juha

2019-06-25

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit:  5552 km

Aamu oli reipas. Joogaa tehtiin normaalit määrät jonka jälkeen jakauduimme kahtia, toinen lenkille toinen ruokapatojen ääreen. Tiistaipäivät ovat “välipäiviä”. Tällöin listalla ei ole mitään erityistä, ei treenejä, ei toria, ei mitään ylimääräistä työpäivän jälkeen.

Työpäivä meni vauhdikkaasti ohi kummaltakin.

Iltapäivällä päästiin nauttimaan pihasta. Täällä alkaa aurinko paistamaan ja sitä myöten lämpötilat nousemaan. Töiden jälkeen ylätasanne on jo niin kuuma, että jalkapohjia polttaa kun siinä kävelee. Silti, söimme päivällisen ylätasanteella, jalat ilmassa tai varjossa olevassa kohdassa tasannetta. Illan ohjelma oli yksinkertainen – pihan hoitoa ja kirjan lukemista.

Kahdeksan aikaan Krista sai villin idean. Pelataan talosta löytyvää peliä! Talosta löytyy “My Singapore” muistipeli! Tämä jännittävä peli antoi meille runsaasti viihdykettä puoli tuntia. Lopputulos oli 1-1. Talon pihalla on joku perkuleen iso puu, josta tippuu sellaisia piikikkäitä siemeniä. Niitä on tuo piha TÄYNNÄ. Olen haravoinut niitä useammalla eri tiheyksisellä haravalla ja kuskannut niitä pois yli kaksi kottikärryllistä, mutta niitä vaan on ja ON. Pelin aikana nypin niitä maasta jalkojeni, perseeni ja käsieni alta pienen pinon. Ei ihme että tuolla on haastellista kävellä paljain jaloin. Ehkä kesän lopussa, ennen kuin tuo puuperkele alkaa tiputtamaan niitä lisää, olen saanut pihan parsittua niistä niin että siellä voi kävellä surutta.

Illalla HTB ei edennyt. En keksi mitä pirua pitää tehdä privilege escalation polulla. Jotain ilmiselvää – joo-o.

2019-06-23

Ajoaika: 4 tuntia, 46 minuuttia
Sähkökilometrit: 114 km (34%)
Keskikulutus 5.6l / 0.3 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 5447 km

Aamuinen herätys Salzburissa ei ollut ihan yhtä energinen kuin ensimmäinen aamu Salzburissa. Yö olisi voinut olla pidempikin, mutta ei tänä aamuna. Tänä aamuna pitää siirtyä nopsaan Saksan puolelle, sillä olemme ensimmäisessä sakissa menossa Kotkanpesälle klo 9.30 bussilla. Olimme pakanneet auton runsaasti ennen seitsemää ja olimme taas aamiaisella 6.55. Keittössä työskenteli sama rouva kuin edellisenä aamuna. Hän totesi meidän olevan melkoisen aamuvirkkuja. Hän puhui myös monesta muusta asiasta seurueen “aamuvirkun” saksaa puhuvan puolen kanssa. Pirteät saksankielen taidottomat saivat kaikessa rauhassa lukea uutisia 😄

