Koepäivä

25-06-2017

This is it. Herätys, aamutoimet, aamiainen. Huoneessa mattotekniikoiden kertaus. Kaksi miestä, hotellihuone, mattotekniikoita. 

Salilla päivä alkaa tappiosta voittoon-harjoitteilla. Tehdään tekniikka virheen kanssa. Tunnustetaan virhe, todetaan omassa päässä “virhe tapahtui – se ei ole iso juttu” . Mietitään tekniikan  korjaus, tehdään tekniikka uudelleen virheettä. Toistetaan tätä ainakin puolituntia. 

Itse tasokoe. 7 tunti tekniikkaa, ottelua, tekemistä. Aina välillä, ehkä kerran tunnissa,  on pieni tauko ja kerran saamme 20 minuutin ruokatunnin. Alla on videolinkki. Minua ei näy videossa tekemässä tekniikkaa, mutta se antaa kuvaa siitä mitä tasokokeessa tällä tasolla tapahtuu. (Facebook videolinkki) 

Tasokoe

Tasokokeen jälkeen olo oli tyytyväinen. Kaikkeni on annettu, sillä irtoaa taso tai ei. Muistiinpanoissa on treenattavaa ainakin seuraavaksi vuodeksi. Viikon intensiivisen treenin jälkeen tekniikka ja toiminta ylipäätään on ihan eri tasolla kuin ennen leiriä. Palaute tasokokeesta saadaan maanantaina. 

Ilta vietettiin syöden, juoden ja jutellen. Jutut kiertää kaiken muun paitsi tasokokeen ympärillä. Toki aina kysytään “mikä fiilis (kokeesta) ?” ja kaikki vastaa luonnollisesti “hyvä!”. Illan aikana suurin osa kokeisiin osallistuneista sai hierontaa päämajan tarjoamana. Allekirjoittanut oli hieronnan lepakkovuorossa (aloitus klo 22:30). 

Huomenna palaute ja lento takaisin Italiaan (Jep! Italiaan) 

Viimeinen treenipäivä 

24-06-2017

Viimeinen treenipäivä alkoi samoin kuin muutkin. Ylös, aamutoimet, suihkuun hississä… Hississä sataa! 

Olo oli mitä loistavin! Keho ilmeisesti alkaa tottumaan pitkään treeniin. Sitten lähdetään treenaamaan taas busseilla. Treenit oli aamupäivällä skenaarioharjoittelua, joten kohtuu kevyttä alkuun. Sitten alkoi taas tekniikkadrillaus. Hyppypotkuja yms herkkua kehonkontrollin parantamiseksi. Raskaan treenauksen keskeytti lounas – ei hetkeäkään liian aikaisin. Koska täällä on pyhä, mikään paikka ei ole auki. Leiriorganisaatio toimitti ruuan salille, jossa pitaleipä tungettiin naamaan. Luppoajalla Von ja minä paukuttelimme taas keppejä. Samaan taukoon Von ehti vielä hieman opettamaan veitsisarjaa

Iltapäivä treenattiin tekniikkaa ja lopulta lyöntisarjoja. Sen verta hyvin oli mehut poissa, että kun piti lähteä järjestelin tavaroita laukussani hetken ennen kuin heräsin siihen, että minulla ei ole mitään ajatusta miksi järjestelen tavaroitani. Tämän tajuttuani vaihdoin vaatteet ja siirryin bussille – sitä minun piti tehdä… 

Illalla ruokaa, hyvät unet ja huomenna koe. Fiilis on hyvä. 

Tänään torstaina… 

23-06-2017

Aamulla herättiin, sitten syötiin. Sitten siirrytään salille. Olin varma että on torstai. Treenataan viisi ja puoli (5,5) tuntia putkeen. Tarkistetaan luurista tänään onkin perjantai. Enää päivä tätä treeniä ja sitten koe? Nyt jo? Paikat jäykistyy joka tauolla. Haetaan motivaatiota treenikaverin paidasta

Extra pitkä lounas oli vartin normaalia pitempi. Sen jälkeen treenattiin lisää. Sitten hotelille, suihkun kautta syömään (juhannusolut!) ja sänkyyn. Elämä on ihanan yksinkertaista, hieman kankeaa ja välillä tuskaista, mutta ihanaa. 

