 5 gigainen primääri EXT4 osio.

Image

Seuraavaksi luodaan tiedostojärjestelmät paikalleen. Kirjoita ylös tai paina mieleen mikä osionumero (sdbX, kuvassa 2) boottaavalla osiolla on. Tämä on kriittistä grubin konfiguroinnissa.

 #

mkfs.ntfs /dev/sdb1
# mkfs.ext4 /dev/sdb2
# mkfs.ext4 /dev/sdb3
# mkfs.ext4 /dev/sdb4

Lisää komentorivikytkimiä sen verta kun haluat virheiden tarkistamiseen, NTFS alustamisen nopeuttamiseen yms. Tällä asetuksella NTFS tiedostojärjestelmä kirjoittaa 0 osionsa täyteen, missä menee hyvä hetki.

Boottijärjestelmä

Tikun boottauksessa käytän grub 2:sta. Luodaan pohjat grubille, joita sitten hieman korjataan, jotta tikku käynnistyy oikein. Tätä varten mountataan juuri tehty 2. osio käyttöön ja aletaan asentelemaan.

# mkdir /mnt/grub-osio
# mount /dev/sdb2 /mnt/grub-osio
# grub-install –force –no-floppy –root-directory=/mnt/grub-osio /dev/sdb

Tämän jälkeen grubin runkotiedostot on kohdallaan, mutta niissä on virheitä ja valikko puuttuu. Aloitetaan ensin korjaamalla virheet ja tekemällä tikusta boottaava Winking smile

# cd /mnt/grub-osio/boot/grub
# vi device.map

Tuhoa tiedostosta kaikki muut rivit, paitsi rivi joka sisältää USB tikun, muuta se rivi tämän näköiseksi

(hd0)   /dev/sdb

Nyt asennetaan uudelleen grub, jotta saadaan tikku boottaavaksi

# grub-install –root-directory=/mnt/grub-osio /dev/sdb

Sitten lisätään grub.cfg hakemistoon /mnt/grub-osio/boot/grub , joka on varsinainen käynnistysvalikko

# vi grub.cfg

Lisää tiedoston sisälle seuraavat pohjat. Nyt tarvitaan set root määritelmässä boottaavan osion numero (sdbX)

# Boot menu by <NIMESI> YYYY-MM-DD
set root=(hd0,2)
menuentry “Memtest 86+ (5.01)” {
linux16 /memtest86+-5.01.bin
}

Sitten käydään imuroimassa oikea tiedosto muistitikun juureen

$ cd /mnt/grub-osio/
$ wget
http://www.memtest.org/download/5.01/memtest86+-5.01.bin.gz
$ gunzip memtest86+-5.01.bin.gz

Tikku irti koneesta ja testaamaan käyttökoneella. Jos homma meni oikein, tikku boottaa karuun grub valikkoon, jonka avulla saa muistitestit käynnistettyä.

Monibootti piilo-osio USB-tikku, osa 1

tikkuOlen vuosia sitten haaveillut USB-tikusta, joka sisältäisi kaikki käyttämäni ISO-imaget ja työkalut, mutta taito rakentaa moinen luotettavasti on puuttunut. Tästä esimerkkinä on niiden kahden PXE ympäristön rakentaminen. Tuntuu niin turhalta tehdä yhdestä alle 700 megan ISO imagesta boottaava 8 gigatavun tikun avulla. Käsittämätöntä tilanhukkaa ja se tikku on sen jälkeen täynnä sontaa, joka hankaloittaa sen käyttöä normaaliolosuhteissa. Sain kerran rakennettua monibootti USB-tikun, siitä on jo vuosia, mutta se ei toiminut luotettavasti – en oikeasti ymmärtänyt miten sen tein – saati sitten ollut päivitettävissä.

