perjantai, 2026-05-22
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2761 km
Päivää ilman muuta perhettä: 8
Ylös, ihmettele miten tehtiinkään aamiainen tässä talossa ja töihin. Nukuin pitkäksi, heräsin vasta kuudelta ja sekin poikkeuksellisesti herätykseen. Nukuin kellon mukaan 10 tuntia ja 59 minuuttia. Saatoin olla hieman väsynyt reissaamisesta ja purkamisesta. Fiilis oli koko ajan hyvä, se lienee johtuvan siitä että sooloilen eikä ole muita läsnä joten kukaan ei väsymyksestä aiheutuvaa ärtymystä saa laukaistua.
Sain aamiaisen syötyä ja olikin jo aika aloittaa työpäivä. Työpäivä meni eleettömästi ohi. Ainut huomioin arvoinen asia oli, että webbikamerasta tuli pieni vauhtitöyssy. Viime kesään verrattuna kaikki IT laitteet ovat uusia. No okei, liioittelen näppis, hiiri ja yksi matkanäyttö ovat samat. Työ- ja henkilökohtainen läppäri on vaihtunut samoin päänäyttösetti. Työläppäri ei mahdu näiden näyttöjen alle, joten sen videokameraa ei voi käyttää. Minulla ei ollut ulkoista videokameraa mukana joten ongelma oli käsissä. Sitten muistin, että nykyään voi käyttää Android puhelinta webbikamerana! HA! Konfiguroin sen työkoneen käyttöön ja osoitin itselleni että se toimii. Sen jälkeen haasteeksi tuli enää puhelimen sijoittelu. Aika improvisoida. Musiikkia maestro!
Ihmettelen mitä kaikkea talosta löytyy, jotain millä voisin viritellä jotain, että saan puhelimen pysymän näytön takana, niin että kamerat osoittavat minuun. Pienen etsimisen jälkeen vaatekaapista löytyi vanha pahvinen hajustejutska, missä on pahviset koukut. Sen jos taittelisi uudestaan ja laittaisi näyttöjen taakse koukuillaan roikkumaan, se voisi muodostaa taskun johon puhelin sopii. JEP! Se sopii, puhelin mahtuu siihen. Pahviset koukut tosin eivät tule kestämään puhelimen painoa. Taittelua, teippiä ja tadaa! Meillä on puhelimelle tasku näytön takana. Sinne kun laskee puhelimen se toimii hienosti webbikamerana Teams palaverissa. Päivän viimeisessä palaverissa tuli tämänkin varmistettua.
Illalla meinasin jäädä kiinni laitteisiini siirtäessani agenttejani Openclawsta Hermekseen. Lopulta revin itseni irti ja lähdin käymään kaupassa. Tarvin vähän vihreetä ruokaani ja ajattelin yllättää pienen miehen Ninjako lehdellä. Pyöräilin tuttuja reittejä pitkin viereiseen kaupunkiin isoon kauppaan ajatellen, että siellä on kaikkia mitä tarvin. Yllätyin isosti, siellä ei ole lehtihyllyjä lainkaan. Sitten tajusin, tämä on Itaaalia, täällä on pieniä lehtikiskoja. Se löytyy sieltä, jos se löytyy jostain. Karmeaa vauhtia takaisin Roveredoon, siellä on yksi lehtikauppa! Ehdin ajoissa? Liike menee kiinni klo 20 ja olin siellä klo 20:30. Itaaalia! Myyjä jutteli iloisesti jonkun toisen kanssa, joten menin sisään ja aloin etsimään lehteäni. Meni hyvä tovi ennen kuin löysin lehden. Etsiessäni oikeaa lehteä löysin myös jotain mitä luulin jääneen jo historiaan, ylähyllyn täynnä miesten viihdelehtiä. En tullut tarkistaneeksi kuinka vanhoja olivat, mutta tuotakin viihdettä on täällä mahdollista saada vielä. Ninjako lehti löytyi, oli halvempi kuin Suomessa, tosin hinta vedettiin hihasta kassalla.
Oli ilahduttavaa huomata, että ruosteinen Italiani toimii vieläkin. Saan kiinni kaikista numeroista kun kassat niitä sanovat. Pienet kohteliaisuudet tulevat pihalle luontevasti, enkä ymmärrä sanaakaan kun natiivi lähtee puhumaan sarjatulimoodissa minulle. Pingiinejä lainaten HYMYILE ja heiluta.
Loppuilta meni naputtaen ja vastentahtoisesti menin nukkumaan kymmenen aikaan, vielä olisi niin paljon tehtävää, aina olisi niin paljon mielenkiintoista tehtävää.
