2017-06-14

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Keli tänään on mennyt painostavan auringoisesta kelistä kaatosateeksi. Kaatosateen kaverina on tietenkin kunnon tuuli, ukkonen sekä hieman salamointia. Tämä sopi meille todella hyvin, sillä kummallakin töitä tehtävänä enemmän kuin työpäivään mahtuu, joten teimme töitä aina iltakahdeksaan saakka.

Lähtiessämme Suomesta otimme mukaan kaiken syötävän, mitä ei voitu säilöä tai antaa kavereille. Suomesta mukana meillä on vielä purkillinen kookosmaitoa. Ainut tapa hävittää kookosmaito on ostaa rommia sekä ananasmenua – Pina Colada!

Cue music! Action! Spotifysta Pina Colada kappaleet soimaan, salsavaihde silmään ja peräpää keinumaan sen minkä ehtii. Drinksuja sekoiteltiin fiilis katossa ja perä liikkeessä. Ruokailun jälkeen illan töitä vauhditti niin hyvän makuinen Pina Colada että piti tehdä toinen – laaduntarkkailun nimissä.

Asunnossa sisällä tunnelma olisi siis katossa. Toista oli meininki asunnon ulkopuolella. Siipikarja on hiljaa, kissoja ei näy ja märkä koira makaa oven edessä.

2017-06-13

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Arkipäivisin siis ei tapahdu mitään normaalista arjesta poikkeavaa. Eipä arkea tule kuvattuakaan. Joskin, tämä tarina olisi ehkä kaivannut kuvia avukseen. Harmikseni emme ole niin kuvaavaa tyyppiä.

Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona saimme Lucalta polkupyöriä käyttöön. Polkupyöriä oli kolme, joten valitsimme niistä kaksi. Renkaisiin ilmaa ja matkaan. Pyörät ovat nähneet parhaimmat päivät ja Kristan valitseman polkupyörän etukumi tyhjeni kauppareissun paluumatkalla. Krista otti asiakseen etukumin vaihtamisen. Kun purimme eturenkaan paljastui pari asiaa

1. sisärengas oli täysin hapera – en ole koskaan nähnyt niin haperaa sisärengasta, ihme että se piti ilmaa ollenkaan
2. sisärengas oli liian iso ja siitä syystä oli sellaisessa Z -muodossa yhdestä khotaa ulkorenkaan sisällä, jotta se mahtui

Leinistä löytyy pyöräkauppa, mutta ennen kuin menimme Leiniin menimme saman viikon lauantaina Torinoon, josta ostimme uuden sisärenkaan (oikeaa kokoa) sekä polkupyörän pumpun. Talon pumppu ei ole mukaan otettavaa mallia. Matkapumppu tuntui hyvältä idealta ja kotona oleva pumppu pitää uusia, joten miksi ei ostaa sitä samantein Torinosta? Luulisi, että tarina päättyisi tähän – rengas paikalleen ja menoksi.

Arkeni on kovin vauhdikasta johtuen Maga treeneistä ja asioiden järjestelystä, joten en ollut auttamassa Kristaa renkaan vaihdossa iltaisin. Hän oli päättänyt, että rengas vaihdetaan, joten hän laittoi sisärenkaan itsekseen tiistai-iltana. Sisärenkaan laitto ei mennyt ihan puikkoihin, se jäi venttiilin kohdalta huonosti ja kun isännän avustuksella kompressorilla vedettiin ilmat sisään siihen kohtaan nirhaantui reikä. Edessä siis renkaan paikkaus! Pyörässä itsessään oli paikkasarja pienessä pussissa, joten sillä paikkaamaan? Keskiviikkona minun avustuksella aloitetaan paikkausoperaatio. Paikkaussarjan liima oli kuivunut / tyhjentynyt, eikä Leinin pyöräkauppa ollut enää auki, joten sinä iltana ei paikattu. Torstaina kävin Leinin pyöräliikkeessä. Heillä ei ole paikkaussarjoja. Heillä ei vain ole sellaisia.  Itaaaaalia … Varigottiviikonloppuna löysimme paikkaussarjan ensimmäisestä Finalborgon pyöräliikkeestä mihin poikkesimme.  Maanantaina Krista paikkasi kumin ja tänään tiistaina vihdoin laitoimme kumin paikalleen. Eturenkaan korjaamiseen meni siis päivän vajaa kaksi viikkoa. 🙂 Kai tämän olisi nopeamminkin tehnyt, jos olisi ekana viikonloppuna ostanut myös paikkaussetin 🙂