Nyt Kali Linux-tikkuni Kali alkaa olemaan vanhaa versiota, eikä sekään koskaan ollut tehty kunnolla. Se on härö ja vajaalla toiminnalla oleva tikku, mutta se toimi. Tikussa oli piilo-osio, jossa Kali lepäsi ja Kalilla oli oma salattu talletustila tikussa. Kaiken puolin kiva, mutta hidas ja Kali oli 64 bittinen, mikä ampui jalkaan yhden vanhemman läppärin kanssa mitä piti tuikkia, myös UEFI tuki boottui, joten Surface Pro 3:n kanssa se oli turha.

Visio

Tikulla on normaali NTFS osio, jonka voi alustaa,  jota voi täyttää ja joka näyttää, tuntuu, äänehtii ja maistuu normaalilta muistitikulta. Piiloitettu boottaava osio, jossa on puhtaita ISO-kuvia, joita voin helposti päivittää ja joilta pystyn boottaamaan surutta. Toinen piiloitettu osio, joka on salattu ja pitää sisällään Kalin pysyvät muutokset. Kolmas piiloitettu osio, joka on Tails Linuxin pysyvien tiedostojen osio. Näin tikkua voi käyttää arjessa satunnaisen koneen käyttöjärjestelmänä, voin antaa tikun toisille pikaisessa tiedonsiirrossa pelkäämättä että he sössivät tikun sisällön. Kun tikku on kiinni koneessa ja kone käynnistetään tikku on boottaava laite ja sen takaa paljastuu valikko, jossa on Kali Linux järjestelmän korkkaamiseen, Tails järjestelmän käyttämiseen anonyymisti sekä kasa erilaisia työkaluja osioiden muuttamiseen, levyn tarkistamiseen, turvakopioiden tekemiseen ja yleiseen PC diagnostiikkaan. Pikku nörtin “digitaalinen leatherman työkalu”.

Taustat

Miten ihmeessä tämä voisi toimia? USB-tikku toimii kuin normaali kiintolevy osioiden ja käynnistyksen suhteen. Windows vain leikkii USB muistitikun olevan erikoinen laite. Windows ei suostu näyttämään kuin ensimmäisen osion muistitikulta, mikä ei ole mitenkään ongelmallista, sillä sellaisina muistitikut tulevat linjalta ellei joku mene niitä ronkkimaan.

Boottauksen suhteen rajoitteitteena toimii se, että vain primääriosiolta voidaan käynnistää. Tämä ei ole ongelma, sillä vanhat speksit sallivat 4 primääriosiota ja vision mukaan tikussa on vain neljä osiota. Toinen primääriosio voidaan merkitä boottavaksi, sille voidaan asentaa GRUB eikä Windows näytä tätä osiota koskaan. Kolmas ja neljäs osio voisi olla loogisen osion sisällä, mutta en näe mieltä pilppoa tikkua mitättömiin palasiin, joten pidetään kaikki osiot primääreinä. Tikku menee kokonaan uusiksi, jos osoita tarvitaan lisää.

Tarvikkeet

Palaset, joita tarvitaan on siis

  1. Isolla kapasiteetilla varustettu USB(3) muistitikku – minun tapauksessa 64 GB USB3 tikku
  2. Linux (virtuaali) kone, varsinaista asennustyötä varten
  3. Läjä ISO-tiedostoja
  4. memdisk –tiedosto PXE boottileikeistä
  5. Testaamisen helpottamiseksi yksi fyysinen läppäri tms., jota on helppo bootata tikun testaamista varten. Virtuaalikoneet kun eivät ilman kikkailua osaa bootata USB-tikulta.

