Month: July 2017

2017-07-09

Faktat
Ajoaika: 3h 37 min
Keskikulutus: 12.3 l/100km
Keskinopeus: 103 km/h
Kokonaiskilometrit: 4385 km

aaaaaaaaaahhhhh…  Hotelliaamun luksusta. Ilmastointi. Suihku. Jonkun muun valmistama aamiainen. Näistä hyvistä asioista on rauhallinen hotelliaamu tehty.

Päivän päämaalina oli Juhan ehdottama taidenäyttely. Ensimmäistä kertaa ikinä Juha ehdotti taidenäyttelyä. Kaiken kukkuraksi se näyttely on modernia taidetta. Kyseessä oli näyttely “Treasures from the wreck of the unbelievable”. Löntystelimme Venetsiassa rauhalliseen tahtiin Plazzo Grassiin. Näky aulassa oli hyvin vakuuttava.

Demoni kulhon kanssa oli se taideteos, joka nimeomaan oli herättänyt Juhan kiinnostuksen. Ihastelimme teoksia Plazzo Grassissa hyvän hetken, jonka jälkeen seikkailimme ulos alueelta yliopistoalueelle syömään pitsat. Olimme hotellista saaneet hyvä ohjeet siitä millä alueella kannattaa syödä ja missä ei. Yliopistoalueella hinnat on suurin piirtein tolkullisia. Vatsa täynnä lähdimme kohti näyttelyn toista osaa Punta della Doganaa.

Toinen osa näyttelystä ei aiheuttanut yhtä paljon hämmästystä, ehkä ensimmäinen osa vei suurimman osan järkytyksestä pois .

Näyttelyn toisen osan jälkeen olimme melkoisen uupuneita. Jatkoimme ekalla Venetsia keikalla aloittamaamme traditiota ja menimme torkkumaan ulkoilmaan. Tällä kertaa nukuimme jonkun kirkon portailla kohtuullisessa varjossa.

Virkistävän torkun ja lukutauon jälkeen suuntasimme vielä kerran Piazza San Marcolle ihastelemaan aukiota. JÖSSES, mutta täällä on turistia. Paikka on ampuen täynnä turistilaumoja.

Kirkon kellojen paukkuessa puoli kuusi tiesimme että keskiyö on lähellä ja kulkuneuvomme on muuttumassa takaisin kurpitsaksi. Niinpä hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan takaisin Volpianoon. Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen siirsimme peräpeilimme sänkyyn ja jätimme kamat autoon. Purkamisen voi tehdä huomennakin.

Kaikki kuvat: https://goo.gl/photos/G6Ks2aPKypByAxGH6

08-07-2017

Faktat
Ajoaika: 4h 57 min
Keskikulutus: 12.7 l/100km
Keskinopeus: 90 km/h
Kokonaiskilometrit: 4013 km

Heräsimme laiskasti. Kamat oli suurinpiirtein pakattuna reissuamme varten kohti lähellä olevia vuoria. Lähtö oli tosi rauhallinen. Päätimme syödä lounaan kämpällä ja sitten lähteä. Aamulla konfiguroin Turun kodin verkkoa, sain siirrettyä pääosan yhteyksistä kuidun päälle ilman ongelmia.
Lounaan salaatin teimme sen verta isoksi että siitä mukaan pakattavaksi valmis päivällinen kummallekin.
Pakkausta paranneltiin taas. Keittiö on nyt kuormahihnoilla kiinni takaosan kuorman kiinnityspisteissä. Vuoristoteillä ajettaessa kama tuppasi liikkumaan. Nyt se on ratkaistu.