2017-06-12

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Takaisin Volpianon arjessa. Työtä kahdeksan tuntia, sitten vähän omia juttuja ja illaksi treeneihin. Arkea.

Kaksi täyttä viikkoa takana datan käyttöä. Mikä on käytetyn datan määrä?

• SIM kortti A (hupikäyttö): 
  "Hai ancora a disposizione 24.2 GB di 30.0 GB"
• SIM kortti B (työkäyttö)
  "Hai ancora a disposizione 9.9 GB di 30.0 GB"

Eli hupikortissa, jota Krista käyttää ensi viikolla on vielä valtaosa käyttämättä. Työkortissa on viimeinen kolmannes jäljellä. Pääsyy tähän eroon on Ghost Recon jota pelattiin muutama ilta sitten. Se piti ensin päivittää ja se vei karvan alta 8 GB dataa. Tämä on täysin OK, sillä tuo kortti menee umpeen sillä välin kun olen Israelissa treenaamassa. Hupikortin dataa pitää ruveta tosissaan polttamaan, ehkäpä katsomme uutisia hallituskriisistä tai jotain. Kaikki ostettu data on käytettävä

Tämän illan Magatreenit meni ohjatessa. Torstaina kerroin Giannille festaritreeneistä, jotka vedän aina juuri ennen kesän alkua. Hän kiinnostui treeneistä niin paljon, että pyysi minua vetämään pienen palan sitä tänään. Todellisuussa vedin pääosan treeneistä – harjoittelimme tuolitekniikoita ja kivi/tuoppi/tuhkakuppi lyöntiä vastaan toimimista. Käy kevyeksi tämä treenaus…

2017-06-11

Faktat
Ajoaika: 3 tuntia 7 minuuttia
Keskikulutus: 12.5 km/l
Keskinopeus: 51 km/h
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Heräsimme varjosta, mukavan viileinä. Kaksi asiaa edesauttoi tätä.

1. Takaluukku oli täysin auki (hyttysiä vastaan oli se kärpäsverkko)
2. Kristan löytämä paikka oli täysin varjossa, edes aamuaurinko ei osunut siihen

Herättyämme virittelimme aamun vedet kuumenemaan trangialla ja aloimme juttelemaan. Autossa yöpyminen on mahdollista, koeviikonloppu oli onnistunut siinä mielessä. Nyt kun meillä on käytännön tietoa ja pari yötä takana osaamme suunnitella hommaa paremmin. Aamupäivä meni näppärästi ohi miettien mitä kaikkea teemme toisin. Kirjoitmme ostoslistaa, teimme testimuokkauksia. Lopputulos on todennäköisesti melkoisesti käytettävämpi automakuupaikka. Alustavasti sovimme toimintamalliksi tulevalle lomakaudelle kaksi yötä autossa, yksi yö hotellissa/hostellissa … tämä pitäisi pitää kustannukset kohdallaan ja antaa luksusta aina välillä.

Suunnittelussa meni niin kauan, että päädyimme syömään leirintäalueen ravintolassa ennen kuin aloitamme päivän urakan – alas kävelemisen. Ravintolan ruoka ei ollut erityisen maukasta tai kummallista, mutta maku korvattiin määrällä! Syötävää oli! Muut ruokailiat jättivät lautaselle ruokaa, jotkut runsaastikin, mutta ei suomalaiset! Suomalaiset syö sen mitä annettu on eikä kitise.