Debugging PXE

image

PXE on todella yksinkertainen kokonaisuus, tästä seuraa että tietokone ei kerro miksi se ei tällä kertaa boottaa sitä mitä valikosta klikkasit. Minun tapauksessa kaikki ongelmat paitsi yksi ovat olleet kirjoitusvirheitä. Se yksi virhe mikä ei ollut kirjoitusvirhe oli protokollan tuntemattomuuden piikkiin menevä ongelma – en tiennyt siirtorajaa TFTP:lle. Niinpä,

kirjoitusvirheiden metsästys tehty helpoksi

Työasemalla on hyvä olla virtualisointialusta, joka osaa PXE bootin. Itselleäni tämä on VMware Workstation 9.0. Loin sinne virtuaalikoneen millä ei ole ollenkaan levyä, vain yksi prosessori ja 1 GB muistia sekä verkkokortti. Tällä saa ladattua PXE ympäristön käyntiin ja varmistettua että ohjelmat starttaavat.

Toinen palanen mitä tarvitaan on tcpdump –ohjelma reitittimelle. TFTP toimii portissa 69, joten tcpdump polkaistaan päälle käskyllä

tcpdump –i br0 ‘port 69’

näin näemme kokoajan liikenteen. Protokolla on hyvin selkokielinen, joten vian metsästyksessä ei kauaa pitäisi mennä.

PXE boot with router part 2

imageSeuraava vaihe PXE:n virittelyssä vaatii mielellään koneen, joka pystyy boottaamaan PXE ympäristössä pystyyn. Itse käytän VMwarea ja virtuaalikonetta jolla ei ole levyä lainkaan. Se boottaa aina verkosta, sikäli se on mahdollista. Tämän laitteen kanssa pystyy katsomaan miltä konfiguraatio näyttää sitä tahtia kun se etenee.

Hakemistorakenne

Varsinainen runko juurihakemisto on tftpboot ja kaikki luodaan sen alle. Itse loin tftpboot-hakemiston alle hakemistot

tftpboot
|
\ pxesys
   |
   \pxelinux.cfg

Boottauksessa ensimmäinen tiedosto mikä ladataan on tiedosto nimeltä default. Kyseinen tiedosto sisältää varsinaisen valikon ja minun tapauksessa se hajoaa vielä kahteen alivalikkoon.

DEFAULT menu.c32
  PROMPT 0

MENU TITLE Leivo network PXE menu
  MENU AUTOBOOT Starting Local System in # seconds

LABEL bootlocal
   MENU LABEL ^Local boot disk
   MENU DEFAULT
   LOCALBOOT 0
  TIMEOUT 80
  TOTALTIMEOUT 9000

MENU SEPARATOR

LABEL ToolsMenu
   MENU LABEL ^Tools Menu
   KERNEL menu.c32
   APPEND pxelinux.cfg/tools.menu

LABEL OSMenu
   MENU LABEL ^OS Menu
   KERNEL menu.c32
   APPEND pxelinux.cfg/os.menu

Sikäli mitään ei tehdä, kone käynnistyy normaalisti omalta levyltään. Tämä ei vielä boottaa mitään, vain vie meitä pisin valikoita.

MENU TITLE Tools Menu

LABEL MainMenu

  
  MENU LABEL ^Return to Main Menu
  KERNEL menu.c32
  APPEND pxelinux.cfg/default

MENU SEPARATOR

LABEL memtest
  MENU LABEL ^Memtest86+ V5.01 (27/09/13)
  KERNEL memtest/memtest

LABEL Spinrite
  MENU LABEL ^Spinrite v6.0
  KERNEL memdisk
  APPEND initrd=Spinrite/SpinRite.iso

LABEL BootNuke
  MENU LABEL ^Boot & Nuke
  KERNEL memdisk
  APPEND initrd=BootandNuke/dban-2.2.8_i586.iso

LABEL Clonezilla
  MENU LABEL ^Clonezilla (2.1.1 686)
  KERNEL ClonezillaOLD/vmlinuz
  APPEND initrd=ClonezillaOLD/initrd.img boot=live config noswap nolocales edd=on nomodeset ocs_live_run="ocs-live-general" ocs_live_extra_param="" keyboard-layouts="fi" ocs_live_batch="no" locales="" vga=788 nosplash noprompt fetch=tftp://192.168.8.1/pxesys/ClonezillaOLD/filesystem.squashfs