13:36 olemme ensimmäisellä taukopisteella vuoristossa. Tarkoitus on käydä katsomassa vieressä virtaavaa jokea. Luin messenger viestit. Jan on tulossa kohti Italiaa, hän olisi illalla Venetsiassa. Parin messenger puhelun ja pienen neuvottelun jälkeen auton moottori ärähtää ja nokka kääntyy kohti itää. Kolme ja puoli tuntia moottoritietä edessä. Ennen kuin aloimme todenteolla matkaamaan, Krista halusi käydä sillä joella. Löysimme pienen auton mentävän tien joka vei meidät lähemmäs vettä. Polku oli hirveä ajaa ja päätyi talon viereen. Siitä jatkoimme jalan kohti veden ääntä. Aukea johon polku päättyi sisälsi ehkä kaksikymmentä ampiaspesää. Paikka on siis hunajafarmi :). Löysimme vielä pienemmän polun, joka vei kohti rantaa ja kiersi kaukaa ampiaiset. Täytyy sanoa että tämä oli paskin rantavisiitti ikinä. Ranta oli täynnä muurahaisia ja ampiaisia. Kuvat oli pakko ottaa, jonka jälkeen juostiin pois. Muurahaisia tapettiin vielä autossakin, osa elää siellä vieläkin.

Ajoimme suoraa soittoa Venetsiaan. Kuskia vuoroteltiin, jotta päivällisen syönti ajon aikana onnistui kummaltakin. Olimme perillä Venetsiassa 18:30. Auto heitettiin parkkihalliin, jossa se on 24h. Söimme lisää ruokaa auton perästä, pakkasimme viinin ja viskin laukkuihin. Lyhyt keskustelu paljasti, että kumpikin haluaa hotelliin yöksi. Trip advisorilla pongasimme halvimman täällä olevan hotellin ja kävelimme sinne ostamaan huone suoraan tiskiltä. Tällä taktiikalla hotellihuoneen hinta oli vielä halvempi kuin online sivustojen kautta.

Sitten matkasimme juna-asemalle odottamaan Jania. KMG high five, Venetsia 21:08.

Loppuilta menikin mukavia turisten ja syöden. Keskiyön aikaan oli aika siirtyä nukkumaan. Huomenna voidaan tutustua tarkemmin Venetsiaan.

Kaikki kuvat:  https://goo.gl/photos/ErKUh2MvpDj56Bd1A

2017-07-07

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3263 km

Aamu – Herätyskello – lyödään kiinni, kumpikaan ei nouse.

07:45 soitto Turusta – hrrrmmm! Lupasin olla hereillä tähän aikaan, kyllä, kyllä! Kuitu on asennettu taloon! Jiiiihaaa! Aamun eka tunti meneekin kotia säätäessä. Omissa kaapelointimerkinnöissä on ilmeisesti virhe, varajärjestelmien rakentaminen jää vaiheeseen, koska töitä pitää tehdä. Kotona kuidun yli bitti kulkee yli 700 MB/s sisään ja yli 120 MB/s ulos. Täällä… Täällä Italiassa, maaseudulla bitti kulkee liki 2 MB/s (hyvänä hetkenä 4 MB/s) sisään ja 4 MB/s ulos. Viimeiset pari päivää täällä on ollut laadullisia ongelmia, pakettia tahtoo kadota, elämä on vaikeaa. Nopeus ei ole niin tärkeä kuin pakettihukka ja vasteisuus. Kotona on 8 ms vasteajat, täällä ~70 ms vastejat hyvänä hetkenä… mmmm….

Työpäivä – normaali

Iltapäivällä alamme valmistautumaan reissuumme kohti vuoria! Olemme valinneet Gran Paradisen paikaksemme, koska nimi on mahtava. Taustatyötä on tehty sen verta että tiedämme sen olevan vuoristossa oleva kansallispuisto ja että siellä on hyvä vaeltaa. Krista pakatessaan pyytää minua tarkistamaan kelin, tuleeko viikonloppuna satamaan? Tässä on mitä näin

Liki ja yli neljässä tuhannessa metrissä kelit on … toisenlaiset. Pakkauksemme on minimalistinin ja suunniteltu tähän +36.5 astetta lämmintä olevaan keliin. Kun noustaan ylös, tosi ylös, lämpötila näemmä laskee. Viikonloppuna sataa, ei vettä, vaan lunta. Tässä kohtaa päätimme vaihtaa suunnitelmia. Jätämme Gran Paradisen väliin, ihan vaan jätämme väliin – joku toinen vuosi, ehkä.