Puoliväli ylitetty

22-06-2017

Yllätyin aamiaisella siitä että tänään on torstai. Aamiaisen jälkeen luppoajalla tuli luettua tasovaatimuksia ja tehtyä mielikuvaharjoitteita.

Elämä on vain syömistä, lyömistä ja nukkumista. Kehossa tuntuu rasitus, mustelmat, hiertymät ja jostain syystä herkkänä olevat paikat. Fiilis on kuitenkin mahtava. 

Illalla yli kahdeksan tunnin treenauksen jälkeen ajatus ei oikein kulje ja meno on hieman jäykkää. 
Tältä muuten näyttää ne munasuojat mitkä potkaisin rikki:

Älkää hankkiko tuollaisia :). Noita on ilmeisesti hajonnut muillakin. 

Harrastin vuosikymmen sitten Escrimaa. Täältä löytyi toinen ohjaaja joka harrastaa nyt Escriman kaltaista lajia. Ruokatunnilla luppoajalla harjoittelimme kahden kepin lyöntidrillejä. Ne palasi yllättävän nopeasti kohtuullisen sujuviksi minulle. Oli hieno rentoutua keppejä paukuttelemalla 🙂 

Nyt on aika nukahtaa. Huomenna on aikainen aamu treenien puolesta. 

Rantapäivä

21-06-2017

Aamulla bussiin ja rannalle. 

Rannalla heittoja, kevyttä ottelua kolme tuntia. Hiekkaa oli joka lävessä. Ihokuorinta tuli tehtyä – ei tarvinnut erikseen maksaa. 

Hiekallan riehumisen jälkeen oli pari tuntia taukoa. Hyvin ehti pesemään hiekat pois ja syömään ulkona rannalla. 

Salilla jatkui treenit seuraavat kolme tuntia. Vammautumisia alkaa näkymään, väsymystä on ilmassa. Tästä meno alkaa parantumaan kun keho ja mieli tottuu tuntemaan elossa olemisen. 

Illalla oli puolentoista tunnin luento terrorismista. Mielenkiintoista kuultavaa, jos ei mitään muuta. Huomenna bussit pitävät meitä poissa 10 tuntia. Aika alkaa nukkumaan

Parin munasuojat paskaksi

20-06-2017

Aamulla klo 06:30 reippaasti ylös, aamutoimet ja aamiaiselle. Jarno ja minä tervehdimme, istuimme samassa pöydässä ja söimme. Muutamia lauseita uutisista, hiljaisuus, muutamia lauseita treeneistä, pitkä hiljaisuus. Muut pöydät: paaaaljon juttelua, paljon höpötystä. 🙂 

Treenipäivä nro 2. Jatkoimme Cristianin kanssa. Meno hyvää, pistooliuhkia, monta, monta tuntia. Yhdessä vaiheessa treenejä Cristian toteaa 

C:My groin protection is broken.

J: What?

C: My groin protection is broken. I think it was one of your kicks.

J: They are old right? I didn’t kick that hard.

C: Yes old. Now is useless

Treenit jatkui normaalisti. Munasuojien rutina osumissa toimi taustaäänenä. 

Aamupäivällä kyselin myös onko mies OK? Tuliko eilen pahoja osumia? 

C: “Me – OK. My shoulder, not OK, but it will get better. I feel it.”  

Yhdessä yllätysmaahanviennissä hänen olkapää osui mun polveen ja se osuma osui ilmeisesti hermopisteeseen tai muuten hyvin. Joten tänään otimme kevyemmin. Ruokatauolla useampi kertoi minulle että olen saanut osuman otsaan. Mmmm? Selfie:

Aaaa… Joku E1 asetekniikka, missä on tullut pyssystä ohimoon. Ihan OK. Mininaarmu. Mun vika, oli oma pää väärässä paikassa.

Iltapäivällä treenasimme kolme tuntia painin perusteita. Lopuksi löimme koukkulyöntejä vuorotellen. Blokki oli kasaan meneminen ja heti lyönti vastaan. Cristian lyö tukevasti, osumat tuntuu :). 

