2024-05-15
Ajoaika: 3 h 2 min
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 211 km
Koko kevät on työstetty kesäautoa kuntoon. Pienelle herralle on puhuttu siitä että reissuun lähdetään ja vihdoin, vihdoin! Päivä on käsillä. Viidennen reissun alkaessa tiedämme, että viimeinen pakkaushetki on erittäin stressaava, niinpä pieni mies lähti viettämään aamupäivää päiväkodissa – sanomaan “hei hei, ciao, ciao!” kaikille ja leikkimään kevään viimeiset leikit kavereiden kanssa.
Talolla alkoi juokseminen, siirtäminen, auton lopullinen pakkaaminen, verkon säätäminen kesän vuokralaisille kuntoon, blogin etusi… AIKA LOPPU! LIIIKKUUUU! Vain vartin myöhässä tavoiteaikataulusta perheen vastuullisimmat olivat autossa ja reissufiilikset tapissa. 5 minuutin siirtymä päiväkodille ja pienen miehen poiminta. Herra tuli juosten syliin, ilmaan ja perhe matkaan! Aamulla pikkureissaaja on käynyt kaikkien kanssa läpi mitä on luvassa, kuunteli vastapuoli tai ei.
Ensimmäinen pysäkki, sushia kyytiin lähikaupasta – ja viime hetken heräteostoksena toinen pikku pullo viskiä, sitä on hyvä olla kannossa ainakin paria eri makua ennen kuin edes Turusta päästään pois. Kaikki autoon, miehille matkanapoa – metrilakuja ja muuminapoja – iän mukaan ja matkaan. Veikkoa kiinnittäessä vanhemmat huomaa, että purujutska puuttuu Veikolta – kumpikaan ei tiedä missä se on. “No joo, se on varmaan takin seassa jossain!” MATKAAN! Miehet mussuttaa napojaan, nuorempi sammahtaa ennen kuin ollaan päästy edes moottorien alkuun… ja pelkääjän penkiltä kuuluu “Tekstiviesti päiväkodista: se purujutska on päiväkodilla, löytyi portilta”.
Tyylipuhdas kolmen kaistan vaihto, uukkari risteyksestä ja korjausliike oli käynnissä.
Purujustka kädessä! Uusi startti kesäreissulle, kaikki varamarginaali on leikattu pois ennen kuin Turusta on päästy pois. – Ei hätää, tämä on suoraa soittoa satamaan – tunnelma, jos ei katossa, niin ainakin kohtuullinen – aikuisilla, pienin reissaaja on lyhty pimeänä ja pysyi siinä tilassa aina satamaan saakka. Loppupuolella matkaa pelkäsin että herra ei ole hengissä, sillä ikinä aikaisemmin hän ei ole nukkunut autossa näin pitkään.
Laivaan meneminen oli harpun puolesta vähemmän stressaava, kuskin puolesta dramaattisesti enemmän kuin edellisenä kesänä. Auto on isompi, kässäri ei näemmä pidä jyrkässä ylämäessä – mäkistartin harjoittelua puolen minuutin välein kun autoa tungettiin lauttaan. Edessä ja takana iso auto… “Ei paha”. Mitään ei hajoitettu, ei edes hermoja täysin. Stressitasot oli kohdalla kun vihdoin saavuttiin hyttiin, mutta kaikki muu oli täysin OK.
Laivalla jakaannuimme kahtia – minulla alkoi työpäivä, Kristalla ja Veikolla lomailu. Loppupäivä oli pallomerta sekä pelejä toisessa ryhmässä ja koulutusmateriaalin työstämistä toisessa. Tapasimme super päivällisellä, joka oli hieman vauhdikas ja päättyi pienen miehen toiveeseen päästä nukkumaan. Ryhmän jakautuessa jälleen kahtia miehet toivottivat toisilleen hyvää yötä
Isompi mies: “Buona notte Veikko”
Pienempi mies: “Hyvää yötä senkin padre”
