sunnuntai, 2026-07-05
Ajoaika: 2h 29 min
Keskikulutus: 10.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Sunnuntai! Sopivasti viileässä autossa. Veikko katselee ohjelmia, vanhemmat lököö sängyssä, lukee uutisia, syö rauhallisen aamiaisen. Rauhallista autolla olemista jatkettiin noin puoli kymmeneen saakka ja sitten lähdettiin vuorelle. Ajatus oli vetää hiihtohissillä ylös ja vaeltaa alas, mahdollisesti mennä mäkikelkalla.
Veikko otti laastarin irti aamulla. Isän hämmästykseksi se oli yllättävän punainen koko alueeltaan. Krista huomasi herran otsan ja sen punaisuuden. Ensin ajattelin, että OK, se isompi haava on vuotanut – se on vaan kuivunutta verta se punainen alue. Vaan ei, se ei ollut kuivunutta verta. Herralla on komea 2 senttiä paksu, ainakin 5 senttiä leveä alue isompia ja pienempiä haavoja otsassa. Verta vuotanut niistä eri haavoista ja siksi laastari oli punainen. Alueen punaisuus ei pienentynyt pesuyrityksellä, joka kirpoi pientä miestä jonkin verran. Joten kevyen puhdistuksen jälkeen haava-alueen annettiin olla. Herran menoa “pieni” jälki ei haitannut.
Matka ylös oli helppoa ja maisevat mahtavia. Huipulle pääseminen vaati kaksi hissiä. Huipulta alaskävely vaati pysähdyksen ekan hissin päätepisteellä. Olimme jo Veikon kanssa valinneet jätskimme ylöspäin menomatkalla. Pieni herra oli isän hartioilla osan matkasta alas huipulta välipisteelle. Tauko sai virkistettyä koko tiimiä tehokkaasti ja sitten alkoi se pääurakka eli tästä pisteeltä alaspääsy. Matkalla viihdyttääkseen itseään ja muita Veikko keräsi kiviä, joita isä sai paiskoa toisia kiviä päin tavoitteena rikkoa kiviä. Kivet täällä on usein liuskekiviä, jotka räjähtävät palasiksi erittäin palkitsevasti. Jossain kohtaa matkaa isä kruunattiin maailman parhaaksi kiven rikkojaksi. Välipisteeltä alas pääsy vei kauan, ainakin tunnin, ja vaati paljon pohkeilta. Tällä mäkiosuudella Veikko ratsasti Kristan selässä hyvän pätkän ja viimeiset mäkimetrit taas isän selässä. Tie ei ollut kaikkein inspiroivin, metsäpolku olisi ollut mielenkiintoisempi. Vastineeksi tosin olimme avoimella koko ajan ja vuoret näkyivät hienosti ympärillä. Kävelyreissu vei 3 tuntia ja autolla kaikki olivat hyvin nälkäisiä.
Ennen ruokailua konsensus oli, että päivätorkkujen jälkeen mennään takaisin ja koitetaan sitä mäkilaskua. Päivätorkkujen jälkeen Veikko oli kovasti sitä vastaan, joten päätimme lähteä takaisin kesätalolle. Edessä kun oli taas runsaasti ruuhkaa taas kaikkien muidenkin halutessa palata takaisin. Matkalla Google taas ilmoitti löytäneensä oikotien, joka säästi joitakin minuutteja. Nauraen otimme sen tarkistamatta miten se oikaisee. Paluumatka meni rauhallisesti pienen herran sammahtaessa ja nukkuessa yli puolet matkasta. Paluumatkalla tuli myös ekaa kertaa käytettyä bongaamaamme kemiallisen vessan tyhjennyspaikkaa. Täällä aina välillä löytyy huoltoasemilta ilmainen tyhjennyspaikka ja olemme miettineet sellaisen käyttämistä. Tänään oli eka kokeilu ja lopputulema on, että näitä kannattaa käyttää.
Kesätalolla oli luvassa auton purku ja pienelle herralle koettelemuksista palautumista TV:n äärellä RAIn lastenkanavaa seuraten. Herran nukkuminen aiheutti, luonnollisesti, sen että kesätalolla herra nukahti vasta lähempänä yhdeksää isän sammuessa samaan aikaan sänkyyn. Pohkeet olivat sen oloiset, että seuraavana päivänä tietää kävelleensä vuorelta alas.