Illalla kehon jäähdyttyä alkoi tuntumaan pientä jumia ja kipua siellä täällä. Hotellihuoneessa totesimme yhdessä päivän olleen hyvä – ainakin tunnemme olevamme elossa. 

Illan viimeinen puolitoista tuntia keskustelimme hengityksestä ja meditoinnista. Kämppis on siis järkevää keskusteluseuraa ja päivällä treeneissä on hyvä ja kova meininki. Opin uutta, trimmaan vanhaa. Paremmin ei voisi treenaus sujua 🙂 

Eka treenipäivä

19-06-2017

Huonekaverini saapui neljän aikaan aamuyöstä, joten ensimmäinen herätys oli silloin. Itse nousin kuuden jälkeen aamutoimien kautta aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen hengailua ja klo 09:00 tervetuloa esitys. Sitä tahtia kun PowerPoint esityksessä tuli maan lippu noustiin pystyyn ja kerrottiin nimi ja jotain muuta. 

my name is Juha. First time in Israel. I’m looking to train hard this week

Oli ainut kovaa treeniä julistava. Yleisin julistus oli “I’m looking for good time/practices”. 

Treenatessa vauhdoin pareja aina kun oli mahdollista. Metsästin paria, jolla on hyvä energia ja terävä sekä kova treenityyli. Ruokatuntiin mennessä tehokasta kaveria ei ollut löytänyt. Ruokatunnille olin järjestänyt itselleni extra tekemistä. Munasuojat oli repussa hotellilla. Niinpä lounaan jälkeen otin reilun parin kilsan lenkin paahtavassa kuumuudessa kun juoksin hotellille noutamaan alasuojat. Onneksi noudin. 

Ruokatunnin jälkeen neljännen treeniparin kohdalla tärppesi. Treeniparinani oli huonekaverini Kristan. Tekniikkana,  jota harjoittelimme,  oli pistooliuhka työnnöllä. Tekniikka sujui mielestämme hyvin ja terävästi, joten lisäsimme vaikeutta. Uhkaaja laittoi hanttiin tai teki juttuja. Ensin teimme vähän tehokkaammin, sitten lisäsimme tempoa, sitten häijyyttä. Tässä kohtaa ympärillä olevat parit huomasivat toiminnan ja kommentoivat toisilleen sekä Janille (ohjaaja). Kun meno meni sille tasolle että kolisemme pisin kovaa lattia ja hakkaamme toisiamme ilolla treenin vetäjä Tommi toteaa koko ryhmälle: “OK. Lets switch the tecnique before  these two kill each other. Guys, its only the first day”. Tauolla totesin itsekseni että treenipari on löytynyt. Hän lähestyi minua ja kysyi onko minulla jo tasokoeparia. Jessss! Kerrankin tasokoepari kunnon asenteella ja energialla. Jos emme riko toisiamme viikon aikana tasokokeesta tulee hyvä! 
Ruokailuun piti panostaa illalla sen verta että kävin viereisessä outletissa ostamassa jotain mitä voisi syödä iltapäivän tauolla. Ostin näitä. Ne on pirun makeita ja näytti pähkinäpatukoilta. Ne saa luvan riittää. 😀

Illalla meillä oli yhteinen ruokailu. Ruokaa oli riittävästi ja palautusjuomaa(olutta) oli tarjolla jäänrikkojaksi. Ilta meni rattoisasti asioista jutellen. Nyt unta palloon, jotta jaksaa huomenna treenata. 

Päivä 1: Saapuminen Israeliin 

Herätys klo 04:00. Pikainen aamiainen ja autolla lentokentälle. Lentokentällä jonotus oli italiaiseen tyyliin käsittämätön häröpallo. Jonoja checkiniin oli kolme, työskenteleviä henkilöitä kaksi. Jos tulit pelkkään baggage drop jonoon sulle kerrottiin, että sitä jonoa ei ole mene johonkin muuhun jonoon :D. Moni heistä jonotti busineksessä lopulta. 

