Month: July 2017

2017-07-19

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4940 km

Tukka on päässyt kasvamaan kummallakin villiksi. Juhalla oli kesäkuussa Torinossa hyvä parturikokemus. Parturissa käynti ulkomailla on aina jännää, joten riskeeraamaan ei lähetty. Aamupäivän asentelin ja säädin testiympäristöä asunnolla. Pikaisen ruokatunnin jälkeen siirryin junalla Torinoon. Junassa säätäminen jatkui puoli tuntia. Sitten pikainen kävely parturiin, jossa aloin jonottamaan leikkausvuoroani. Jonottaessa parturointia jatkoin säätöä. Kun tukka oli taas lyhyt siirryin läheiseen kahvilaan, jossa viritin kunnon työskentelyaseman ja nautin paikan tarjoamasta WIFI:stä.  Tältä työnteko näytti hetken Italiassa.

Illalla Krista saapui Torinoon ja yhdessä kävimme tepastelemassa ja syömässä Torinossa. Saimme samalla ostettua Kristan nimiin toisen 30GB SIM kortin! Nyt on taas bittiä mitä liikuttaa! Wooo!

---

Tavaroista, mitä ottaisimme mukaan, mitä jättäisimme pois?

Yhteisesti olisimme ottaneet mukaan lisää seuraavaa

• Lakana (autossa nukkumista varten, makuupussit oli liikaa, kookoksia ei tule käytettyä)
• Neula ja mustaa lankaa

Asioita, jotka tiesimme tarvitsevamme, mutta emme ehtineet hankkimaan

• Kahvitratti (olisin onnistunut välttämään kahvinkeittimen oston)
• Kasaan menevä kylmälaukku

Yksilöpohjaiset pakkausmuutokset on listattuna alla.

Juhalle mukaan Lisää T-paitoja, seitsemän (7) on liian vähän arkeen. Kymmenen olisi ollut oikea määrä Edes yksi paksumpi pitkähihainen (pakkausvirhe, piti olla mukana, ei ole) Juha jättäisi pois Bambukeppi (Magavaruste) Kumipyssy (Magavaruste) Toiset treenihousut (Magavaruste) Treeniverkkarit (niin turha täällä, shorsit on ainut käytettävä vaate) “Kookos” (makuupussilkana) PöytäPC:n (joskin kantti ei olisi kestänyt keväällä)

Kristalle mukaan Pieni käsilaukku (tosin Krista ei ennen Torinosta hankkimista omistanut moista) Krista jättäisi pois Toisen teippirullan (yksi riittää nuottien teippaamiseen) Suttupaperia (sitä tuli epähuomiossa liikaa mukaan) Dominion peli (valitettavasti turha mukana) “Kookos” (makuupussilkana) Virtapistokeadapterin Toiset uikkarit (Krista ei vieläkään tiedä mitä hän ajatteli kun hän pakkasi kahdet uikkarit mukaan) Kolmannen pitkähihaisen Treenishorsit Osan idästyskankaista (yksi olisi riittänyt)

Kuten listoista näkyy, pakkaus meni melkoisen nappiin, jos joku kerta saamme tehtyä täydellisen pakkauksen pistämme sen listan seinälle kunnon raameihin. Loma on vasta edessä, se saattaa muuttaa meidän listaa.

2017-07-18

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4940 km

Viikonlopusta melkein täysin palautuneena teimme rennon työpäivän ja ruokakauppa reissun Leiniin. Päivän todellinen agenda oli parturin metsästäminen Leinistä, mutta miehistön motivaatio siihen oli tosi heikko. Viivyttelemällä kylälle lähtöä onnistuimme takaamaan sen, että yksikään parturi ei ehdi leikkaamaan tukkaamme ennen sulkemisaikaa. Tyydyimme siis ostamaan ruokatarvikkeita. Illan yllättävä dissaaminen tuli paikallisessa ruokakaupassa. Juhan tehtävänä oli pakata ja Kristan tehtävänä jutella kassalle. Pakkaaminen on hankalaa, koska repussa oli torin ostoksia tiellä ja koska nyteijaksaprkele. Kassaneiti, Krista ja Kristan takana ollut rouva katselee jo valmiiksi huvittuneena lievän epätoivoista tunkemista, mutta nauru irtosi vasta kun Krista tokaisi “uomini” (“miehet” italiaksi) kassaneidille. Olisin loukkaantunut, jos olisin ymmärtänyt. Kaupasta poistuttaessa kysyin, mitä te oikein nauroitte. Vastaus ei ollut miellyttävä. Kristan kielitaito on jo sillä tasolla, että vittuilu onnistuu myös italiaksi. Yleisö arvostaa.

---

Koska arki on niin arkea tällä hetkellä, puramme arkipäivisin päivän raportoinnin lisäksi taustoja reissusta.