Aamuillsta juttelimme Lucan kanssa ja selvitämme sopivan korkeita paikkoja. Noin 1 km – 1.5 km meren pinnan yläpuolella on se korkeus jonne haluamme maksimissaan tällä vaatetuksella mennä. Ruokailun jälkeen koitimme käydä ostamassa trangiaan kaasupoltilta Lucalta saamien ehdotusten pohjalta. Löysimme kaasua, ruotsalaisen Sporkin (spoon, fork, knife), mutta emme trangian osia. Ehdimme lopulta vain yhteen kauppaan kuudesta. Täällä kun paikat menee kiinni yleensä viimeistään 19.30. Teimme trangian osan hankkimisen suhteen mukautetun sotasuunnitelman (ref. Kummeli).

Reissaamisen suhteen päätimme seuraavaa. Huomenna lähdemme Lucan retkikaasupolttimolla varustettuna jonnekin 1500 metrin korkeuteen, josta vaellamme ekana päivän tunnin tahi kaksi ja testaamme varusteitamme sekä pakkaustamme. Jos vaellus onnistuu, sunnuntaille on luvassa kuuden tunnin vaellus noin 2500 metrin korkeuteen.

Illan vietimme kuistilla juoden viiniä. Viini ei jäähdytä miestä tai naista, kuistilla vaan hikoillaan viinin kanssa. Kylmä olut taasen, se, se jäähdyttää miestä – kunnes se loppuu… voi piru täällä on kuuma koittaa nukkua…

2017-07-06

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3263 km

Aaamu – normaali.
Työpäivä – normaali.
Ilta – Krav Magaa puistossa

Heinäkuun verran Maga treenit täällä Torinon alueella ovat puistossa. Ensin puoli tuntia kuntoillaan, sitten puolituntia ihan perusteita ja sitten puolituntia pikkasen korkeamman tason materiaalia. Tällä tarkoitan siis sitä, että perusteet on P1 tason materiaalia, korkeampi taso on P2 .

Pääsen treenaamaan itselleni tärkeitä asioita, sillä tekniikan hinkkaamiseen ei tarvitse kuluttaa aikaa. Lantio pitäisi saada liikkumaan rennommin, joten työstän sitä vastahyökkäysten aikana. Lonkat on palautuneet E-kämpin rääkistä ja sivupotku onnistuu taas ilman tuskaa. Aamuiset venyttelyt eivät vielä näytä tulosta, mutta ei niiden pitäisikään. Rakennan tapaa, joten tässä vaiheessa on tärkeämpää on systemaattinen toiminta kuin tulokset. Tuloksia voidaan odottaa, tulokset ovat väistämättömiä kun tapa on saatu kasaan .

Treenaaminen vie aina koko illan. Lähden kuuden maissa palaan lähellä kymmentä – ihan kuin Suomessa, paitsi että täällä treenaan noin puolitoista tuntia, missä Suomessa tuolla aikavälillä treenattaisiin tai ohjaittaisiin kolme tuntia.

Huomenna perjantai! HUOMENNA REISSU!

2017-07-05

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 3263 km

pssst. sivun lopussa on linkki Google kuvakalleriaan, missä on kaikki kuvat…

Tänään normaalin työpäivän jälkeen lähdimme tikkana Torinoon. Illan tavoitteena oli shoppailla. Minä halusin trangiaan kaasupolttimon ja Krista halusi ostaa kulutustuotteita irtotavarakaupoista. Emme olleet etukäteen selvittäneet mistä Torinosta voisi löytää ulkoilutarvikkeita. Selvitimme asiaa junassa ensimmäistä kertaa.Torino on liki 900 000 ihmisen kaupunki. Sieltä löytyy kaikkea, asiaa ei sen enempää tarvi pohtia.

