Päivän suunnitelma:
– Ymmärtää paremmin, missä hemmetissä me oikein ollaan 
– Tulla sinuiksi mestan kanssa.
Ajattelimme kävellä vanhaan Havannaan, sillä vanhasta Havannasta löytyy useampi museo ja matkalla sinne olisi pari muistomerkkiä. Etäisyydet ovat hillittyjä muutamia kilometrejä sinne tänne. Matkalla ensimmäiselle muistomerkille kohtasimme vankilan näköisen rakennuksen. Katsoessamme läpi verkkoaidan pohdimme mikä mesta tämä mahtaa olla.
Meille selvisi José Martin muistomerkiltä pois kävellessämme, että se vankilan näköinen mesta on kirjasto. Kotoisa kuin mikä . Emme tienneet kuka José Martin oli kun menimme hänen muistomerkilleen. Emme tienneet kuka José Martin oli lähtiessämme muistomerkiltä. Muistomerkille ei saa mennä sunnuntaisin. Sitä vartioi vartijat. Muistomerkillä saimme myös vihiä siitä miten virallisissa paikoissa käsitellään turistivaluuttaa ja paikallista valuuttaa. Turisteille muistomerkki maksaa 3 CUC, paikallisille 3 CUP. Hintaero on 25 kertainen. Otimme muutaman kuvan paikasta ja merkkasimme sen listalle “poiketaan myöhemmin”. Paikan vieressä oli myös turistibussipysäkki ja läjä hienoon kuntoon laitettuja vanhoja autoja, joiden kyytiin pääsee sopivasta summasta.
Matkalla vanhaan Havannaan törmäsimme mm. mystiseen hylättyyn kodittomien asuttomaan halliin, kunnon poppivarusteilla varustettuun vanhaan autoon ja paikalliseen ostoskeskukseen.
Rakennukset täällä vaihtuvat maalatuista ja ylläpidetyistä/korjatuista purkutilassa oleviin jatkuvalla syötöllä. Koko paikka on epätodellisen tuntuinen. Vie varmaan vielä muutaman päivän, että tähän tottuu. Kulttuurishokki täällä on isompi kuin kolme vuotta sitten Rio De Janeirossa. Tasokkaan risteyksen ääressä voi täysin hyvin olla hylätty hotelli.
Koko päivä meni kävellessä pitkin vanhaa Havannaa. Löysimme turistialueet ja sitä myöten haluamamme paikat, kansallisen baletin ja läjän museoita. Balettiin lippujen ostaminen ensi lauantain esitykseen tulee olemaan mystinen juttu. Kävimme keskustelua jenkin kanssa, joka osasi espanjaa ja joka teki tulkkausta paikkaa vartioineen vartijan kanssa. Ilmeisesti ensi viikon esityksiin ei vielä voi ostaa lippuja. Lippujen osto tapahtui, niin että kerroit miehelle haluavasi lippuja, hän vinkkasi jonkun toisen miehen paikalle, joka vei sinut syrjään ja myi sinulle haluamasi lippuja – kai … Sisälle ei päässyt, koska “Kuuba” tai ehkä koska sunnuntai. Mystistä tämä on lähinnä siksi, että kyseisen illan esitys oli kuitenkin muutaman tunnin kuluttua.
Kävimme syömässä tällä turistisella alueella. Se yksinkertainen lounas kirpaisi ihanat 22 CUC:tä, mutta vastineeksi he antoivat CUC:n ja CUP:n kurssina tasan 25. Laskussa oli myös automaattisesti tippi, mikä on turistialueen ominaisuus. “oikea” valuuttakonversio ei lämmitä sentin vertaa, kun lounas maksaa enemmän kuin aamiainen ja illallinen yhteensä. Pelkällä tipin osuudella olisi ostanut neljä juustopitsaa kadulta paikallisten alueelta.
Keli täällä on trooppinen. Lämpötilasta ei ole tietoakaan, mutta tiedolla ei tee mitään. Juhan ei tarvitse käydä vessassa kuin kerran päivässä, vaikka vettä uppoaa koneeseen melkoista tahtia. Paita on päälle laittamisen jälkeen 15 minuutissa kiinni ihossa ja pysyy siinä lopun päivää.
Vesipulman olemme taklanneet vedenpuhdistustableteilla. Vesi on kirkasta ja hyvänmakuista hanasta otettuna, mutta emme luota bakteerikantaan. Niinpä kämpillä meidän ruoka-astiat on koko ajan täynnä vettä ja siellä on vedenpuhdistustabletti sisällä. Testasimme keskustassa vessasta käsienpesualtaasta otettua vettä, mutta vedenpuhdistustabletinkin jälkeen testaajan vatsa tuntui epämukavalta, joten vesi hylättiin. Jos emme käyttäisi vedenpuhdistustabletteja, meidän pitäisi ostaa pullovettä ja veden löytyminen kaupoista on sattumanvaraista.
