2018-06-16
Ajoaika: 1 h 4 minKeskikulutus: 16.6 l/100km
Keskinopeus: 25 km/h
Kokonaiskilometrit: 3072
Aloitimme päivän kuiskimalla ja olemalla mahdollisimman hiljaa. Aamianen oli tarjoiltuna talon puolesta, joten päivä alkoi helposti. Koitin tehdä ystävyyttä talon pupun kanssa, mutta pupuun ei ystävystytä nopeasti. Sen ensimmäinen olettamus on, että sinä syöt sen. Synkkä ja syvä on pupun epäluottamus muihin olentoihin ja ihan syystä.
Täältä voi katsella mihin viittaan: Le Mans Circuit Map & Guide https://goo.gl/maps/eWRPENcdhqu
Aloitimme päivän ajamalla lähelle Mulsainne -kulmaa. Siinä on kauppa ihan vieressä, joten heitimme auton siihen ja aloimme ihmettelemään miten sinne alueelle pääsisii. Juhan tavoitteena oli ehtiä katsomaan klo 9:ltä alkanut lämmittelykierrosta. Kaupalle päästyämme taustalla kuului koko ajan urheiluautojen moottorin meteli. Se itseasiassa kuului jo majapaikallammekin. Veikkailun ja seikkailun pohjalta onnistuimme löytämään Zone A viitteitä, joita seurasimme hieman epäuskoisesti. Lopulta aikamoisen kävelyn jälkeen löysimme perille Mulsanne kulmaan. Ehdimme katsomaan pari kierrosta lämmittelyä. Tässä vaiheessa seureen meno vasta rentoutui ekan kerran. Olimme täysin tietämättömyydestä päässeet tilanteeseen, missä me olimme katsomassa Le Mansin radan äärellä autoja menemässä todella, todella lujaa. Saatuamme ensimaistin aloimme suunnittelemaan menemistä konkreettisesti. Automme ostettu parkkipaikka on Arnage-mutkassa, joten halusimme siirtyä sinne mahdollisimman pian. Siellä haluamme katsoa 11.30 alkavaa kisaa, joka oli joku Euroopan tason kisan. Palasimme autolle ja teimme päivän lounasleivät kaupan parkkipaikalla auton takaluukussa.
Google mapsin navigointi on tietoinen kaikista estetyistä teistä ja toimii täydellisesti navigointityökaluna täällä Olin aidon yllättynyt. Ihmiset käyttäytyivät hyvin rauhallisesti. Autolla ajaminen oli rennompaa täällä rallikansan tukkimilla tiellä kuin Italiassa aamulla tyhjällä tiellä. Liikennejärjestelyt on parasta A-luokkaa.
Arnage mutkaan otimme mukaan tuolimme ja kylmät oluet&kokiset. Ehdimme kivasti katsomaan klo 11.30 kisaa. NYT, NYT oltiin kisapaikalla! Autojen ajaessa mutkasta läpi niiden moottorin jyrinä on niin mahtava, että keskusteleminen siinä metelissä on mahdoton auton mennessä ohi. Tuo ei ihan välitä sitä miehisen metelin määrää oikein. Niiden autojen moottorin äänen tuntee kehossaan! Keuhkot värisee siinä rytynässä. Krista aloitti keskustelut vieressä olevan britin kanssa, joka vaikutti Le Mans veteraanilta. Hän kertoi meille miten autoja tunnistetaan, missäpäin kannattaa olla, miten kauan hän on tehnyt tätä (vuosikymmeniä). Kuuntelimme mielenkiinnolla ja saimme paljon hyviä vinkkejä. Tunnin kisan oltua ohi siirryimme autolle syömään lounasta. Trangia ulos takaluukusta, tuolit alas ja ruuanlaittoon. Emme olleet missään nimessä ainoat parkkipailla syövät henkilöt ja meidän ruokailuasetelma oli köykäinen verrattuna osaan harrastajista.
Olimme fantasioineet olevamme starttia varten pääsuoralla, mutta olimme auttamattoman myöhässä lähdössä pääsuoraa kohti. Arnagesta koitimme lähteä kohti Porsche mutkaa, mutta linja-autossa istuessamme tajusin että minun kännykkä on autossa latauksessa! Ulos bussista ja juoksuun!!!! En silti ehtinyt ajoissa takaisin, joten odotimme pienen hetken seuraavaa bussia. Koitimme hyväksyä sitä faktaa, että startti katsotaan Porsche mutkasta. Matka Porsche mutkalle vei 20 minuuttia, saapuessamme parkkipaikalle starttiin oli enää 20 minuuttia aikaa. Alue oli tuntematon, hätä suuri ja kisa alkaa ihan JUST! Seurasimme massaa, otimme rivakkaa askelta ja kävimme henkisesti synkällä puolella ennen kuin löysimme paikan radan reunalta. Ehdimme pari minuuttia ennen lähtöä paikalle. Seurasimme lämmitelykierroksen ja kisan startin Porsche mutkista. Verrattuna Arnageen ja Mulssaineen Porsche mutkat jätti meidät kaksi kylmäksi. Tässä kohtaa mennään lujaa, mutta autot on sen verta kaukana että murina ei pärisytä keuhkoja eikä tässä nähdä jarrutuksiakaan. Katsoimme kisaa parista eri paikasta käsin Porsche mutkan varrelta.
