perjantai, 2026-07-04
Ajoaika: N/A min
Keskikulutus: N/A / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3
Arki etenee yhä vauhdikkaasti, kuvia tulee vähän ja merkintöjä vielä vähemmän. Arkipäivät etenevät samaan tyyliin, yhteinen aamu, Veikko päiväkotiin. Minä aloitan työt, Krista aloittaa soittamaan ja urheilemaan. Minä lopetan työt ja noudan Veikon, sitten tehdään arkihommat kuten kaupassa käynnit, siivoamiset ja jäljellä jäävällä ajalla leikitään. Ollaan uima-altaassa tai leegojen äärellä.
Päiväkodista kun kävellään kotiin käydään repun sisältö läpi. Siellä on usein piirrustuksia, joskus pieniä tehtyjä juttuja. Kaikki käydään läpi, yksi kerrallaan samalla kun kävellään jätskikiskalle. Jätskit kädessä estää näyttämistä, mutta ei estä selittämistä. Niinpä loppumatka kesätalolle menee yhä selityksiä kuunnellen. Herran mielikuvitus on melkoinen, tarinat ovat eeppisiä.
Tiistaina Krista toteutti viime kesänä saamansa haasteen. Hän meni uimaan tuohon viereiseen vuoristovesipuroon. Olin vahtimassa, että mitään pahaa ei tapahdu näin hienon idean toteuttamisessa. Vesi oli viileää ja nainen näytti virkistyneen merkittävästi tehtyään operaationsa. Näkymät ojassa olivat kuulemma upeat, sillä ne ovat kohti vanhaa myllyä.
Keskiviikkona oli luvassa kauppareissu Pordenoneen. Koko perhe lähti matkaan pyörillä. Veikko pääsi matkustamaan Follow-mellä, eikä tarvinnut raskaan päivän päätteeksi tehdä mitään ylimääräistä. Hokasin miksi Pordenoneen päin on niin kevyt mennä. Koko menomatkan vieressä virtaa samaan suuntaan isoja vuoristopuroja tavallaan ojina. Nehän virtaavat alamäkeen, eiks je? Jep! Ilmiselvää nyt kun sattui huomaamaan veden virtaamisen. Se kallistus on näet sen verta huomaamaton, että maastosta sitä ei huomaa. Paluumatkalla Pordenonesta kotiin sen huomasi. Olimme taas samassa tilanteessa kuin viime kesänä, minun sykkeet hakkaa 160 etenemme hädin tuskin kahtakymppiä ja Krista tulee kepeästi, hädintuskin hiki päällä. Follow-me + Veikon pyörä lisää raskautta jollain uskomalla tavalla, ehkä taka-akseli on täysin kuiva 30 vuoden varastossa olemisen jälkeen? Sain Pordenonessa vietyä koko perheen pitsalle, mistä seurasi aivan liian pitkä ilta Veikolle.
Viikonlopusta on luvassa erilainen. Minä saan omaa rauhaa, kun Krista ja Veikko lähtee rantaseikkailulle julkisilla. Blogi on ehkä vain kuvia heiltä?
