Tuesday, 2024-06-11
Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2835 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Tänään se tapahtui. Pieni mies opetti minulle italiaa! Syömme aamiaista ja pieni herra sanoo sofiare.
Juha: Mitä?
Veikko: Sofiare, se on puhaltaa italiaksi. Kesätalolla pitää sofiare. Puuro on kuumaa.
Mitä ihmettä? Sanakirja käteen ja …. kyllä… minua on juuri opetettu, oikein. Sofiare on puhaltaa. Pieni mies alkaa oppimaan italiaa! Koulutusmenetelmä on hieman jyrkkä ja se näkyy nyt tämän viikon aamuissa. Muistan ennen tätä yhden käden sormissa laskettavan määrän päiviä kun herralla on ollut ongelma päiväkodin kanssa, edes alkuperäinen aloitus ei aiheuttanut herrassa mielipiteitä. Nyt kielimuuri ja uudet käytännöt alkavat aiheuttaa mielipahaa. Eka viikko meni ilman mitään ongelmaa, tokalla viikolla uusi todellisuus alkaa ilmeisesti valkenemaan. Noh, tämä aamu oli parempi kuin eilinen, että jotta, toivottavasti tästä päästään nopeasti ohi.
Iltapäivä oli Veikon kanssa hengailua 100% hänen haluamalla tavalla.
Leegoleikkejä – OK.
Palloleikkejä? – Kyllä.
Hippaa? – kyllä.
Pipsa possua? – yksi jakso!
Hippaa, niin että heitetään toista pallolla? – pallo lentää jo kohti pientä miestä
Kirjan lukemista? – Totta kai.
Leikkipuistoon? – Luonnollisesti.
Pyssyleikkejä, isä on apina Veikko on karhu (???) ja keppipyssyjen kanssa juoksemista “piu piu” -huutaen? – Errr. Apina? OK!
Ilta meni siinä poikien osalta. Tyttösektorilla istuttiin sormet liimattuna läppäriin ja … tätä kirjoittaessa siellä on tehty kohta 6 tuntia muistiinpanojen purkua…
Autosta kuului! Hihna oli hajonnut, ei laturi! JEE! Ohjauksessa kuuluva ääni tulee iskunvaimentajista, kustannusarvio tuli. Vaikuttaa olevan halpaa kuin saippua ja vaikka ei olisikaan en silti halua kuulla ylimääräisiä ääniä kun käännän rattia => huoltotoimenpiteille annettu vihreää valoa.
Kahvin suhteen ollaan epätoivoisessa tilassa. Päädyin tilaamaan suodatinpapereita Amazonista. Saan niitä perjantaina. Jos tämä toimi, seuraavaksi pitää tilata kahvia. Sillä välin… Kaivoin esiin piiloon siirtämämme Nescafe mikälienappikeittimen. En pidä espressosta, mutta jotain pitää juoda, sillä liki 2 litraa päivässä kahvia vuosien verran on asettanut kehon vaatimaan kofeiiniä jonkin verran. Nuo nappikoneet on syvältä, ne luo tarpeetonta roskaa hirvittäviä määriä ja minä kun tarvin 2-4 nappia yhteen kuppiin sitä roskaa tulee. Luulin, että laitteen toimintamalli on triviaali. Siinä on yksi nappi – virtanappi – , yksi lokero vedelle ja yksi lokero kahvinapille, sekä mystinen vipu. OK. Vivussa on sininen ja punainen pää. Punainen kuuma -> vipu punaiseen päähän, paina virtanappia. Vilkkuu, vilkkuu, kahvia ei tule. Aha… Vipu siniseen päähän. Nappia. – Kahvia alkaa tulemaan. Hienoa. Takaisin koneelle tekemään juttuja. Keittiöstä kuuluu huutoa, KAHVIA TULEE YLI. Ahaaaaaa… tämä malli ei pysähdy automaattisesti. Kuivattuani “kahvinkeittimen”, mikron, rikkinäisen pesukoneen sekä lattian latasin laitteen uudestaan. Vipu vapauttaa siis veden. Painetaas nappia kun vipu on keskellä. Virtanappi vilkkuu vilkkuu ja sitten alkaa palaa kirkkaana. Väännetään punaisen puolelle ja kas kuumaa kahvia tulee. Kun väri vaihtuu vaaleaksi vipu keskelle. Kofeiinia koneeseen ja ah, orastava päänsärky katoaa.
Toivottavasti saan jostain kunnon kahvia kohta…