Olimme Kotkanpesän lähtökuopilla erittäin hyvissä ajoin – tunnin etukäteen. Niinpä “aamuvirkut” otti pienet torkut autossa ja toinen osapuoli tutki miten saksalaiset oikein käyttävät nahkahousujaan. Täälläpäin osa on ottanut ne vakavasti takaisin bilekäyttöön, ne näyttävät toimivan kuin opiskelijoiden haalarit. Itävallassa ja sielläpäin Saksaa näimme niitä arkikäytössä, t-paita, nahkashortsit, lenkkarit nuoren miehen päällä. Niitä näkyi itseasiassa melko paljon, melkein koko ajan. Asustuskokonaisuus vaihteli, mutta harvempi oli missään muodollisen näköisessä asustuksessa. Itseasiassa Kotkanpesällä oli yksi nahkahousuissa seikkailemassa. 
Kotkanpesä antoi meille idean. Meillä on tässä selkeästi hyvä juttu lähdössä käyntiin. Tavoitteenamme tästä eteenpäin on käydä kaikilla vuoristoisilla nähtävyyksillä sumuiseen aikaan. Meillä on nyt kasassa Jeesus patsas sekä Kotkanpesä, kummassakin meillä oli hauskaa kelistä huolimatta tai nimenomaan kelin vuoksi. Meillä oli opastettu kierros täällä Kotkanpesällä. Kierros antoi hieman ristiriitaista kuvaa paikan rakentamisesta. Opas kertoi, että työntekijät tykkäsivät työskennellä täällä, koska heille maksettiin hyvää palkkaa ja he olivat kaikki ammattilaisia. Töitä tehtiin 24/7 vuoroissa, joten kelillä ei ollut merkitystä. Kotkanpesän seinällä on tarinaa siitä miten paikkaa rakennettiin ja siellä sanotaan, että töitä tehtiin jatkuvasti kelistä välittämättä ja tapaturmia sattui ihan julmetusti muunmuassa juuri kelin vuoksi, koska kelistä riippumatta homman piti edetä. Tapaturmia tapahtui niin paljon jopa, että valtion työn suojasäännöt poistettiin tilapäisesti. Internetz kertoo, että rakentajia kuoli 12 kappaletta. Mielenkiintoisia näkökulmia samaan asiaan 🙂

Olen tämän viikonlopun reissun verran ajanut moottoritiellä maksimissaan 130 km/h niillä alueilla kun nopeusrajoitus on sallinut rajoittamattoman nopeuden. Nyt alkaa auton polttoaineenkulutus olla siellä missä sen pitää, kun autoa ei saa ladattua. Mielenkiintoisesti reissun keskinopeus ei juurikaan laskenut ja ajaminen on merkittävästi tasaisempaa. Se on myös ajamismielessä tylsempää, mutta kivaa vaihtelua revittelylle. GTE vaidetta päästiin käyttämään vuorta kiivettäessä. Se tuntuu oikein olevan tehty siihen. Auto käyttäytyy todella nätisti mutkissa kun sähkömoottori jarruttaa aina kun kaasua ei paineta.

Illalla poikkesimme jätskille johonkin pikku kaupunkiin, jonka ohi olemme ajaneet joka viikonlopun päätteeksi. Siellä on yksi jätskiliike mikä on aina täynnä asiakkaita. Meidän oli tällä kertaa pakko pysähtyä ja tarkistaa onko se paikka oikeasti niin hyvä. Näyttää siltä, että siinä kylässä oli tänä viikonloppuna kyläbileet. Me näimme valitettavasti vain purkutoimia, mitään myyntikojua tai myyjää ei enää ollut myymässä mitään.

Illan lopuksi ajattelimme mennä takapihalle nauttimaan viikonlopun ostoksista. Nahkahousuissa istuen Slyrssin viskiä maistelemaan. Tavaroiden purun yhteydessä sattui traaginen virhe. Tönäisin keittiölaatikolla uskollista matkaviskilasiani, joka on ollut reissukumppanina ainakin neljä tai viisi vuotta. Se ei valitettavasti kestänyt keittiön pöydältä lattialle putoamista. Edessä on uuden matkaviskilasin hankkiminen. Pidin tuosta kovin paljon, se oli tukevaa tekoa ja kiva käteen. Nyt edessä on uuden reissulasin löytäminen.

2019-05-21

Ajoaika:  N/A
Sähkökilometrit: N/A 
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 5084 km

Puolet joukkuesta oli heti aamusta saakka ihan täpinöissä Salzburgista. Tästä syystä johtuen olimme ensimmäistä kertaa ikinä aamiaisella 5 minuuttia ennen kuin aamiainen alkoi! Söimme pitkään ja rennosti. Kahdeksan jälkeen lähdimme kohti funikulaaria, joka vei meidät Festung Hohensalzburg -linnaan. Olimme sen verta hyvissä ajoin paikalla, että ehdimme tutustumaan hieman vanhaan kaupunkiin ennen linnakierrosta.

