Lauantai, 2026-06-20
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4540 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Tämä oli se päivä. Ranskaan tutustuminen! Aamulla kiusottelua ja painimista heräämisestä saakka. Kun lopulta isällä oli liian suuri nälkä piti nousta sängystä. Aamiainen ja Nizzan kaupunkireissuun valmistautuminen.
Sillä välin kun minä valmistelin reissua Veikko seikkaili leikkipaikalle. Yhteyttä pidettiin radiopuhelimilla. Nyt herran toiminta niiden suhteen alkaa olemaan riittävällä tasolla. Suurimman osan ajasta tulee viesti läpi niin kuin on tarkoittu. Vain kun innostutaan liikaa laakkaa napin painallus. Piilohippaa radiopuhelimien avulla on hauskaa, se täytyy sanoa. Radiopuhelimeen puhumalla saa peloteltua piilossa olevaa ja samalla vinkkiä siitä missä päin leirintäaluetta piilossa oleva voisi olla, kun oma ääni alkaa kuulumaan jostain 😀
Kun näemme juna-aseman, näemme junan saapuvan. Tämä poisti samantein kiireen. Tiesimme, että junia menee 30 minuutin välein ja jos tuossa on juna mihin emme voi ehtiä, meillä on 30 minuuttia aikaa selvittää liput ja logistiikka. 10 minuuttia siihen meni, joten käytimme 10 minuuttia rannan kivikossa kiipeilyyn ja sitten menimme juna-asemalle. 2 taulua näytti poikkeavaa tilannetta. Haluamme juna tulisi raiteelle 2 raiteen 1 sijaan. Raiteella 2 tosin luki saapuvan jokin muu juna ja ykkösraiteella luki selvästi saapuvaksi meidän juna. Me ja pari muuta oli ihmeissään raiteella 2, valmiina sprinttaamaan raiteelle 1. Haluamme juna tuli raiteelle 1. Juosten ehdimme junaan.
Nizzassa ensimmäinen asia oli jätskiä, sitten koska lauantai ja karkkipäivä, kauppaan karkkia hakemaan. Karkki, patonki ja lisäsalami kädessä lähdimme kohti cityjunaa. Aiomme tutustua kaupunkiin helposti, turistimaisesti. Matkalla junalle löytyi Veikon mielestä hieno … juttu? jonka äärellä oli syytä ottaa paljon kuvia. Ainakin 10 kuvaa isästä eri asennoissa! Pienen kuvaajan ohjeistamana poseerasin. Kuvia otettiin ainakin se kymmenen. Herralla on silmää, hän tuhosi kaikki epäonnistuneet ja vaati uuden kuvan ottamista. Julkaisin kaikki 6 kuvaa. Olen aidosti yllättynyt herran “kuvasilmästä”. Kun hän muistaa/haluaa/jaksaa ottaa kuvia, niistä tulee aika hyviä.
Etenimme kaduilla kohti junan lähtöpaikkaa erinäisiä leikkejä leikkien. “Keksi väri”, missä toinen keskii värin, toisen tarvii arvata se ja sitten löytää jokin esine mikä on sen värinen. “Ansat” tjsp, eli kaikenlaiset kannet kadulla on ansoja ja niitä pitää välttää mahdollisimman näyttävästi. Yleensä hyppäämme yli, mutta vähintään se huudetaan italiaksi tai suomeksi “trappolo (tjsp) / ansa!”. Sitten on tietenkin bongaaminen. Vesipisteen bongaamisesta saa 10 pistettä, samoin limenvihreästä vespasta (? Krista vika?). Muista oleellisista asioista, kuten vessasta saa jotain pisteistä mitä aikuiset päättää. Illan pääteeksi Veikko johti 50-10 vesipisteiden bogaamisen suhteen.
Tällekin junalle saavuille juuri kun juna lähti. Niinpä ostimme liput seuraavaan cityjunaan ja lähdimme tappamaan aikaa. Välittömästä läheisyydestä löytyi karuselli, johon herra laitettiin pyörimään. Varsinainen cityjuna oli aika karua, nykivää ajoa. Veikko kuunteli puolet matkasta selityksiä italiaksi, minä koko matkan englanniksi. Nykivän ajamisen ja kuulokkeiden muodon vuoksi oli hankala kuulla tai pitää niitä kuulokkeita päässään. Junareissulla Veikko bongasi puiston ja leikkipaikan johon hän halusi mennä – se merkattiin karttaan.