Roomassa mulla oli 30 minuuttia luppoaikaa, jonka käytin välipalan ostamiseen. Kassoja oli 4, jonoja oli 4+2 läjää. Mun jonosta lähti kassa kesken kaiken. Toinen kassa huusi jonottamaan hänen jonoon – se kassa on nyt kiinni. Kassajonot meni härdelliksi, joten ne käskettiin muodostaa uudestaan. Maksun jälkeen mentiin jonottamaan ruokaa kuitin kanssa ruokatiskille. Siellä on läjä,  ei jonoa, tiskin edessä. Asiakkaat on ärtyneitä, koska ruokaa saa kuka sattuu. Jonotusaika ei ole tekijä. Ruuanantajat oli ihan kyynelissä ja lopulta he vaan lähti pois. Barista tuli paikkaamaan poistuneita ja homma hidastui entisestään. Pitsapalan ostoon meni 20 minuuttia 😬. Positiivista baristassa oli se että hän antoi melkein kaks kertaa suurempia pitsanpaloja kuin edeltäjät, joten en turhaan “jonottanut”. 

Kiitoradalla tuli nukuttua tunti. En torkahdukseni vuoksi tiedä miksi olimme siinä tunnin, mutta lentoon noustiin tunti myöhässä. 

Israelissa,  kun jonotin passintarkastukseen, minua lähestyi nätti turistitoimen edustaja. Hän halusi rengastaa minut puhelimella. Turistitoimi koittaa uutta juttua: seurata miten turistit liikkuu täällä. Vastineeksi saisin käyttää luuria paikallispuheluihin, SMS:n ja Internetiin ilmaiseksi. Lähtiessä saisin 42e tax free ostosrahaa. Menemiseni täällä on kovin julkista jo nyt, joten tuskin GPS seuranta paljon pahaa lisää. En käytä luuria mihinkään missä tarvitaan salasanoja, sillä en voi tietää mitä luuriin on asennettu, mutta google maps ja ampparit.com on ihan Ok. Toivottavasti tästä on heillekin iloa ;). Onnistuin alta viiden kiertämään luurin rajoitukset. Pitää olla kikkailematta liikaa ettei tule sanomista tai joudu erikoiskuulusteluun poislähtiessä 😀

Vihdoin täällä. Huoneeseen päästyäni kävin ilmoittautumassa ja loppuilta menikin suomalaisten kanssa jutellessa ja syödessä. Meitä on täällä kolme. Nimet kerron, jos saan luvan 🙂 

Torino, nestehukka valmistautuminen E1 leiriin

17-06-2017

Heräsimme aikaisemmin kuin tällä viikolla arkiaamuina, koska tarkoitus oli mennä takaisin Torinon massiiviselle lauantaikirppikselle. Aamulenkin virkaa teki torilla käynti. 

Autoon piti hankkia tänään viime viikonloppuna keksittyjä asioita. Lista oli seuraavanlainen

  • Ruualle laatikko “keittiöloota” 
  • S-koukkuja kiinnityksiä varten
  • Tuulilasiin aurinkosuoja
  • Takaosan sivuikkunoihin näkösuojat

Torilla Krista keksi kysyä laatikoita torimyyjiltä. Meidät opastettiin torilta löytyvään myyjien laatikkokasaan. Siihen kaikki myyjät nakkaa ylimääräiset laatikkonsa. Sieltä löytyi meille “keittiöloota” ja sen sisälle vielä styroksiloota kylmälaatikoksi. Sivuhuomautuksena Kristan italiankielen taso alkaa olla kadehtintaa aiheuttavalla tasolla… Hän näkee vaivaa ja se tuottaa tulosta 🙂 

Täällä lämpötila on päivisin murhaavalla tasolla +34 varjossa ja kosteaa tai painostavaa. Samanlaista, mutta hieman kosteampaa, oli Kuubassa viime vuonna. Nestetankkaukseen ja varjoissa liikkumiseen pitää panostaa. Varjoissa liikkumisesta ja aurinkorasvasta huolimatta herkkähipiäisen iho hohkaa päivän kävelyn jälkeen. 