Funikulaari oli yllättävä laite. Meille turkulaisille tuli täytenä yllätyksenä laitteen liikkuminen. Emme olleet ollenkaan varautuneet laitteen liikkumiseen. Ensinykäysy tuli yllättäen. Tälläinen liikkuva funikulaari on selkeä turvallisuusriski, joku voi vahingoittaa itsensä jos vaikka tämä yht’äkkiä tippuisi takaisin alas. Parempi, että se pysyy paikallaan, turvallisempaa niin.

Kiitos liikkuvan funikulaarin ja suomalaisen aikataulutuksen olimme ensimmäisten joukossa linnassa, noin 5 minuuttia ennen kuin linna aukesi. Pääsimme nauttimaan kohtalaisen kiirettämän kierroksen linnassa. 10.30 aikaa olikin jo melkoinen nälkä, joten suunnistimme linnan näköalaravintolaan. Ravintolassa meille paljastui, että keittiö aukeaa vasta klo 11.30. Tämä tarkoitti meille baijerilaista toista aamiaista, eli olutta ja pretseleitä… Toisen aamiaisen jälkeen lähdimme koluamaan linnan erinäisiä nurkkia. Löysimme vain pari paikkaa, missä emme olleet jo käyneet. Toinen paikka oli marionettimuseo ja toinen oli katselutasanne. Päätimme poistua linnalta alas vanhaan kaupunkiin syömään. Poistuessamme katselutasanteelta näimme turkulaisille tutun (tavara)jumilukaarin. Sen vieressä tuli kotoisa olo.

Löysimme ruokapaikan Residenzplatzin vierestä. Ruoka oli hyvää, mutta palvelu todella hidasta. Kristalla oli ruokailun jälkeen vielä hirveä hinku nähdä Salzburgin katedraali. Niinpä sovimme, että hän lähtee ihmettelemään sitä yksi ja minä hengailen ravintolassa. Krista ehti käymään läpi koko katedraalin ja läheisen turistikaupan, sillä välin kun minä odottelin laskua. Nopeuttaakseen laskun saamista Krista esitti visatanssin. Visatanssissa osoitellaan sormella luottokortin visa-merkintää samalla kun tanssitaan seisaltaan pöydän vieressä. Kun visatanssi ei tuottanut haluttua tulosta Krista siityi visajoogaa. Hän pääsi alaspäin katsovan koiran alkuasetelmiin eli kädet ylös ja katse kohti visakorttia, kun tarjoilija ilmestyi. Visatanssi ja -jooga toimivat. 😄

Ruokailusta virkistäytyneenä lähdimme shoppailemaan. Olimme jo hieman alustavasti katselleet lederhoseneita. Kohtuullisen kiertämisen jälkeen päädyimme koittamaan nahkahousuja. Päätöksen tekoon meni poikkeuksellisen kauan, mutta lopulta minulla on kunnon nahkahousut ja pari paitaa sopimaan nahkahousujeni kanssa. Seuraava vaihe on tottua nahkahousuihin, jotta voin käyttää niitä arjessa, myös Suomessa.

Nahkahousushoppailun jälkeen palasimme hotellille tekemään pienen välikuoleman, sillä illan ohjelmassa oli illallinen ja konsertti Festung Hohensalzburg -linnassa. Päivän keli oli tähän saakka ollut loistava, ei liian kuuma, pikkasen pilviä. Välikuoleman aikana pilvet ja ukkonen oli löytänyt Salzburgin. Kävelimme kevyessä sateessa linnalle ruokailemaan. Ruoka oli OK, viinit parempia, musiikki loistavaa. Illan ohjelma oli ohi kymmenen jälkeen. Sadekin oli lakannut musiikin aikana, joten pääsimme nauttimaan viileästä Salzburgin iltakävelystä kaiken päätteeksi.