Aika tuolla radan vierellä menee lähes yhtä lentäen kuin autot. Olimme aina tunnin kerrallaan noissa pysähdyspisteissä emmekä edes huomanneet ajankulua. Se oli pääsyy siihen miksi startti katsottiin Porsche mutka ja vaikka Porsche mutka ei vakuuttanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä kulmaa vietimme silti, vahingossa tai hurmiossa, siellä tunnin. Matkamme rataa ympäri jatkui ja siirryimme kisakylään. Kisakylässä saimme vihdoin ostettua virallisen opastuksen ja etsittyä mitä autoja seurata. Listamme kärjessä on auto nro 52, yksi kuskeista on Toni Vilander, seuraavana #8 Fernando Alonson vuoksi, sitten #80 Christina Nielsenin vuoksi ja pimeän tultua #66, sen valaistus näytti törkeän hyvältä. BTW, tanskalaisilla on joku pakottava tarve näyttää olevansa tanskalaisia. Eri leirintäalueilta voit pongata tanskalaiset helposti, sillä niillä on lippu korkeimmalla, niiden teltan katto on kokonaan Tanskan lippu, auto on täynnä Tanskan lippuja ja jos olisi mahdollista henkilö itse olisi heiluva Tanskan lippu. Emme ole vielä selvittäneet miksi näin – ehkä Christinan vuoksi.
Kisakylä oli kuin perusfestari mesta. Etsimme itsellemme pari eri katsomispistettä ja löimme tuplakuulonsuojauksen päälle. Täällä miehekäs meteli oli kuultavissa ja tunnettavissa. Oluttölkki kädessä pärisi autojen tahtiin, keuhkot värisi autojen tahtiin ja fiilis tärisi autojen tahtiin. Virittäydyimme Le Mans 24h radiotajuudelle ja istuimme kuunnellen selostusta ja seuraten autoja. Jossain kohtaa lähempänä kuutta pidimme seuraavan ruokataukomme. Aamulla tehdyt patongit, korjaan leivät, oli päivällisenä. Meillä on niitä pa… leipiä 6 kpl. Päivällisemme muodostui puolikkaasta sellaisesta per nenä + omat täytteet. Kumpikaan ei saanut syötyä yhdellä istumalla omaansa loppuun. Meillä on riittävästi leipää. Koitetaan oppia tästä jotain. Ruokailun jälkeen edessä oli lisää kisakylää, se on sitä mitä voisi odottaa, kauppoja myymässä krääsää, autoja ja simulaattorikokemuksia, karnevaalilaitteita sekä tietenkin paljon oluttelttoja.
Sitten legendaarinen Dunlop silta. Siellä istuimme tunnin tahi kaksi taas. Edessämme istui polttarisakki. Sankarin hommaksi tuli jossain vaiheessa löytää naisia ja saada heidät hurraamaan Englannin puolsta. Krista pääsi hurraamaan Englannin puolesta outo hattu päässä. Polttarisankari oli puettuna rallityttö hameeseen ja yläosaan. Häneltä puuttui vain meikkaus. Vastineeksi tästä yllättävästä Englannin kannustamisesta Krista päätti auttaa miestä mäessä ja tarjoitui laittamaan hänelle huulipunaa. Hän oli ensin hieman hommaa vastaan, mutta koko muu polttarisakki oli vahvasti meikkaamisen kannalla, joten huulipunaa miehelle laitettiin. 😄
Dunlopissa ollessamme alkoi keli jo viilentymään, joten poikkesimme vessaan vaihtamaan minulle shortsit farkkuihin laittamaan Kristan päälle kaikki mitä kannossa oli. Halusimme kiertää koko radan, joten siirryimme seuraavalle bussille, joka vei meidät takaisin aamun aloituspisteellemme Mulsainne-kulmaan. Bussissa seurue rupesi jo torkkumaan hieman. Muilsainnessa päätimme hypätä suoraan seuraavaan bussiin ja matkata Arnagelle keittämään kahvit ja teen.
Autolla heitimme lisää vaatteita päälle ja teimme kuumat juotavat. Arnage kulmalle oli tullut PAAAALJON enemmän ihmisiä. Tungimme itsemme joukkoon ja seurasimme kisaa puolitoista tuntia tästä nurkasta käsin. Pääsimme näkemään miten maisema tummeni ja lopulta yökisaa. Lähdimme puoli kahdentoistamaissa hyvin valmiina nukkumaan takaisin kohti majapaikkaamme. Saavuimme oven eteen tasan samaan aikaan kuin isäntäperheemmekin. – Hassu yhteensattuma.
Verkko täällä on niin heikkoa, että tulen lisäämään kuvia tähän blogipostaukseen maanantaina viimeistään.
[Best_Wordpress_Gallery id=”149″ gal_title=”Le mans, 2018-06-17″]