Junassa paljastui, että ulkoilmaliikkeet Torinossa myy pääasiassa vaatteita. Hakusanat “camping shop torino” “outdoor shop torino” “trangia torino” toi aina vain huonompia vaihtoehtoja esille. Jostain syystä löysimme 8 galleria ostoskeskuksen. Se on iso, vanhassa Fiatin tehtaassa oleva ostoskeskus – “sieltä löytyy melkein kaikkea kaikille”. Päätimme koittaa sitä.

Lingotto ei ole ilmeisesti niitä Torinon parhaita alueita. Juna-asemalta ei päässyt triviaalisti 8 gallerialle. Reitti oli jopa niin hankala, että jouduimme käyttämään navigointia apuna ensin harhailtuamme hetken. Päivä oli kuuma, todella kuuma ja painostava joten virkistäydyimme vesipisteellä. Italiassa näitä vesipisteitä on jokaisessa kaupungissa ja vesi on aina juotavaa. Tässä vaiheessa olemme oppineet tunnistamaan sen näköiset alueet joista todennäköisesti löytyy vesipiste.

Matka 8 galleriaan vei meidät hylätyn ja osittain tuhotun kauppakeskusalueen (?) läpi. Alueella on myös vuoden 2006 talviolympialaisten pikaluisteluareena. Koko paikka näytti ulkopuolelta hyvin rapistuneelta.

Itse ostoskeskus oli tavallinen ostoskeskus, mutta sieltä ei löytynyt mitään ulkoiluun liittyvää liikettä, joten trangian osat jäivät ostamatta. Itseasiassa koko paikasta ei löytynyt mitään mielenkiintoista ostettavaa. Pari liikettä ansaitsi tarkemman vilkaisun, mutta mitään haluttavaa ei löytynyt.

Tutustuimme Torinon metroon poistuessamme alueelta takaisin turistialueelle ja Kristan irtotavarakauppoihin. Ostosten jälkeen menimme italialaiseen tyyliin ravintola-alueelle nauttimaan yhdet drinksut ja niiden kanssa tulleet naposteltavat. Ravitsevan illallisen jälkeen palasimme asunnolle lukemaan kirjoja.

Kaikki päivän kuvat:

https://goo.gl/photos/BK4Scnn2gs7EmGH26

2017-07-04

Faktat
Ajoaika: N/A
keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
kokonaiskilometrit: 3417km

Heräsin aamulla ikävään fiilikseen oikeassa silmässä. Sitä on ollut muutamana aamuna aikaisemminkin, mutta se on mennyt ohi aamutuntien aikana joten laitoin sen allergian piikkiin. Tänä aamuna se ei enää onnistunut. Silmä on selvästi tulehtunut. Aamiaisen jälkeen kyselin isännältämme Lucalta suositusta silmälääkäristä. Nyt kun ollaan Italiassa lääkärijututkaan ei ole ihan triviaaleja .

Sain paikan nimen (Ospedale Oftalmico) ja osoitteen (joka oli väärin ), sekä ohjeet mitä sanoa "Ask for Pronto Soccorso Ofalmico”. Näillä varustettuina lähdimme Kristan kanssa kohti Torinoa. Ensipysähdys oli tietenkin TIM:n liikkeessä. Olin valmistautunut tekemään töitä puoli tuntia autossa, mutta Krista oli liikkeestä ulkona alta 10 minuutin. Torinossa parkki löytyi kohtalaisen helpolla ja kohtalaisen läheltä sairaalaa. Krista lähti ostoksille, minä lääkäriin.