Vatsa täynnä aloitimme seikkailun jalan kohti rantaa. Kyltit antavat suuntaviivat! 30 minuuttia kävelyä alamäkeen, saa suorittaa. 5 metriä eteenpäin on kyltti “tietä ei saa käyttää – maavyöryn vaara”. Kohautimme olkia ja lähdimme matkaan. Matka oli mahtava, näkymät upeita, metsät hienoja. Polku hieman haasteellinen Five fingers-kengille, mutta ilman tapaturmia päästiin alas saakka. Parikin kertaa jouduimme miettimään mihin suuntaan mennä. 45 minuutin kuluttua löysimme rannalle vain yhden lyhyen harhapolun jälkeen.

Rannalla ajattelimme aurinkovarjon ottamista, jotta säästäisimme voimia ylöskiipeämiseen, mutta hinnan kuultuamme (25 €) päätimme paahtaa itseämme auringossa ja vilvoitella meressä. Rannalla paahdettuamme haimme jätskit, panniinit ja jännän makuista limsaa. 1,5 litraa jännän makuista limsaa ja litra vettä varusteina lähdimme kävelemään takaisin ylämäkeen. 10 minuuttia rappusia kiivettyämme pulssi oli korkealla, hiki päällä ja fiilis hyvä – happitauko! Kun hengitys lopulta tasaantui, jatkoimme matkaa ylöspäin. Yllätimme itsemme kiiveten tosi nopeasti 20 minuutin merkille. Pohdimme, että oliko se pätkä oikeasti näin lyhyt. Reitti ylös löytyi yllättävän helposti. Olimme varautuneet ottamalla kuvia jokaisesta yllättävästä polun vaihdosta, mutta lopulta kuvia ei tarvittu. Reitti vaikutti harvinaisen helpolta. Ylös kiipeämiseen kuluu vähän alta sama aika kuin alas menemiseen. Suihkun kautta check out ja tien päälle!

Kristan toiveesta ajoimme rantareittiä pitkin useamman kilometrin verran ihaillen merta ja pystysuoraa vuorenseinämää. Kerrassaan upeaa. Aivan viime hetkillä, ennen kuin aloimme suunnistamaan kohti Torinoa tapahtui jotain odottamatonta. Edessä ollut pikku auto veti äkkijarrutuksen ja alkoi kääntämään. Me teimme reissun kovimman äkkijarrutuksen ja perästä kuului KOPS! Takanamme ajanut skootteri oli törmännyt autoomme. Kuski ei tajunnut peräänajoa, mutta kakkoskuski tajusi. Tien sivuun, jaruttaneen auton viereen ja äkkiä skootterin luo. Italialaiset hölöttävät italiaa, minä kysyn onko kaikki OK? Skootterikuskilla on asvaltti-ihottumaa, mutta ei vakavia vammoja. Hän ei näytä kovin pahastuneelta minulle. Minulle näytetään peukkua. All OK, all OK. Kun minun edessä olleesta autosta tulee kuski pihalle alkaa italian molotus ja kunnolla. Kukaan ei ole tyytyväinen ja minut ohjataan ajamaan pois paikalta. Käyn autolla, katson kun sakki siirtyy samalle puolen tietä kuin minä. Palaan vielä kerran, kysymään onko kaikki OK? Voinko tehdä jotain? Minulle kerrotaan, että yksi heistä on sairaanhoitaja. Tilanne on hallussa, mene vaan pois. Ja sitten sätitään ja molotetaan italiaa sille edessä olleen auton kuskille. Se äkkijarruttanut auto on muuten kunnolla lommoilla, Yksi kylki on kivasti sisällä, peräpusua on otettu. Ei liene eka kerta? Kun kerran kaikki on OK minun osalta, poistun paikalta ja aloitamme illan ajon kohti Torinoa. Nyt on sitten koettu tämäkin. Meidänkin (pakolta) omaksumaan italiaiseen ajokulttuuriin kuuluu usean sentin mittainen turvaväli. Tästä marginaalista seuraa tälläisiä pikku onnettomuuksia.

