Perjantaina uiskennellessamme luonnonaltaassa kuulimme toisesta luonnonaltaasta. Sekin allas on vain autolla saavutettavissa, joten ajattelimme näin viimeisenä autopäivänä käydä siellä uimassa. Samasta paikasta löytyy entinen kultasulattamo (kuvien musta kivikasa) ja lähellä piti olla aasien rauhoitusalue.
Luonnonaltaalle pääsy, ne viimeiset 20 metriä, olivat niin hankalia, että elektroniikka jätettiin autoon. Luonnonallas kallion ja rannan välissä näkyy aaltoja sisältävässä kuvassa. Paikka oli upea, mutta siellä piti uida jatkuvasti tai kalat tulivat näykkimään jalkoja. Kaloja vältellessä piti vältellä myös muita turisteja, joita oli melkoisen paljon! Altaassa oli jatkuvasti vähintään neljä ihmistä meidän lisäksi. Moni myös hyppi altaaseen! Ainakin 50% meidänkin matkaseurueesta sortui hyppäämään altaaseen altaassa olijoiden paheksumana.
Uimisen jälkeen lähdimme metsästämään aasien rauhoitusaluetta. Alueen löytäminen osoittautui mahdottomaksi. Paperikartta sanoi paikan olevan toisaalla kuin digitaalinen kartta. Nojasimme paperikartan informaatioon, mutta emme silti löytäneet aaseja. Iltapäivän paahteen vältimme käymällä lounaalla ja shoppailemassa Oranjestadissa. Shoppailu meidän tapauksessa tarkoittaa siis liikkeissä käymistä, asioiden katsomista ja kommentoimista suomeksi, samalla kun myyjä koittaa epätoivoisesti keksiä olemmeko ostamassa jotain. Toistaiseksi minulle on tarjottu juotavia ja juttuseuraa samalla kun Krista on katsellut tuotteita. Tänään ensimmäistä kertaa minulle tarjottiin juotavaksi olutta O_o . Yllätyin ja petyin hieman, sillä jouduin jättämään ilmaisen oluen väliin autoilun vuoksi.
Päivän rantareissu muodostui snorklaamisesta Baby beachilla. Aloitimme snorklaamisen tiukilla torkuilla auringonvarjon alla. Snorklaaminen onnistuu nyt jo pikkasen paremmin ja uskaltauduimme lopulta syvemmille alueille ihmettelemään kalaparvea. Kaloja oli paljon. Syy siihen oli että, yksi snorkaalista ruokki kaloja ranskalaisilla!
Rantapummilookkini vain paranee. Eilisen avomaasturi ajelun aikana vasen käteni ilmeisesti sai muita ruumiinosia merkittävästi enemmän aurinkoa. Se on nyt väriltään pysyvän likainen ja punertava, mutta ei palanut. Se näyttää kovia kokeneen työmiehen kädeltä, kun sitä vertaa toiseen käteen. Oikea käsi näyttää vielä konttorirotan neitimäiseltä, joskin lievästi ruskettuneelta, kädeltä.
Illan kruunasi illallinen paikan laadukkaimmassa ravintolassa Flying Fishbonessa. Olimme ravintolassa auringonlaskun aikaan nauttimassa upeasta maisemasta ja hyvästä seurasta. Ravintolavarausta internetissä tehtäessä olimme rastineet “vuosipäivä” kohdan, joten jälkiruuan aikaan saimme “happy anniversary” lautasen, jossa oli jonkinlainen tähtisuihkejuttu ja pala suklaakakkua. 