Ensimmäisenä selvisi tietenkin, että osoite oli väärä. Katu oli oikein, mutta numero oli pielessä kolmella korttelilla. Olin henkisesti varautunut moneen mystiseen juttuun, joten tämä oli pientä ja hyvä helppo aloitusongelma. Itse sairaalassa info-tiskin henkilö ei puhunut englantia, mutta “Pronto Soccorso Ofalmico” –lauseen sanominen sai aikaan viittelöintiä ja “sinestra” sanan ainakin. Vasemmalle siis! Sieltä löytyi jonotushuone, jossa sai lapun itselleen. Yhdeksän henkeä oli jonossa ennen minua, joten sain heistä pääteltyä miten tila toimii. Ensin mentiin terveydenhoitajalle, joka kyselee peruskysymykset – englanti toimi riittävän hyvin. Sitten odotetaan vuoroa lääkärille. Lääkäri ilmeisesti tulee hakemaan tilasta ja huutaa nimeä. Tuttua kauraa! Välillä joku kuulutus, mutta ei siitä italiasta mitään selvää saanut. Tein töitä koneella ja luotin koktailiefektiin. Se toimi, mutta mutta… Kaiuttimista kuului “italiaa, italiaa, italiaa, Leivo, italiaa, italiaa”. Nousin ylös, kävelin kohti terveydenhoitajan luukkua, hän viittelöi menemään oikealle. Lähdin menemään taakse ja oikealle. Siellä toinen asiakas viittelöi minulle oven josta ilmeisesti piti mennä. Oven toisella puolen oli käytävä ja siellä numeroituja huoneita. Kaikki ovet auki oli käytävälle auki. Pää ovesta sisään ja “Leivo?”. “No!” (Kaikuja Kuubasta…). Seuraavasta ovesta “Leivo?” “Si!”. Lääkärin kanssa homma kulki riittävän hyvin englanniksi. Silmätulehdus, tippoja viikon verran – kuulostaa tutulta. Saan laput ja ohjeet mennä takaisin aulaan keltaiselle laatikolle ja kun olen maksanut tulla takaisin lääkärin luo. Errr… Asia selvä? Aulaan ihmettelemään. Löydän kolme keltaista automaattia, jotka kukin näyttää syövän lappuja missä on viivakoodi. Valitettavasti minun lapuissa ei missään ole viivakoodia. Niinpä laskulappu kädessä menin takaisin infotiskille. Osoitin laskua ja näytin olevani hämilläni. Infohenkilö ei koittanut edes selittää, vaan hyppäsi tuoliltaan, tuli ulos kopista ja käveli kanssani kysyen “Banco card?” – Johon minä “No. Euro.”. Tällä informaation vaihdolla päästiin ensimmäisen keltaisen maksulaitteen luo. Siihen hän napautti laskun summan (25€) ja osoitti rahaluukkua. Setelit kun laittoi sisään laite tulosti kuitin. Kuitin kanssa takaisin lääkärin luo – paitsi että ovi on nyt lukossa…. Vierestä löytyi ovikelloja kolme. Niistä toista painaessani kuulin surinaa ja ovi oli auki! Lääkäri repi kuitin kahtia ja lähetti minut ulos. Onnistunut sairaalakeikka! \o/

Joskus opin vielä ottamaan kuvia näistä tilanteista ja paikoista. Ne automaatit oli toivottomia ymmärtää ilman että osaa italiaa ja olen melko varma että mikään määrä italiaa ei olisi auttanut minua ymmärtämään sitä laitetta omin nokkineni. Myönnän, että muut osuudet olisi mennyt paremmin jos osaisin kieltä, mutta hyvin englannillakin pärjättiin!

Apteekin kautta autolle Kristaa odottamaan. Sitten kämpille ja töitä tekemään. Aamulla ostamamme TIM:n liittymä oli kummankin hämmästykseksi aktivoitunut ilman säätöä! Töitä tehtiinkin iltamyöhään, jotta neljän tunnin lääkärikeikka ei syö kohtuuttomasti työaikaa – raportteja pitää kirjoittaa, ei ne itsestään synny (vielä).