Nyt systeemissä on kyky bootata jotain. KERNEL – kohta on se mikä meitä erityisesti kiinnostaa. Tämä kertoo missä päin levyä on mikäkin tiedosto. Itse sijoitan jokaisen järjestelmän omaan alikansioonsa pxesys –hakemiston alle. Hakemistorakenne tässä tapauksessa näyttää siis tältä:

tftpboot
|
\ pxesys
   |
   \pxelinux.cfg
   \memtest
   \Spinrite
   \BootandNuke
   \ClonezillaOLD

Kun bootataan CD tai DVD käytetään kernel parametriä memdisk. Tällä on rajansa, tarkkaanottaen 96 MB. Se on TFTP serverin maksimi tiedostonkoko, joten kokonaisen Linux-distron boottaaminen memdiskillä on pelkkää unelmaa. Järjestelmän pitää tukea PXE boottia kuten Clonezilla tukee.

PXELinux tosin tukee HTTP siirtoa myös, jolloin moiset turhat rajat eivät tule vastaan Winking smile

PXE boot with router

imageVirittelin “äkkiseltään” pystyyn PXE bootti kyvyn myös tomato reitittimelleni. Olen tähän saakka käyttänyt Serva PXE:tä, jota ajan pääserverilläni. Ajattelin vetäistä serverille muistitestin, mutta koska pääserveri on se kone, joka toimii myös PXE palvelimena, josta muistitestiohjelman lataisin homma ei toimi. Seuraava vaihtoehto olisi tehdä boottaava USB-tikku tai CD, mutta sellaisen tekemiseen menee ehkä vartti.  Joten nopeinta on vain rakentaa toinen PXE palvelin Winking smile. 8 tuntia myöhemmin voin iloisesti todeta, että reititn toimii hienosti PXE palvelimena ja useita päiviä myöhemmin voin todeta, että muistitestiä ei koskaan ajettu ! \o/ Mutta piru vie on hieno palvelu rullaamassa reitittimellä Open-mouthed smile

Keitto-ohje PXE palvelun virittämiselle Tomato firmikselle.

PXE vaatii 2 eri uutta komponenttia sekä muutoksen DHCP serverin konfiguraatioon. TFTP protokollalla siirretään data, joten sitä varten tarvitaan oma TFTP palvelin. Varsinainen boottiälli eli PXE binäärit tarvitaan ja sitten vielä pitää osata konfiguroida DHCP kertomaan PXE ympäristöstä.

TFTP

Tarvitsemme TFTP serverin, joten

ipkg-opt install atftp

Itselläni asennus päättyi virheeseen

Configuring atftp
postinst script returned status 1
ERROR: atftp.postinst returned 1
Nothing to be done
Successfully terminated.

asennuksessa itsestään ei ollut mitään vikaa, skriptin viimeinen tappokäsky vain tuottaa virheen, koska en käytä vielä mitään xined palvelua, joten editoin skriptin äkkiseltään toimimaan, muuttamalla sen aina raportoimaan onnistumisen Winking smile. Näinikkään:

vi /opt/lib/ipkg/info/atftp.postinst

lisätään viimeiselle riville

return 0

ja ajetaan

ipkg-opt upgrade

Sitten pitää konfiguroida tftpboot hakemisto. Oletuksena tftpboot hakemisto sijaitsee /opt/tftpboot – mikä ei valitettavasti minulle käy. ATFP:n konfiguraatiotiedosto löytyy hakemistosta

/opt/etc/xinetd.d/atftp

Sinne parametrien muutos ja näin TFTP on kunnossa. Kyky siirtää tiedostoja on kasassa. Sitten se boottiympäristö kasaan:

Itse PXE boottiympäristö

Sitten tarvitaan palat PXE ympäristölle. Käytän itse PXELINUX –palvelua.