2019-06-21

Ajoaika: 2 tuntia 29 minuuttia
Sähkökilometrit: 52 km (41% matkasta)
Keskikulutus 6.0l / 0.4 kWh per 100km
Kokonaiskilometrit: 5084 km

Heräsimme kuudelta Schlierseessä. Aamu oli upea. Olimme miettineet joogaamista, mutta mattoja ei ole mukana ja nurtsi oli aamukosteudesta märkä. Jätimme joogailut sekä lenkin väliin ja lähdimme kävelemään kaupunkiin. Vähän yli kuuden aikaan kaupunki oli kivan hiljainen. Bongasimme ensimmäisen uimarin tähän aikaan. Hän oli järvessä uimassa tyynen viileästi. Me seikkailimme pitkin kaupunkia ja löysimme lopulta toiselta puolen leipomon, joka oli auennut jo viideltä. Ostimme sieltä pretseleitä, leipää ja juustoista leipää. Pretseleistä merkittävä osa katosi matkalla takaisin autolle sekä aamiaisen aikana. Niitä pitää ostaa enemmän näemmä, neljä ei riitä edes parkkipaikalta ulos. 😄

Päivän ensimmäinen etappi oli Slyrssin tislaamo. Paikka aukesi kymmeneltä ja me olimme sen pihassa syömässä lounasta 9.30. Vatsa tännä lähdimme tekemään omatoimitislaamokierroksen. Olisimme ottaneet opastuksen, mutta sitä ei ollut tänään tarjolla. Omatoimitislaamokierros päättyi heidän maistelualueelle, jossa maistelimme kuutta eri tuotta. Paljastui jotain mielenkiintoista Slyrssista. Heidän classic viskinsä, eli perusmyyntituote, on hyvin onnistunut. Se on 3-6 vuotiasta ja kuten Italiasta löytämme Puni on erittäin maukasta, ikä ei haittaa. Heillä on myös 12 vuotias, joka maksaa sitten sen 140-200 € pullo. Slyrssin classic on makea, hyvin hedelmäinen, raikas ja nuoren iän vuoksi alussa hieman terävä. Kaksitoistavuotias alussa pehmeä, vuodet tynnyrissä näkyvät hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain odottamatonta. Se maku ei ole pysynyt hyvänä. 12 vuoden jälkeen päämaku on hyvin lyhyt ja jäljelle jää katkera, hapan jälkimaku. Tuo jälkimaku eri voimakkuuksilla ja pituuksilla tuntuu olevan Slyrssin viskien ominaisuus. Classicissa sitä on hyvin vähän. Slyrssin PX cask viimeistely on ehkä parhaiten onnistunut hedelmäisen viskin PX viimeistely, mitä olen maistanut – erittäin onnistunut kättely. Poistuimme tislaamosta kolmen pullon kera. Pari classicia ja yksi PX. Näistä kaksi matkaa Suomeen juotavaksi. Puhuimme luonnollisesti hyvän hetken baarimikon kanssa ja samalla paljastui, että Saksassa on ehkä 100 pientislaamoa, joka tekee viskiä. Ne on niin pieniä, että niiden tuotetta saa vain paikallisesti. Niiden löytäminen on vaikeaa. Nyt miespuolisilla osalla joukkuetta on missio.

Slyrssin jälkeen ajoimme läheiselle parkkipaikalle tekemään lounasta. Aurinko paistoi jo armottomasti tässä kohtaa. Puolet joukkueesta istui puun alla piilossa suurimman osan ajasta. Lounaan jälkeen matka jatkui Rosenheimiin, mistä löytyi tämän reissun roskaton kauppa. Valitettavasti, tai ehkä parempi näin, tässä kaupassa ei ollut mitään herkkuja tai napoja myytävänä. Ostimme vain suunnitellun mukaista tavaraa :). 
Rosenheimin jälkeen edessä siirtymä seuraavaan kaupunkiin Trausteiniin, missä oli harppukauppa. Täällä tuli vietettyä ainakin tunti. Harput löytyi toisesta kerroksesta nuottien kera. Sieltä löytyi myös kiva pöytä ja penkki ihan huoneen perältä. Toinen puoli joukkueesta ihmetteli nuotteja ja soitti harppuja, toinen puoli pilkki ahkerasti ja lopulta nukkui penkillä iloisesti. Harppukauppareissu oli kohtalaisen virkistävä. Siirryimme ostosten kanssa viereiseen kahvilaan suunnittelemaan Salzburing yöpymistä. Meillä on jo yöpymisparkkipaikat merkattuna, mutta toiveihin oli hiipinyt hotelliyö. Puolen tunnin tutkimisen jälkeen hotelliyöt oli saatu varattua. Tämän jälkeen oli hyvä alkaa siirtymään kohti Salzburgia.