2017-07-03

Faktat
Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 13.1
Keskinopeus: 42 km/h
Kokonaiskilometrit: 3417km

Klo 06:00 kännykkä soi! Hyvää huomenta suomalaiset! Tikkana ulos autosta, puskaan ja ratin taakse. 06:10 olimme köröttämässä kohti Torinoa. Aamulla, kun poliisit puuttuu, kuuluu vuoristokylissä ajaa nk v**un lujaa. Koitin ensin mennä nopeusrajoitteiden mukaan. Siitä seurasi välitöntä perässä roikkumista ja päättömiä ohituksia, todella päättömiä. Niinpä koitin seurata virtaa ja korotin vauhdin 20 km/h yli nopeusrajoituksen. Nyt ohittelu oli jo “maltillista” tai “järkevää”, mutta systemaattista. Jatkuva ohittelu + kahvittomuus aiheutti tilanteen, jossa kuski rapistui italialaisten tasolle. V8 murisi, meno ohi “rempseää” ja pelkääjän penkiltä kuului kommenttia: “Kuski menettää oikeutensa mutista italialaisista ajotavoista, jos se itse sortuu samaan”. Kuski ymmärsi yskän ja rauhoitti ajamisen suomalaistyyliseksi. Tästä seurasi luonnollisesti perseessä roikkujien ja ohittelijoiden ajotyylin jatkuva kommentointi. Olimme asunnolla hieman ennen kahdeksaa ja töissä yhdeksältä.

4G data oli loppumaisillaan perjantaina. Toinen SIM-korteista oli jo pimeänä, mutta toinen toimi vaikka 0GT oli dataa käytettävissä. Tuo tilanne oli ollut päällä jo pari päivää, joten en antanut sen häiritä. Perjantaina kävin ostamassa uudet SIM-kortit ja minulle luvattiin, että ne tulee lauantaina tulille. Nyt kun niitä olisi tarvinnut, kumpikaan ei toiminut. Päivän työt tehtiin kännykän 4G:n yli kaistaa säästellen. Työpäivän jälkeen Leiniin setvimään tätä asiaa. Hieman yli tunnin säädön jälkeen, mikä piti sisällään runsaasti Google translaten käyttöä päästiin seuraavaan tulokseen.

1. TIM international 30GB kortteja saisi kai myydä vain yhden per asiakas (se selittää miksi toinen toimi ja toinen ei)
2. He eivät voi myydä minulle enää uusia eikä systeemi suostu toimimaan passini kanssa (invalid document

He eivät myöskään pystyneet myymään minulle mitään muuta liittymään, niinpä tämän pitkän odottelun jälkeen sain perjantaina maksamani rahat takaisin ja kovasti pahoittelua, mutta en paikallista data yhteyttä. Huomenna menemme ostamaan yhden data kortin Kristan passin kanssa.

Me käytämme keskiarvolta liki 2 GB dataa päivässä. 50% menee töihin ja 50% menee hupi/henkilökohtaiseen käyttöön. Käyttöni työpuolella ei ole raskasta tällä hetkellä. Jonkinlaisia toimenpiteitä pitää tehdä, jos yhdellä 30GB SIM-kortilla pitää pärjätä kuukausi.

2017-07-02

Faktat
Ajoaika: 2h 54 min
Keskikulutus: 14.3 L/100km  
Keskinopeus: 34 km/h
Kokonaiskilometrit: 3263 km

Krista nukkui pitkään, minä koitin olla herättämättä häntä. Jossain kahdeksaan jälkeen tein jotain mikä herätti hänet. Aloitimme rauhallisen aamun. Krista lähti lenkille, minä aloin tekemään aamiaista trangialla ja polttoaineen jämillä. Tavoitteeni oli olla hyvin tehokas polttoaineen käytön suhteen, sillä polttoaine on lähes täysin loppu. Aamiainen onnistui, polttoainettakin jäi kärpäsen kusen verran jäljelle. Kristan lenkin jälkeen järjestelimme hetken autoa. Emme ole vielä ehtineet lukemaan kirjoja, joten päätimme että hetki on nyt. Jäimme leirintä alueelle makaamaan autoon ja lukemaan kirjoja.

