Unohdetaan listaus, työstetään tunnelmaa!
Lähdetään kelistä. Huoneen ilmalämpöpumppu on laitettu jäähdyttämään huone 24 asteeseen, silloin on mukavaa. Se kertoo siitä minkälainen lämpötila täällä on. Ennen kuin lähdimme reissuun pienimatkamies oli blondi, nyt hän on varustettu valkoisilla hiuksilla, keltainen on vain muisto JA HÄNELLÄ ON HATTU PÄÄSSÄ KOKO AJAN. Hän itse pitää siitä huolen, ulkona on hattu päässä.
“Unko siellä kuuma?” “Ei”…”Täällä on helvetin kuuma”.
Toimiko idea urheilusta? Hell ya! Kevyt aamiainen, kevyt lenkki, kevyt ruokailu, aqua fitness ja tadaa(!) ainut, seurueesta joka ei nuku on se joka juoksi ja urheili. Okei, rehellisyyden nimissä mainitsin, että Krista kävi Veikon kanssa liki tunnin mittaisella kärrylenkillä ennen lounasta. Yritin nukkua päikkäreitä Veikon päikkärien aikaan – ei onnistunut. Kello on nyt liki kymmenen illalla… ja ainut joka juoksi, urheili ja kantoi pienintä miestä on yhä rock an roll menofiiliksissä. Urheilu ja kevyt ruokailu toimii!
Päivän erikoisuuksia: Tänään oli vanhempien oma ilta. Anoppi vahtii pienen miehen unta. Illallisen jälkeen alas kreikkalaiselle alueella kuohareille! Tunnelmaa kohottaa 20 vuotta sitten hymyn nähnyt vanhempi palveleva naishenkilö.
“Kaksi kuohuviiniä kiitos”
“mmmmm”
Ottaa viimeisen kuohuviinilasin ja kaataa siihen pullosta reilun lasin. Etsii toista, ei löydy, ottaa normaalin vesilasin. Kaataan pullon jämät siihen, pullo pois ja toinen pullo jäistä, siinä on vielä surullisemmat jämät, jotka kaadetaan vesilasiin, joka on nyt kolmasosan verran täynnä.
“There”
:-O. Ei voi kuin nauraa, palvelun tason muutos kerrosten välillä on järjettömän iso. Yläkerrassa tarjoilijat vitsailivat, kaatoivat lisää viiniä, toivat lisää viiniä, kaatoivat viiniä ja kun kielisit kaamatasta “Oh, you are the driver I see!” ja fist bump!
“kuohuviinien” ja naurun jälkeen siirryimme allasbaarille nauttimaan drinksuja. Paljastui, että tarjolla on myös viskiä all-inclusiven hintaan. Tässä kohtaa kokenutkin viskin juoja tietää, että kyseessä ei voi olla kovin arvokasta viskiä. Baaritiskillä mies kuitenkin toteaa
“cerveza grande loro no, una pina colada“
Pina coladan jälkeen on aika koittaa viskiä…
Vislkiä, kiitos
“John Barr whisky” – Kyllä, kiitos.
“Jäitä?” – En ehtinyt vastaaamaan…
“Cokista?” -” Ei!”
“Kerro kun lakkaan kaatamasta.” – desin kohdalla “Hep!”
Olen juonut viskejä 14 vuotta, matkan varrella olen kurlannut huonoja. Olen juonut romanialaista kotipolttoista luumuviinaa ja analysoinut sen makuja. Koskaan ei ole viski maistunut näin järkyttävältä. Edes jäät eivät vaimentaneet sitä järkyttävyyttä, joka tämä viski oli. En ole varma miten lujaa mestaritislaajaa on lyöty, että tämä on hyväksytty viskiksi ja mitä ihmettä markkinointiosasto on vetänyt todetessaan
“John Barr Reserve Blend unites Highland malt and grain whiskies, for structure and richness, and Speyside varieties, for a mellow finish.
Each component whisky is carefully selected and expertly blended by a 3rd generation master blender, whose time-honored approach to whisky making delivers a reserve blend with a distinctive, rewarding taste profile.
John Barr Reserve Blend is characterized by rich aromas of chocolate, baked sweet apple, and freshly baked bread, followed by notes of ripe apricot, gingerbread, and hazelnuts on the palate, and a lingering maple finish.”
Toisaalta, makuhermojani kuritti elämäni sokerisin Pina colada, joka väistämättä koitti sokerilla peittää jotain hyvin halpaa viinaa. Annan viskille arvosanan “4, koittaisin uudestaan”.
