Ensimmäinen vaellus, MarkDorf

2019-07-06

Ajoaika: 1 tuntia, 13 minuuttia
Sähkökilometrit: 37 km  (77%)
Keskikulutus: 1.7 l / 11,4  kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 6084 km 

Rivakka herääminen Bad Saulgaussa, joogausta, rauhallinen aamiainen ja matkaan! Tänään on vaelluspäivä! WOO WOO! Ensimmäinen pysähdys piti olla roskattomassa kaupassa, mutta ajaessamme läpi jonkun pikku kylääkin pienemmän kylän Krista bongasi tosi siistin kaupan, joten pysähdyimme. Kauppa paljastuikin kahvilaksi. Ainut tapa selvitä tästä virheestä oli ostaa kahvi ja juusto&tomaattipretseli – koska sellaisiakin on, sekä teetä ja croisantti siemenillä.

Virkistävän toisen aamiaisen jälkeen olimme viikonloppureissujen pyhiinvaelluspaikalla – roskattomassa kaupassa. Tällä kertaa meidän piti muunmuassa täyttää mukanamme tuoma käsinpesutiskiainepullo. Pumppu vaati kaksi kättä, joten ainut vaihtoehto oli pitää pulloa reisien välissä, sillä apua ei pyydetä – eikä sitä anneta. Mitä sen sijaan pyydetään ja annetaan on valokuva typerästä tilanteesta 😉

Vaeltajat olivat käyneet runsaasti keskustelua siitä tarvitaanko täällä vaelluskarttoja. Näkemykset olivat jakautuneet aikalailla 50 – 50 tiimin jäsenten kesken. Olimme kuitenkin saavuttaneet kompromissin ja tehneet niin kuin toinen halusi – meillä ei ollut (tarpeettomia) karttoja. Tästä seurasi vaellus, jossa lähes heti kättelyssä, lähdettiin väärälle polulle. Väistelimme sähkömaastopyöräilijöitä, sillä olimme pyöräreitillä. Onneksi joukkueen viisaampi tajusi virheen ja korjasi reitin takaisin oikealle osuudelle. Tulkitsimme monessa eri kohtaa reittimerkintöjä, google mapsia, puita, käpyjä ja muita maamerkkejä koittaen päätellä missä kohtaa reittiä olimme. Hetkeäkään emme epäilleet ettemmekö olisi reitillä – okei, rehellisyyden nimissä parikin kertaa epäilimme olevamme jossain muualla kuin missä meidän piti olla. Noin puolentoista tunnin kohdalla alkoi aueta, että emme ole reitillä, mutta olemme sielläpäin missä me haluamme olla. Olemme vahingossa tehneet pienen oikaisun. Kahden tunnin kohdalla olimme takaisin reitillä, ihan niin kuin pitikin.

Vaellus kesti kolmisen tuntia. Reittiopastuksen mukaan meidän vaellus, ilman oikaisua, olisi pitänyt kestää kaksi ja puoli tuntia. Se tehtiin Five fingerseillä, eikä vaelluskengillä, sillä selvästi Googlen mukaan kävelemme pääasiassa tiellä. Eikä Google väärässä ollut, teillä mentiin, mutta pikku teillä, sellaisilla mitkä on täynnä pieniä ja isompia kiviä. Five fingersit toimii, jalkapohjat ja luonne vahvistuu – huomenna ehkä vaelluskenkien kanssa. Kolmen tunnin jälkeen olo oli hyvin raikas, eikä reissu selvästi ollut rasittanut ketään. Kun pääsimme auton viereen penkille istumaan alkoi pohkeet värisemään. Tästä pääteltiin, että reissu oli aikalailla sopivan mittainen. Perjantaina tehdyt vaelluseväsleivät olivat aivan taivaallisia – luksusta, pieni pala taivasta.

Illalla oli edessä ensimmäinen yöpyminen leirintäalueella. Ykkösvaihtoehto oli täynnä, mutta onneksi Krista oli katsonut pari vaihtoehtoa valmiiksi. Emme koskaan menneet toiselle, sillä se oli kauempana kuin siinä hetkessä löytämämme kolmas leirintäalue. Leirintäalueella pääsimme tutustumaan auton kytkemiseen sähköihin, sekä uuteen mittatilauksena tehtyyn hyttysverkkoon. Opimme uusia asioita. Leirintäalueella pistokkeet on karavaanipistokkeita. Tämä pikku ihmeet eivät ole minkään maan standardin mukaisia, vaan ne ovat ihan omia täysin erilaisia liittimiä. Onneksi ainakin täältä sai panttia vastaan adapterin. Auton takaluukun hyttysverkko on täydellinen. Kristakin ylisti sitä. Tätä hetkeä ennen hän ei ollut nähnyt sitä. Se mahdollistaa muunmuassa takaluukussa hengaamisen, silleen kun Juha haluaa.

Leirintäalueella piti myös vastata entisen työkaverin Whatsapin kautta lähettämään videoon. Ilmeisesti pullot pitää avata takakiertopotkulla. Potku ei ole se yleinen potku Krav Magassa, mutta kyllä sekin onnistuu 😄

Ilta kului Bodenseen rannoilla tepsutellen ja alppeja ihastellen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}