Cue MUSIC! “Your mission, should you choose to take it, is to cook fresh pasta. Your fuel will self-destruct in 30 seconds”. Lounaaksi luvassa oli tuorepastaa ja salaattia. Haasteena oli polttoaine. Sitä oli noin kärpäsen kusen verran jäljellä. Vettä pastan kypsentämiseen laitettiin kattilaan hyvin, hyvin vähän. Polttoaine riitti nippanappa pastan lämmittämiseen. Tortsan (Torinon tuttavallinen nimi) ostoslistalle tuli juuri kaasupoltin ja kaasua trangiaa varten.

Maha täynnä ajoimme Nizzaan ja lähdimme tutustumaan Nizzan vanhaan kaupunkiin sekä läheiselle vuorelle. Vanha kaupunki on turistirysä™. Kauppoja, ravintoloita silmän kantamattomiin. Kadut ja rakennukset on vanhoja,mikään muu ei. Läheinen vuori(mäki) oli vanha linnoitus. Tutkimme paikkaa hetken ja otimme asiaan kuuluvat turistikuvat.

Rantaa kävimme vain vilaisemassa sillä kuskin tehot alkoi olemaan vähissä. Lopulta hieman ennen kuutta hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Italiaa ja Leiniä. Miehistö oli yllättävän väsynyt kevyestä päivästä Nizzassa. Tunnelin läpäistyämme sovimme, että jos löydämme menomatkalla näkemämme ilmaisen parkkipaikan pysähdymme sinne juomaan viiniä ja nukkumaan. Puoli yhdeksän aikaan löysimme paikan. Kaupungin nimi on Vernante. Kävimme pikkasen kävelemässä kaupungissa. Ilta viimeisteltiin autossa viinin kanssa. Nyt on aika mennä nukkumaan, huomenna pitää ajaa aamulla Torinoon. Tuntuu hienolta elää näin huolettomasti

2017-07-01

Faktat
Ajoaika: 3h 41min
Keskikulutus: 14.1 l/100km 
Keskinopeus: 29 km/h
Kokonaiskilometrit: 3148 km

Voi vitsit mikä päivä! Aamulla herätys upeasti ennen seitsemää. Yö oli hyvin viileä. Yön jäljiltä voimme sanoa, että Kristan toinen makuupussi on työnsä tehnyt ja ansaitsee päästä roskiin. Kyseinen makuupussi on noin 20 vuotta vanha ja se näkyy muumuassa siinä, että jalkopäässä on nyt halkea. Jaloille tuli hilppasen viileä jossain vaiheessa yötä.

Aamutoimien sijaan lähdimme aamulenkille. Juoksimme keveysti kylässä nauttien pienistä kujista, sika upeista vuorista ja upeista vanhoista taloista. Löysimme lenkillä myös hevosen keskeltä kylää. Se pällisteli meitä yhtä paljon kuin me sitä

Aamiainen on kärsivällisen miehen hommaa. Käytössämme on trangia ja vähän polttoainetta. Laskeskelimme jälkikäteen että croisanttien lämmittaämiseen, kahvin ja teen tekemiseen, sekä kananmunien paistamiseen taisi mennä puolitoista tuntia. Se aika meni maisemia ihastellen ja ylipäätään paikasta nauttien. Enää ei ollut edes kylmä. Seureen urokset oli miehekkäästi valmistautunut rannalla patsasteluun. Se tarkoitti muunmuassa sitä, että yhtään pitkähihaista paitaa ei ole mukana. Suomalaista miehellä ei ole kylmä  noin 10 asteen lämpötilassa t-paidan kanssa. Asenne on pakattu mukaan, enempää ei tarvita.

On pakko olla hankkinut itselleen sopiva auto, kun odottaa aamulla sitä hetkeä, että saa käynnistää auton ja kuunnella sen menoa kivisillä pikku kaupungin kaduilla. Lähdimme rennosti matkaan, tarkoituksena pysähtyä jonnekin ostamaan lounasta ja jos hyvältä näyttää niin pysähtyä tien sivuun katsomaan maisemia. Ehkä puoli tuntia ajettuamme tuli eka pysähdys. Kiipesimme mäkeä alas joen ääreen katsoman jylhiä maisemia ja kuuntelemaan veden pauhausta. Se kuva missä on ryteikköä ja kiviä, se on otettu siitä kohtaa mistä me tulimme alas. Tungimme raa’asti puskasta läpi päästäksemme veden ääreen.