Matkalla Salzburgille pysähdyimme Juhannusillalliselle: uusia perunoita ja silliä. Parkkeerasimme jonnekin vuoren päälle ja aloimme kokkailemaan. Yhdistelmä toimii todella hyvin täälläkin päin maailmaa. Silli ja peruna vaan toimii :D.

Saavuimme Salzburgiin todella näppärään aikaan. Ehdimme siirtämään kamamme hotelliin ja purkamaan niitä hieman, kun alkoi sataa. Jätimme Salzburgiin tutustumisen väliin ja vietimme reissun ensimmäisen leffaillan. Kyseessä oli ensimmäinen leffa sitten Suomesta poistumisen jälkeen.

2019-06-20

Ajoaika: 3 tuntia 8 minuuttia
Sähkökilometrit: 86 km (34%)
Keskikulutus 5.2l / 2.2 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 4953 km

Suklaa-aprikoosi herääminen. Olin eilen siirtänyt hakkeriläppärini olohuoneeseen, joten herättyäni ja nautittuani suklaa-aprikoosin aloin työstämään HTB:ta. Kristan heräämisen jälkeen oli edessä jooga. Kristan lenkillä tapahtui jotain ennen näkemätöntä! Häntä näki saksalaisen lenkkeilijän. Vei kolme viikkoa ennen kuin hän kohtasi ensimmäisen lenkkeilijän! Italiassa lenkkeilijöitä tuli vastaan heti ekana aamuna.

Työpäivä viuhahti ohi. Ruokatunnilla tehtiin vähän ylimääräistä ruokaa, jotta iltapäivällä olisi mahdollisimman nopea lähtö. Krista pakkaili ja pyykkäsi työpäivänsä aikana, jotta olisi vähemmän tehtävää kun työpäivä päättyy.

Työpäivän jälkeen pakkasimme auton ja aloitimme ajamisen kohti Slyrssiä. Meidän juhannus muodostuu käynnistä viskitislaamolla, harppukaupassa, roskattomassa kaupassa, Saltsburgissa sekä Kotkanpesässä. Tähän reissuun tarvitaan kolme päivää, joten juhannus osui juuri oikeaan väliin.

Ranskassa opin arvostamaan uunituoretta patonkia. Muistan vielä lämmöllä aamulenkit leipomoon ja tuoreen patongin riemun. En ennen tätä reissua pitänyt pretseleitä juurikaan minkään arvoisina. Kokemukseni mukaan ne ovat kuivia ja kovia. Nyt tiedän, että ne ovat kuivia ja kovia vain kun ne on väärin tehty. Tässä maassa ne on pehmeitä sisältä, kovahkoja päältä ja ah, niin suolaisia. Pretselin maistuu hyvälle, Pretselin suolaisuutta on hyvä tasapainottaa oluella. Tämä yhdistelmä on yhtä vaarallinen kuin Ranskassa löytämäni pähkinäsuklaa ja tuore patonki. Tätä on syytä varoa ja rajoittaa!