  1. Imuroi syslinux-XXX.tar.gz PXELINUX sivujen kautta
  2. Pura paketista alla olevat tiedostot tftpboot/pxesys –hakemistoon
    1. lpxelinux.0
    2. pxelinux.0
    3. menu.c32
    4. ldlinux.c32
    5. libutil.c32
    6. memdisk
  3. Luo hakemisto pxelinux.cfg (- kyllä, hakemisto) tftpboot/pxesys –hakemiston alle

 

DHCP parametrit

Lisää Advanced valikkoon DHCP/DNS osuuteen Dnsmasq Custom configuraatioon rivi

dhcp-boot=pxesys/lpxelinux.0,,192.168.8.1

Like so:

Image

Nyt runko on valmis. Seuraavaksi käyn läpi peruskonffitiedostot.

Rikoin sitten Padfonen 3/3

WP&kiviKäsissäni on siis tiiliskiveksi taiottu lainattu puhelin. Kainalot märkänä kaivelin netistä miten luuri saadaan palautetta takaisin toimintakuntoon. ODIN on avainasemassa tässä, sillä laite vielä saadaan käynnistymään flashaystilaan, mutta ei milliäkään pitemmälle. Pitkän kaivelun jälkeen löysin verkosta 4.0.2 version firmiksen ja sain flashattya sen laitteeseen \o/. Luuri oli taas käynnissä normaalisti, mutta kun sain sen siinä oli 4.1.2 ja nyt siinä on 4.0.2. Luurin itsensä mukaan mitään päivityksiä ei enää tarvitse tehdä. \o/ tänään 5 tuntia kulutettu aikaa ja puhelin on melkein samanlainen kun saadessani se!

Tunnin lisäkaivelun jälkeen löysin verkosta 4.1.2 version, jonka sain onnistuneesti päivitettyä puhelimeen! Nyt kun osaan parsia luurin takaisin softatiiliskiven tuoltapuolen alkoi nälkä hieman kasvaa. Oma luurini on näet 4.4 versiossa Androidia ja kaiveluiden aikana löysin useamman vaihtoehtoisen firmwaren luuriin, jolla sen saisi 4.4 versioon. Ensimmäinen mitä koitin oli Neatrom. Verkon ohjeet siihen miten tuo saadaan oikeasti luuriin oli hieman heppoiset. Jos tulet stokkiversiosta, homma menee näin:

    1. Flashaa uusi boot-kerneli, vaikkaa Philz
    2. Luuri muuttuu “boottikelvottomaksi”, älä välitä, flash-bootti toimii yhä.
    3. Käynnistä luuri virta+koti+äänenvoimakkuusalas-nappi pohjassa
    4. Seuraa Neatrom asennusohjeita

Tämän jälkeen luuri oli kaunis kuin sika pienenä, valitettavasti en saanut Google Appseja toimimaan, joten luurin käyttö tällä modilla kesti vain hetken. Seuraavana listalla oli Cyanogenmod. Seuraten ohjeita Cyanogenmod toimivien Google appsien kanssa oli sisällä parissa tunnissa. YES! Titanium backupilla kevennetty versio ohjelmistosta sisään ja elämä on hyvää. Omat tärkeät softat kaikki sisällä, automaatio kohdillaan – kaikki hyvin! Koko päivä siihen meni, mutta se oli sen arvoista. Opin paljon vaihtoehtoisista firmiksistä ja luurin flashäyksestä ja minulla on hyvin toimiva varaluuri.

Seuraavana aamuna aamurutineejani tehdessäni luin sähköpostiviestiä kun puhelin meni täysin pimeäksi. Se ei enää käynnistynyt lainkaan. Epäilin akkua, mutta iTapsassa käynti vahvisti sen että vika ei ole akussa, laite ihan rehellisesti kuoli. Aika paiskata laite seinään.

Nyt käytän 521 Windows phonea, mutta olen syvästi kiinnostunut vanhoista Cyanogenmodia tukevista Android luureista tahi tableteista..