Junareissun jälkeen menimme edellä mainittuun Nizzan puistoon. Se on kasvanut ja kasvanut viimeisien vuosien aikana ja on nyt todella eeppinen. Siellä on paljon vesijuttuja, viilentämässä lapsia ja aikuisia. On sumutettua vettä, on vesipatsaita minne voi kävellä, on puuta, leikkipaikkaa, varjoa, penkkiä, paadetta. Vietimme siellä paljon aikaa ja kun olimme matkalla trampoliineille kuulimme yht’ äkkiä Suomea. Pysähdys ja ääneen “Hei! Te puhutte suomea!”. Ada ja hänen isänsä olivat vuotuisalla kesälomallareissullaan Nizzassa (äiti tulee ensi viikolla). Juttu alkoi kulkemaan Veikon isän ja Adan isän välillä. Potkittiin palloa: aikuiset vastaan lapset. Mentiin sinne ja tänne, vaihdettiin reissutarinoita, saatiin suosituksia siitä minne mennä Nizzassa ja Monakossa. Annettiin suosituksia minne mennä Italiassa. Lapsilla oli hauskaa ja aikuisilla juttu lensi. Ainakin parin tunnin mittainen kohtaaminen päätettiin jätskiin vanhassa kaupungissa, josta lähdettiin takaisin juna-asemalle. Adan ja Veikon isän nimiä ei koskaan vaihdettu. Lähellä juna-asemaa käteltiin, kiiteltiin ja toivotettiin hyvää lomaa. Lapsetkin saatiin sanomaan hei, kun lähdimme eri teillemme.
Olimme Nizzan reissulla yli 6 tuntia, joten junassa oli vähän puhti poissa. Lähetimme äidille vähän kuva ja ääniviestejä, kertoaksemme kuinka väsyneitä olimme. Leirintäalueen päässä päätimme poiketa vielä kauppaan hakemaan jotain jääkylmää juotavaa, sillä lämpötila oli yhä murhaava. Iso mies oli juonut päivän aikana yli 2 litraa vettä eikä käynyt kertaakaan vessassa, pieni mies yli 1.2 litraa eikä käynyt vessassa. Jatkuva hiki on se mikä oli homman nimi. Kaupassa oli se helikopteri johon piti pysähtyä. Siinä kun puhuimme Veikon kanssa, tuli mies sanomaan jotain, johon vastasin “Excuse, what did you say… hetkonen, puhuitko sä suomea?”, johon herra vastasi “Joo. Olette ekat suomalaiset joita kohtaan puoleentoista kuukauteen”. Jäin suustani kiinni ja Veikko päristeli menemään helikopterillaan. Mies oli puolitoista kuukautta ollut moottoripyöräreissulla, eikä ollut toistaiseksi kohdannut yhtään suomalaista. Hän oli tästä kuumuudesta aivan katki. Hän oli eilen saapunut läheiselle leirintäalueelle, erille kuin me, aivan katki kolmen tunnin ajon jälkeen. Hän jäi tänne kasaamaan energiaa pariksi päiväksi ja miettimään reitin muutosta. Tavoite on välttää tätä kuumuutta, joten Italia jää väliin ja matka vie Ranskan puolelle vuoristoa. Sääennusteet näyttää sinne alta 30 astetta, mikä on siedettävämpi kuin Italian puolen mahdollisesti jopa 40 astetta (Torino, ensi viikko). Juttelimme pitkät pätkät ajokulttuurista eri maissa ja jossain kohtaa mahani murisi niin, että katkaisin mukavan keskustelun ja vedin hieman vastentahtoisen taisteluhelikopterikuskin mukaani kauppaan.
Autolla väsynyt miehistö söi tryffelirisottoa ja Veikolta tuli harvinainen, pyytämätön “tämä on hyvää” huomautus ruuasta. Trangian poltin pitää aivan mahdotonta ääntä, joten tilasin uuden Amazon Prime toimituksella kesätalolle huomiseksi. Koska kummankin miehen energia oli käytetty, illan tunti tai pari meni autolla rentoutuen Veikon osalta ja minun osalta autoa pakaten. Huomenna lähdetään aamiaisen jälkeen runttaamaan läpi Italian kohti kesätaloa. Ajoaikaa tulee mitä tahansa 6.5-8 tuntia Googlen mukaan + tauot. Herralla on Disney+, musiikkia, nukkumista, tehtäväkirkoja ja lepäämistä. Minulla on kymmeniä tunteja äänikirjoja.