Reissullamme löysimme jotain AIVAN MAHTAVAA. Krista huomasi kyltit JUUSTOAUTOMAATTI ja minä sanoin, että me pysähdymme VÄLITTÖMÄSTI ja ostamme JUUSTOA automaatista, jos löydämme sen. Löysimme JUUSTOAUTOMAATIN. Kylästä ennen nukkumaparkkipaikkaamme, joka taasen on edeltävä kylä ennen Slyrssin tislaamoa,  löysimme juustoautomaatin. Täällä on parkkipaikalla, keskellä ei mitään, automaatti josta saa juustoa. Siitä automaatista sai vitun hyvää juustoa. Havaittuamme, että automaatista saa vitun hyvää juustoa, oli täysin selvää että meillä on kohta vitun hyvää juustoa. Asiasta käytiin keskustelua, sillä vitun hyvää juustoa saa kilon klöntin tai ei mitään. Koska joukkueesta 50% oli täysin vakuuttuneita siitä, että noin hyvää juustoa on PAKKO ostaa kysymys oli vain siitä koska toinen puoli taipuu ja hyväksyy sen että kohta on kilo juustoa. Juusto kaipaa kumppanikseen olutta, joten kun meillä oli kilo juustoa kädessä piti juosta läheiselle huoltoasemalle ostamaan olutta. Jos olisimme olleet Ranskassa, olisin ostanut viiniä.

Illan viimeiset tunnit tuli viettyä leirintäparkkisella, minkä Krista löysi. Hänen parkkisvainu on käsittämätön. Tämä on jopa virallinen, saa viettää “max 24 tuntia asuntoauton kanssa” parkkipaikka. Aivan käsittämätön löytö taas. Kun auto oli saatu parkkiin istumme syömään juustoa ja juomaan olutta. Juustopakkauksesta löytyi myös bonusjugurtti sekä pari salamia. Ne katosi napaan oluen kera.

2019-06-19

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4692 km

Aamulla tuli herättyä vasta klo 6! Voisiko tämä johtua siitä, että ei tullut syötyä eilen illalla? Aamulla joogatessa oli jo kauhea nälkä. Korjaamme ruokailua. Joogaaminen etenee. Jo nyt, vasta puolentoista viikon tekemisen jälkeen, pystyn huomaamaan venyvyydessä muutoksia. Puoli tuntia venytyksiä, jotka saavat miehen hikoilemaan, ilmeisesti oikeasti venyttää :D.

Keskiviikko on toripäivä. Meillä on käytössä isänniltä saadut polkupyörät. Minun käytössä olevassa polkupyörässä on varmaan toisen maailman sodan aikainen satula. Se on todennäköisesti jonkinlainen kidutuslaite. Aikaisemmin sen kulma oli yläviitossa, mikä tarkoitti munien puudutusta yhtään pitemmillä matkoilla. Eilen käänsin satulan hieman alakulmaan. Nyt se nahkainen pikku p**kele on täysin mahdoton. Kulma on vain vähän alaspäin, mutta tämän seurauksena siinä on liki mahdoton istua. Kädet on jännittyneenä kuin alaspäin katsova koira -asennossa, pakottamassa minua taaksepäin satulassa. Satulan takaosassa ei voi istua, siellä se penkki on niin leveä, että se ottaa kiinni reisiin kun polkee. Oikean asennon löytäminen tuolle satulalle tulee olemaan haaste. Mahdollisesti se oikea asento löytyy kun kyseinen satula on pienen järven tai joen pohjalla ja sen tilalla pyörässä on uusi satula.

Se vähä saksaa mitä on tullut miesten opittua on opittu Call of Duty 1:stä ja Call of Duty 2:sta, nuo ovat tietokonepelejä. Minun tajuntaani on iskoistunut, että jawohl huudetaan aina. JAWOHL! ja sitten ammutaan tai tehdään jotain hyvin sotilaallista. Jawohl pistää minun korvaan ja tuntuu niin totaalisesti olevan pois paikaltaan kun torilla vanhempi nainen sanoo jawohl aina välillä, kun asiakkaat kysyvät jotain. Se tuntuu niin epärealistiselta – se tuntuu sarkastiselta, mutta se on ihan normaalia puhetta 😄’

Työpäivä venähti oikein kunnolla. Sain vihdoin kehiteltyä kauan visoimani kertakäyttöisen logianalysointivirtuaalikoneen toimintakuntoon. Ilta meni sitä paketoidessa ja tuotteistaessa. Krista teki GTD katselmointia koko illan. Kun sain paketoinnin valmiiksi otin kirjan käteen ja kiipesin puuhun. Luin siellä ainakin tunnin verran. Erittäin mukava paikka, tulen viettämään siellä enemmänkin aikaa.