Viikonloppu oli todella rentouttava. Näitä lisää, heti kun se on mahdollista

2017-06-10

Faktat
Ajoaika: 1 tuntia 44 minuuttia 
Keskikulutus: 14.3 l/100km    
Keskinopeus: 17 km/h
Kokonaiskilometrit: 2548 km

Aaaaahhhh… Leirintäalueen aamu, ei kukkoa, ei meteliä viideltä aamulla. Kömmimme ulos autosta kahdeksan jälkeen. Trangialla vesi kuumenemaan puuroa, kahvia ja teetä varten sekä ihmettelemään leirintäaluetta. Ensimmäisen yön pohjalta haluamme tuunata autoa. Pitää hankkia hyttysverkko kattoluukkuun tai peräluukkuun, jotta saamme pidettyä luukun auki ja taattua hyvä ilmanvaihto ja ennen kaikkea tilan jäähtyminen.

Alueella ei ole kännykäverkkoa ollenkaan, joten blogaaminen iltaisin on mahdotonta. Suunitelmamme oli ajaa ulos kuuluvusalueelle ja siellä katsoa mistäpäin saisimme ostettua

• Hyttysverkon
• Polkupyörän paikkaussarjan (Lucalta lainatussa pyörässä on edelleen kumissa reikä)
• Päivällistarvikkeet

Yllätyksemme minun puhelin nappasi verkon suihkutilojen vieressä, josta löytyi myös autopaikka. Vedimme siihen parkkiin ja aloimme käyttämään verkkoa. Krista tutki alueen liikkeeitä ja minä tuuppasin blogiviestiä verkkoon.

Tämä alue on ilmeisesti legendaarinen maastopyöräily ja vaellusalue. Leirintäalue on täynnä maastopyörillä varustettuja ryhmiä. Kaikilla muilla, myös pikkulapsilla, on maastopyörä mukana. Leirintäalue on noin 300 metriä meren pinnan yläpuolella, mutta koska meidän pitää käydä asioimassa, emme tänään seikkaileet alas rannalle jalan – se jääköön huomiseksi.

Kristan asiointiin valitsema pikku kylä oli Finalborgo. Kylä on pieni, idyllinen italiainen vuoristokylä täynnä maastopyöriä, pyöräilyliikkeitä, kiipeilytarvikeliikkeitä ja pyörävuokraamoja. Tämä kaupunki elää pyöräilystä ja merkittävästi vähemmässä määrin vaelluksesta. Ensimmäisestä kaupasta saimme paikkaussarjan ja ohjeet miten päästä kauppaan mistä saisimme hyttysverkon. Toisesta kaupasta (“hyttysverkkokaupasta”) saimme ohjeet loistopaikkoihin, missä syödä sekä missä käydä. Tänne pitää palata lomaosuudella vaeltelemaan ja nauttimaan rannasta. Paikka vaikuttaa loistavalta!

Syötyämme ja tutkittuamme kaupunkia, koitimme vaeltaa läheiselle linnalle. Se vaellus vei meidän hylätylle talolle, josta ei päässyt eteenpäin. Sen sijaan varastimme appelsiineja sen puusta. Varkaiden palkintona oli TODELLA kirpeitä appelsiineja. Veikkaamme, että ne väristä huolimatta eivät olleet ehkä riittävän kypsiä.

Lyhyen vaelluksen jälkeen ajoimme takaisin Varigottiin ja menimme rannalle. Aivan näin suoraviivaista toiminta ei ollut, sillä parkkipaikkaa ei meinannut löytyä mistään. Onnistuimme ajamaan auton pienelle kerrostalon piha-alueelle, eteenpäin ei enää päässyt, sillä auto ei mahtunut “tiellä” eteenpäin. Pakittamista, kieli keskellä ajoa ja auton mittoihin intiimisti tutustumista tapahtui paljon. Lopulta löysimme ei niin virallisen näköisen paikan johon auton sai parkkiin. Uskalsimme parkeerata siihen, koska näimme ympärillämme mitä kummallisimpia parkkitapoja. Vain puolet autoista oli mahtunut parkkeeraamaan virallisille paikoille ja puolet autoista oli mitä mielikuvituksellisimmissa koloissa parkeerattuna. Auton ikkunassa illalla löytynyt pysäköintisakko vahvistaa, että paikka ei ollut virallinen tai sallittu pysäköintipaikka. Noooh, tekevälle sattuu.