Lähdetään siitä, että elämä tällä reissulla on ollut niin mukavaa, että pohdimme tämän kaltaisen reissun tekemistä ensi kesänä uudestaan. Jotta toistaminen on mahdollista, pitää katsoa mikä mahdollisti reissun tällä kertaa ja mitä teemme ensi kerralla toisin.

Yksi syy miksi reissu on ollut niin mukavaa, on onnistunut tavaranhallinta. Kotona olemme viime vuosien aikana onnistuneet vähentämään tavaramäärää varsin mukavasti. Vieläkin on karsittavaa, mutta olemme kovin tyytyväisiä jo nykytilaankin. Nykytila tarkoittaa sitä, että kaikki tavaramme saatiin pakattua muovilaatikoihin ja laatikot vietyä talon kellariin. Tavaramme vievät noin puolet talon kellarista ja tämä pitää sisällään yhden miehen korkuisen palvelinkaapin. Ennen reissuun lähtöä teimme siis käytännössä puolet muutosta, eli kaiken kamat pakkauksen, jotta saimme talon tyhjäksi kesävuokralaisia varten. Sen sijaan, että olisimme vieneet tavarat muuttoautolla väliaikaisvarastoon siirsimme ne kellariin.

Jos elämämme kaikki kamat mahtui puoleen kellarista, kesän kaikki kamat piti saada mahtumaan autoon. Elämämme oleellisin versio piti siis pakata mukaan, kaikkine osa-alueineen. Viime vuosina selkärepun kanssa tehdyt reissut ovat opettaneet pakkauksesta yhtä sun toista. Olemme opetelleet mikä on tarpeellista ja mikä on tarpeetonta. Tämän pohjalta teimme onnistuneen pakkauksen autoon vaikka harppu ja sen tarvikkeet vievät melkein koko auton verran tilaa. Mukaan pakattiin siis

• Juhan työkamat ja varaIT tiukasti tiivistettynä (vain neljä (4) tietokonetta)
• molempien treenikamat, sisältäen jääkiekkokassillisen Krav Maga varusteita
• molempien vaatteita, yhden selkärepun verran
• kokkailukamat
• ruokaa
• konserttiharppu (isompaa ei löydy)
• harpun kuljetuskärry
• soittotuoli
• nuottiteline
• yöpymisvälineet (makuupussit ja tyynyt)
• patjat harppua varten
• pyöräilykypärät

Meitä kai voinut pitkään kutsua minimimalisteiksi. Nyt kun kesä on eletty tiivistetyllä versiolla kaikesta elämämme kamasta, meillä on vielä parempi näkymä siihen mikä on oleellista ja mikä ei.

17.07.2017

Faktat
Ajoaika: Error  
Keskikulutus:  Error
Keskinopeus: Error 

Kokonaiskilometrit: Error

Väsyttää, niin julmetusti… 

2017-07-16

Faktat
Ajoaika: 2h 18 min
Keskikulutus: 11.8 l/100km
Keskinopeus: 92 km/h
Kokonaiskilometrit: 4940 km

Parkkipaikalla yöpymisessä suurimpia puutteita on suihku ja vessa. Suihkun ratkaisimme eilen illalla käyttämällä poluilta löytyviä vesipisteitä. San Roccosta taasen löytyy hyvä julkinen vessa. Aamulla sinne tosin pitää kävellä sellainen kymmenen minuuttia, mutta se on sen arvoinen kävely .

Kello oli jo kymmenen kun aamiainen oli saatu syötyä ja päivän eväät oli saatu pakattua. Olemme kuskanneet mukana vaelluskenkiä liki kaksi kuukautta käyttämättä niitä kertaakaan. Tänään oli se päivä, minkä vuoksi kengät oli pakattu mukaan. Edessä oli Extreme Hiker polku San Fruttuosoon.

Puolet seurueesta oli täpinöissään matkan haastavuudesta, ketjuista kallioseinillä ja niin edelleen. Toinen puoli oli kiinnostunut kohdekylästä. Reissulle energiaa antamaan tuli otettua kylästä metrilakua. Metrilakun ohi ei voi montaa kertaa kävellä ilman, että sitä jäisi edes vähän kyytiin.

Eilen illalla kylää viihdytti Italialainen death metal bandi I Pentagramma. Ne soitti perinteistä death metal musiikkia, kuten humppaa sun muuta helposti tanssittavaa musiikkia, sekä vähän pop musiikkicovereita. Keikat pitää ottaa sieltä mistä niitä saa?

Ensimmäinen pätkä Extreme Hikers tietä oli lievä pettymys. Liki tunnin tarpomisen jälkeen mitään kovin haastavaa ei ollut tullut vastaan ja ketjutkin toimi lähinnä kaitena. Näkymät olivat välillä erittäin nättejä. Reitin iso muutos tapahtui turisti-infopisteellä keskellä ei yhtään mitään. Sieltä löytyi kyltti, joka varoittaa korkeuseroista, juomapisteiden puutteesta ja kiipeilystä. NYT, NYT alkaa puolet seurueesta olemaan ihan täpinöissään.