Asumme tämän kesän ison talon alakerrassa. Tämä alakerta on rakennettu täysin erilliseksi yläkerrasta kylppäreineen ja keittöineen. Täällä on jopa oma sisäänkäynti. Tänä vuonna työpäivän aikana minä olen makuuhuoneessa ja Krista olohuoneessa. Italiasta opittu kirjajekku toimii ja täälläkin käytetään kirjoja korottamaan lisänäyttö läppärin näytön korkeudelle. Työpisteen ergonomia ei ole ihan A-luokkaa johtuen liian korkeasta työpöydästä, mutta kyllä tällä pari kuukautta hommia tekee. Keittiö on italiareissun tavoin rajoittunut työskentelypintojen suhteen – erityisesti tiskin kuivaus vie kovasti tilaa. Olohuoneeseessa ei oleskella työpäivän ulkopuolella, mutta eipä se viihtyvyydeltään ole niin mahtava, että siinä kauheasti menettäisi. Näkymä olohuoneesta on tosin kiva. Parasta asunnossa on kylpyhuone! 🙂

2019-06-18

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4692 km

Uusi heräämisrytmi toimii. Tänään tosin valitsin torkkua sängyssä yhden torkun verran, koska heräsin jälkeen viiden. Nousin silti ennen kuutta. Nyt paljastuu uusi ongelma. Mitäs sitä tekisi ennen kuutta, kun ei kauheasti voi meteliä pitää. Seuraavaa aamua varten laitan hakkeriläppärin, jotta voin hakata HTB:ta tai kehittää työkaluja. Kristakin nousi kuudelta. Joogan jälkeen hän lähti lenkille, minä aamiaiselle.  Unelmatalo jatkaa muuttumistaan unenomaiseksi, kuten Kristan aamulenkkikuvasta näkyy.

Työpäivä viuhahti ohi – kuten kuuluukin. Illalla oli edessä auton pesu, liki 4700 kilometrin jälkeen sille on hyvä antaa isompi pesu. Työpäivän jälkeen lähdin pesulalle. Olin jo eilen valinnut pesulan, jotta tänään ei olisi mitään tekosyitä olla lähtemättä. Pesu oli valittu sen positiivisten arvioiden vuoksi. Tämä laittoi sen yli muiden

Pesulan toimintamalli oli tuttu Italian reissulta. Meni hetki löytää polettiautomaatti, mutta sen jälkeen homma luonasi. Arvostelu piti paikkansa! Pesun jälkeen auto kiiltää kuin apinan perse. Siinä on vastaavasti myös muutaman ötökän purujäljetkin, osaa jäljistä ei vaan saanut hinkattua pois. Paluumatkalla poikkesin Aldiin katsomaan viskivalikoimaa. Se oli todella surullinen, joten otin jotain saksalaista leipäjutskaa ja saksalaista punaviiniä suruuni. Talon pihaan peruttaminen on haasteellista. Se on enemmän tai vähemmän joka kerta mennyt jotenkin pieleen. Tällä kertaa se meni vähän enemmän pieleen. Tässä pihassa on erilaisia matalia pieniä haasteita mihin ei pidä osua. Olen koko ajan pelännyt osuvani joko lamppuun, puuhun, lavaan, korokkeisiin. En ollut osannut pelätä, koska en ollut tiedostanut esineen olemassa oloa, isoa tiiliharkkoa. Kääntäessäni auton kuskin puoleinen puskurin nurkka osui tähän harkkoon. Onneksi se on kevyt, muovipuskuriin jäi pari mustaa naarmua. Ne varmaan voi joku Suomessa tasoittaa pois kohtuu hintaan. Ensi kerralla varomaisemmin.

Ilta meni meillä kummallakin nauttien kirjasta talon pihalla ja vähän myöhemmin minulla HTB:n haasteisteista nauttien. Sain user flagin vihdoin tuosta koneesta irti. Nyt on edessä local privilege escalation. Näyttää ajatusta vaativalta hommalta, joten jätin sen huomiselle aamulle – jotain tekemistä ennen kuutta 🙂