Minun tukka alkaa olemaan liian pitkä, joten kun Torinossa bongasimme ensimmäisen parturin, varasin välittömästi ajan. Parturi ei puhunut englantia, mutta asiakas puhui, joten saimme sovittua ajan keskipäivälle. Ennen parturia kävimme kirppiksellä ostoksilla. Käteen jäi Kristalle käsilaukku ja 4 kpl S-koukkuja. Ostosreissu oli riittävän onnistunut. 🙂  

Olen ulkomailla ollut parturissa muutaman kerran ja joka kerta miehen käsittelyssä. Suomessa olen käynyt samalla (nais)parturikampaajalla 17 vuotta. Tulos on taattu, kokemus on kiva, juttelumme on rentoa. Ulkomailla ei turhia lässytetä. Keskiverto parturointiaika on ~25 minuuttia. Tukka pois ja seuraava asiakas sisään. Palvelu on hyvää, mutta rivakasta. Samoin oli täällä. Trimmeriin sopiva kärki sisään ja varmoin ottein tukka pois. Ulkomailla tosin hiustyylini muuttuu aina vähän, koska kielimuuri ja paikalliset mieltymykset. Unohdin ottaa kuvan ennen parturointia, mutta Krista muisti ottaa heti sen jälkeen. Tällä kertaa kaikki päälle jätetty tukka yritettiin nostaa ylös sojottamaan eri suuntiin. 

Parturoinnin jälkeen kävimme läheisessä minitorissa ostamassa fokatsaa (tms) lounaaksi. Lounaan jälkeen kävelimme puistoon nukkumaan ja lukemaan muiden blogeja ja uutisia

Virkistävän tunni tauon jälkeen metsästimme kahvilan, jossa virkistäydyimme kahvilla, oluella ja spritellä ennen kuin aloimme palaamaan takaisin Volpianoon. Paluumatkalla loppui vesi kesken ja sen seurauksena Kristalle tuli vesihukan oireita oikein kunnolla. Hän on jo sängyssä tokenemassa kun minä vielä jännään muutaman tunnin ennen kuin koitan edes nukkua. Huomenna aamulla lähden Israeliin ja viikon mittainen E1-leiri alkaa. Huipennus on E1 tasokoe viikon päästä sunnuntaina. Alkaen huomisesta kestäen yli viikon blogaamisessa saattaa olla tauko. Jos ei, se on yhden miehen tarina korkean tason Krav Maga treenaamisesta Israelissa. 

Tiukka työviikko vihdoin loppu

IMG_20170615_1402592017-06-16

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 2737 km

Tämä viikko meni ylitöitä paiskiessä juosten vasten erinäisten raporttien takarajoja. Nyt on perrrrrjantai ja perjantaina voisi siivota pitkän työpäivän päätteeksi, koska lauantaina ei ainakaan siivota! Torinokeikkaa on lauantaina luvassa.

Täällä on kivilattiat ja niitä mopataan. Olen kaapelinjemmaaja. Kaapeleita jemmatessani olen ollut kaappien takana ja hyllyjen alla. Olen huomannut, että lattia on mopattu suurimmalta osin, mutta kaappien ja hyllyjen alaosat ei. Eihän se muuten olisi ongelma, mutta siellä on kunnon määrä hämähäkin seittiä ja minun käsi. Se ei vaan tunnu kivalta. Toisekseen kissan ja koiran karvojen moppaaminen ulos matosta on hankalaa, enkä voi hakata mattoja ilmiselvistä syistä. Niinpä kysyimme imuria. Saimme tälläisen.

IMG_20170615_140343

Tässä on ominaisuuksina todella iso ääni ja vähäinen imuteho. Toi näyttää joltain varastoimurilta tai vastaavalta. Krista sai sillä maton imuroitua, mutta lopputuloksen tehokkuudesta voidaan olla montaa mieltä. Minä sain luuttausvuoron.

Täällä on tänään ollut järjettömän kuumaa – Kuubakuumaa. Liiku ja hiki valuu, lakkaa liikkumasta ja hiki valuu tunteja, koska liikuit alunperin. Paikan elukat halaa lattiakiviä varjoissa, eikä liiku mihinkään. Niistä on otettava oppia.