Ajoimme hieman improvisoidulla suunnitestuksella ja päädyimme Mentonin kaupunkiin. Tässä vaiheessa seurue oli hieman känkkäinen energian puutteen vuoksi, joten kävimme kaupassa ja torilla ostamassa ruuat. Sitten ajoimme ylös vuorille pistämään trangiaan tulet ja lämmittämään vedet pastalle. Ruuan jälkeen tulikin väsy ja nukuimme auton peräkontissa luukku auki puun varjossa varmaan tunnin. Herättyämme olikin jo kohtuullisen kuumaa, joten suunnistimme suoraan biitsille. Biitsillä pystyi nauttimaan kylmästä merestä, välittömässä läheisyydessä näkyvistä kukkuloista ja kauempana näkyvistä vuorista. Kaiken kaikkiaan kovin virkistävä ranta.

Rannan jälkeen suuntasimme kohti Monacoa. Monacossa oli tarkoitus käydä Monte Carlon Casinolla, mutta meillä oli suunnattomia ongelmia löytää parkkipaikkaa ja Casinolla oli jokin poikkeusliikennejärjestely. Poliisit olivat katkoneet tien ja tehneet esteet. Niinpä Monaco kuvamme on Kristan lennosta ottama

Monacosta vihdoin Nizzaan. Nizzassa tavoitteenamme oli syödä Lucan ystävän ravintolassa, sekä toimittaa ravintoloitsijalle kirja. Bongasimme ravintolan nopeasti ja koska se ei ollut vielä auki lähdimme tutkimaan lyhyesti vanhaa kaupunkia. Vanhassa kaupungissa ensitöikseen tuli ostettua kunnon löntti enmuistamitä, sitä valkoista juttua missä on rämmäleitä. Toi mitä Krista pitää käsissään.

Sitä söimme ja kävelimme pisin kaupunkia. Eräässä kohtaa allekirjoittaneella alkoi hieman ilma kiertämään. Muutaman hiljaisen tappajan jälkeen sanoin Kristalla suurinpiirtein näin “mennään oikealle, tästä älä pysähdy, mun perässä tulee paha haju”. Sanoin tämän yhden ravintolan kohdalla, missä tarjoilijat oli pihalla ja katsoi meitä. Suomenkieli on ihanan harvinainen ja täydellinen salauskieli. Sitä tottuu siihen, että voi laukoa juttuja eikä kukaan ympärillä tiedä yhtään mitään. Muutaman askeleen jälkeen huomasimme ravintolan mainoksen. Se on suomalaisten ravintola täällä Nizzassa. Tarjoilijat todennäköisesti ymmärsi 100% siitä mitä sanoin ja haistoi 90% siitä mitä tarkoitin. Nauroimme tätä Kristan kanssa ravintolan mainoksen kohdalla jonkin verran.

Illan kohokohtana oli ravintolailta ulkona Lucan ystävän ravintolassa. Syömme kadulla, kuten paikalliseen tapaan kuuluu. Katselin tarjoilijan toimintaa ja sanoin Kristalle, että ei kai se tule tuon ruokalistaTAULUN kanssa tänne? Tuli se. Se kävi taulun läpi kanssamme englanniksi ja jätti sen tuolin nojalle siihen, jotta voimme päättää mitä tilata.

Pastaa tuli tilattua ja se oli hyvää. Ruokailun jälkeen ajoimme naatteina vuorille leirintäalueelle. Krista on jo sammahtanut, minä taidan mennä vielä pihalle istumaan viskilasi kädessä muistelemaan ja pohtimaan takana olevaa upeaa päivää.