Ranta oli mahtava, joskin hieman karkealla hiekalla varustettu. Olut oli kylmää, aurinko kuumaa ja niin edelleen. Torkutkin tuli otettua.

Lähdimme lopulta auringonlaskun aikaan ajamaan takaisin leirintäalueelle. Tällä kertaa pakotin Googlen ottamaan eri reitin. Tavoittelin isoa tietä pitkin leirintäalueelle – ei haittaa vaikka kiertäisi. Meni hetki, että sain Google mapsin tottelemaan, mutta sain. Illan saldo on kuitenkin Google maps 1 – Juha 0. Reittiopastuksen viimeinen kilometri vei pikkuteille. Kääntyessämme pikkutielle  epäröimme hieman, mutta uskaltauduimme ajamaan sitä. Tie pieneni, heikkeni, pieneni, heikkeni ja lopulta 300 metrin päässä leirintäalueesta meni niin kapeaksi, että auto ei enää mahtunut menemään tietä. Sen jälkeen alkoi 400 metrin pakittamisoperaatio tiellä missä auto juuri ja juuri mahtui menemään. Autokouluna Italia on mahtava!

Saavuimme leirintäalueelle kymmenen jälkeen. Virittelimme takaluukun auki, hyttysverkon sen päälle ja menimme päivän seikkailusta väsähtäneenä nukkumaan. Huomenna jalan rannalle! WOO!?

2017-06-09

Faktat
Ajoaika: 3h 52 minuuttia
Keskikulutus: 11.7 l/100km
Keskinopeus: 57 km/h
Kokonaiskilometrit: 2518 km

Suunnitelma tälle viikonlopulle on “Italian Riviera” BEACHESS BITCHESS! Olemme valinneet rantakaupungin Varigotti rantamaaliksemme. Läheltä Varigottia löytyy leirintäalue, jossa yövymme autossamme. Se harpun alla ollut petauspatja ei ollut pelkästään harpulle!

Aamulla miehet nukkuivat pitkään, koska torstai-iltana oli ollut Giannin salin kevätkauden lopetusilallinen. Söimme ja joimme läheisessä irkkupubissa keskiyölle saakka. Aamianen syötiin sähköpostia vastaten. Työpäivä oli tiukka, niin tiukka jopa että lounas tarjoiltiin työntekijälle työpisteelle.

Iltapäivä töitä tehtiin autossa, skriptaten ja palaveeraten samalla kun Krista siirsi autoa kohti Salvin harppumuseota ja tehdasta. Kristan kiertäessä museota ja tehdasta Juha teki töitä parkkipaikalla autossa. Vähän yli neljä lakkasi työnteko, hattu siirtyi silmille ja tehokasta lepäämistä. Krista oli takaisin autossa puoli kuuden aikaan. Ilmeisesti myyjä muisti Kristan Atlantan harppukonfferenssista ja tästä seurasi pitkä jutustelu Krista soitteli tehtaalta juuri ulos tulleita harppuja ja myyjä hengaili Kristan kanssa puoli tuntia yli paikan sulkemisajan. Pitempäänkin olisi mennyt, mutta Krista pelkäsi minun hermostuvan parkkipaikalla odotttamiseen – eikä hän olisi ollut väärässä jos olisin ollut hereillä.

Kristan saavuttua autoon ajoimme parin tunnin pätkän Varigottiin. Matka muodostui pikku kylien läpi ajosta. Näissä paikoissa koeteltiin uskoa, siitä että täältä oikeasti saa ajaa. Moottoritien jälkeen, lähestyessämme rantaa nähtiin melkoisia vuoria ja ajeltiin melkoisilla vuoriteillä. Näkymät olivat todella kauniit.

Jos matka tänne oli nätti, niin on myös pikku kaupunkikin. Kiva ranta, kirkasta vettä ja kaksi päivää aikaa ruskettua(Krista)/olla varjossa(Juha) ja nauttia rannasta. Miniloma!

