Auta toista

Pyöräilin keskiviikkoiltana yhdentoistamaissa kohti kotia, kun näin miehen makaamassa lumihangessa kävelytien reunalla. Pysähdyin ja kysyin onko kaikki OK? Hän päästyään pystyyn totesi suomalaiseen äijätyyliin, että hän on ihan kunnossa. Katsoessani miestä totesin hänen olevan vanhempi herrasmies ja “hyvässä maistissa”. Hyppäsin pois pyörän päältä ja kysyin kävisikö hänelle jos kävelen hänen kanssa kotiin. Hän hyväksyi tarjoukseni ja otin hänet käsikyykkään. Kävelimme 15-20 minuuttia hänen asunnolleen jutellen niitä näitä. Matkan aikana hän kyseli minulta “Mitä minä saan tästä?”, johon minä vastasin “Jos tilanne on koskaan toisinpäin, toivon että joku auttaa minua”. Hän matkan aikana toisti monesti “Olet hyvä ihminen”. Minulle myös paljastui että hän on lopulta vain pikkujoulujen uhri .

Iltani kohokohta oli se hetki kun pääsimme hänen kerrostalon rappuun ja hän sai oven auki. Hän otti kasvoistani kiinni ja kiitti minua vielä kerran kertoen minulle kuinka hyvä ja harvinainen ihminen olen. Tuo toisen ihmisen kiitollisyys lämmitti sydäntäni valtavasti ja jää mieleeni pitkäksi aikaa. Tuon vuoksi kirjoitin tämän blogiviestin. Tahdon muille yhtä mahtavan fiiliksen! Auttakaa toista ihmistä, jos se vaan suinkin on mahdollista, se tunne auttamisen jälkeen on sanoinkuvaamaton.