Edessä on siis eka yö autossa leirintäalueella Jänskättää kuinka homma toimii! Italialaiseen tyyliin leirintäalue ei ole vastannut englannin kieliseen viestiin, joten menimme alueelle tietämättä onko meille tilaa. Reissun jännitystä toi Googlen arpoma suorin reitti, joka oli todella pientä tietä, todella jyrkkää ajoa ylös.

2017-06-08

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Torstaiaamun torikierros meni näppärästi. Me tosin lähdimme torille klo 06.30 ja olimme siellä ennen seitsemää. Torimyyjät eivät näyttänyt lähellekään valmiilta. Ajattelin, että Itaaaaalia. Mennään kahville! Nautimme aamiaisen torin vieressä olevassa kahvilassa. Katselin kun myyjät hitaasti kasailivat itseään kasaan ja lopulta kysyin Kristalta, koska torin pitäisi avautua? Vastaus oli klo 08.00… Mutta viimeksikin teimme ostoksemme ennen klo 8, joten miksi ei tälläkin kertaa? Miksi ei? Tämä on Itaaaaalia. Torimyyjät myivät ihan ilolla meille (ja muille) jälkeen seitsemän sitä mitä he olivat ehtineet esille laittamaan.

Keskiviikkoillan pelisession ajaksi levensin työpöytää avaamalla pyödän laatikon ja laittamalla laatikon päälle kirjan, joka sattumalta oli saman värinen ja sopivan korkuinen. Tänään aamulla tajusin, että jos vekslaan työpöydää sopivasti saan korjattua pyödän ergonomia ongelmat kirjoilla. Pöytä ei ole riittävän syvä, jotta saisin näppäimistön riittävän kauas itsestäni. Hiiri on myös hieman tiukassa välissä ja sitä myöten hiirikäsi ei ollut rennosti. Näyttöjen korkeus on ollut tokasta päivästä saakka korjattuna läjällä kirjoja ja läppärihän on täysin auki, jolloin sen näyttö on kirjoilla korotettujen näyttöjen korkeudella. Pöydän ergonomia korjattiin täydelliseksi tekemällä seuraavaa

• Kumpikin ylin vetolaatikko ulos ja kirja vetolaatikon päälle.
• Kirja perseen alle, nostamaan minut sopivalle korkeudella suhteessa “pöydän tasoon”
• Läjä kirjoja lattialle jalkojen alle tukemaan jalat oikeaan kulmaan tuolin kanssa.

Lopputulos on hämmästyttävän ergonominen ja Kristan mielestä kuvan arvoinen. Krista esittää haasteen kaikille. Kuinka montaa kirjaa tarvitaan ergonomian muodostamiseen?

2017-06-07

Faktat
Ajoaika: N/A 
Keskikulutus: N/A 
Keskinopeus: N/A 
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Nyt kun kahvinkeitin on saatu, netti pelittää ja kukkoon on totuttu näyttää siltä, että olemme onnistuneesti siirtäneet arjen Torinoon. Niin onnistuneesti, jopa että kopioimme  myös arjesta erikoisimman osan. Suurimman osan arkipäivistä työskentelemme vierekkäin, syömme lounaan yhdessä ja puhumme toisillemme kun näyttää siltä että jutteliminen ei toisen työtä häiritse. Juhannukseen saakka suurimpana osana arki-illoista minä olen treenaamassa ja Krista on asunnolla tai Leinissä/Volpianossa tekemässä jotain. Tietenkin ne päivät, milloin minä olen kotona, on ne päivät jolloin Kristalla on harpputunnit Torinossa, joten hän saapuu vasta illalla myöhään asunnolle. Tältä arki ainakin tämän viikon verran näyttää. Ensi viikolla koitamme päästä oravan pyörästä irti. Treenaan vain kahtena iltana ja pyrin olemaan opettamatta Krav Magaa treenaamisen sijaan.

Tänään lyötiin tulille viimeinenkin osa IT:stä. Testasin esimmäistä kertaa pelaamista Italiasta käsin. Tätä varten on se pöytäkone rontattu tänne saakka. Pelaaminen toimi odotetusti. Teamspeak toimi, pelinä oli Ghost Recon. Homma toimi ihan kuin harvinaisina peliarki-iltoina Turussa, mikään ei ole muuttunut 🙂
Arki on erilaista perjantai – sunnuntai. Silloin seikkailemme Italiassa. Mihin menemme ja mitä teemme se päätetään mahdollisimman hetkessä. Meillä on toki ideoita etukäteen minne haluamme mennä, niistä valitaan jotain. Ennustan tulevaan viikonloppuun harppuja ja hiekkarantaa

2017-06-06

Faktat
Ajoaika: N/A  
Keskikulutus: N/A  
Keskinopeus: N/A  
Kokonaiskilometrit: 2126 km

Juon kohtalaisen määrän kahvia päivässä. Aloitan aamuni kahvilla, sillä viskillä aloittaminen on hieman liian rajua (koitettu on – kerran). Otan välikahvit ennen luonasta, lounaalla ruokakahvit, iltapäivällä ihan vaan kahvit ja joskus iltaisin, jos siltä tuntuu, kupin kaksi kahvia. Ainut millä kahvin korvaisin olisi viski, tuo toinen elämän vesi, mutta se aiheuttaisi liikaa paheksuntaa. Kahvi on niin oleellinen osa menoani, että se huomioidaan erikseen reissatessamme. Juon kahvini suomalaisittain. Paahto on vaalea, valmistustapa on “Mokkamaster”. Italiainen musta myrkky on kaiken maailman hipsterian ja maidon avulla kikkailemalla levinnyt, joka pirun kolkkaan, mutta Italiassa erityisesti ei ole mitään muuta kuin espressoa tarjolla. Jos ei vielä ole selvää, en pidä espressopohjaisista kahveista

Italiassa kahvin tekeminen on ollut luovaa, sillä rakas Mokkamaster jäi Suomeen. Heräsin liian lähellä lähtöpäivää kahvinkeittämisen vaikeuteen Italiassa. Mieleen tuli “kahvitratin” hankkiminen (en tiedä mikä on oikea nimi, eikä kiinnosta!) – se juttu mihin kahvinpurut laitetaan. Se tuli mieleen kuitenkin liian myöhään, vanhemmilla ei ollut ylimääräistä enkä kauppaan enää ehtinyt. Anopilta tuli kiitettävä määrä kahvia mukaan reissua varten, mutta kahvin tekokeinot piti keksiä paikalla.

Matkalla koitin erinäisistä liikkeistä löytää tarvitsemaani osaa, mutta ei löytynyt – ei Ruotsista ekokaupasta, ei Saksasta harppukaupasta. Kahvia on saatava, joten olen tähän saakka tehnyt sitä ekana aamuna improvisoimallani tavalla. Musiikkia! Etsin talosta mitä tahansa esinettä mihin saisin kahvinpurut suodatinpaperissa sopimaan. Löysin lopulta sinisen vanhan tratin. Tratti on tappinsa kanssa niin syvä, että se ei sopinut mihinkään kattilaan, mutta se sopi termosmukiini. Niinpä tratti mukiin, trattiin suodatinpaperi ja kahvinpurut. Päälle kaadetaan kiehuvaa vettä erilaisilla ja mielikuvituksettomilla tavoilla. Vahvuus vaihtelee, lämpötila heittelee ja tratin muovi paukkuu aina kun kahvia tehdään. Siitä saattaa tulla sivumakuja… Joka ainut kauppareissu tähän mennessä on käytetty kahvinkeittimen tai kahvitratin löytämiseen. Tänään, tänään (!) treeneistä palatessani poikkesin isoon kauppakeskukseen tekemään tarvittavia ruokaostoksia. Sieltä löytyi pieni taivas, kahvinkeitin. Ostin sen, pesin sen ja huomenaamulla juon kunnon kahvia…. pienestä on elämän riemut tehty.