Reissu tästä pisteestä eteenpäin kesti heittämällä liki kolme tuntia, sisältäen lounastauon puiden varjossa keskellä metsää. Ketjuja, päätä huimaavia näköaloja, kevyttä kiipeämistä, etenemisen jännittämistä. Vitsit että reitti oli hieno ja fyysisesti vaativa. Puolet seurueesta totesi, että tämä, tämä, on se juttu. Se kylä siellä tien päässä on toissijainen juttu. Rantakyliä on nähty jo, mutta tätä ei ole tehty vielä riittävästi. Mielipiteet olivat jossain määrin jakautuneet matkaamisen ihanuuden suhteen. Saimme kiinni meidän edellä olleen parin, jonka kanssa teimme matkaa hetken aikaa. Valitettavasti he menivät reitiltä pieleen ja me menimme heidän perässä. Kun reittimerkit oli hukassa alkoi etsiminen. Lopulta yksi ylienerginen lähti polttamaan energiaa kiiveten takaisin ylös vuorta metsästämään merkkiä. Se löytyikin, jonkin verran takaapäin. Kurssikorjauksen jälkeen reissu eteni taas hyvin.

Matka kesti niin pitkään, että vesivarantomme loppuivat viimeisen ylöskiipeämisen ja alastulemisen välillä. Niinpä alastulo tehtiin osittain juosten. Alhaalla hennompi osasto oli aika valmista kauraa ja liki suorilta painui mereen. Tavaroita purettaessa ja olueeseen valmistautumisen yhteydessä huomataan, että yksi varuste puuttuu. Juhan paita on tippunut repun päältä missä se oli kiinni ja kuivumassa. Se on hyvä, kohtalaisen uusi musta paita ja ainut paita mikä on mukana tällä vaelluksella. Se olisi todella, todella hyvä saada takaisin. Krista jäi rannalle makamaan, minä vaihdoin five fingers kenkiini, täytin vesipullon ja päätin lähteä ylös hakemaan paitaa.

Aluksi miehen tankissa oli tarve saada paita takaisin ja toive, että se on tippunut loppuosaan vuorta, siihen kohtaan missä juoksimme. Ilman reppua ja five fingers kengillä meno oli kevyttä. Vastaan tuli ohittamamme pariskunta. He ovat nähneet paidan, mutta se oli ihan huipulla, ei kannata hakea. Miehen tankkiin tipahti lisää energiaa “Kyllä MÄ PYSTYN hakemaan”. Askel keveni, muuttui hieman juoksumaiseksi. Energiatankkiin tipahti motivoiva ajatus “Tämä näyttää niin pirun hyvältä blogissa” ja "Tuntuu varmasti eeppiseltä löytää se paita vuoden huipulta”. Ja minähän tykkäsin tästä vaeltamisesta. Meno jatkuu ylämäkeen ja vastaan tulee toinen reissupari. Hekin ovat nähneet paitani, ei kannata hakea! Se on melkein huipulla. WOOOO! Lisää virtaa. Ylös mentiin hyvällä halulla ja kun positiivisten ajatusten voima alkoi heikkenemään värvättiin pop-musiikki apuihin. Queu music! Toisen kappaleen kohdalla ja aika hemmetin korkealla oli palkinto. MUSTA PAITA, kuivana. Kuivausoperaatio: 110% success! Vesi oli liki loppu tässä kohtaa, mutta nyt alkoi paras osuus. Vailla reppua ja kevyillä kengillä varustettuna alkoi loikkiminen, puista kiinni pitäen pomppiminen ja luovasti eteneminen vuorta alas. Jossain kohtaa alasmenoa jalkoen väsymys kävi ilmi, sillä eräässä oikomisloikassa menin pitkäksi polusta, jalat taipui melkein alta ja tuskaisa putoaminen oli lähellä. Tästä rauhoittuneena jatkoin alasmenoa enemmän polulla, vähemmän vaihtoehtoisilla reiteillä.

Rannalta löytyi torkkuva Krista, jolle raportoin paidan löytymisen. Siirryn hyvin ansaitulle oluelle. Loppuiltapäivä meni meressä pulahtaen, kirjaa lukien ja maisemista nauttien. San Fruttuosoon pääsee vain kävellen, näitä rajuja polkuja pitkin, tai veneellä. Tästä syystä siellä on vain neljä ravintolaa, luostari, munkkien tykkitorni, ranta ja WC. Ehkä pari lisärakennusta, mutta siellä ei ole juuri mitään. Todella hieno rantapaikka. Vähemmän yllättäen täällä tuli syötyä myös reissun kallein illallinen. Rantatorkkuen ja illallisen jälkeen seurue oli riittävän energinen aloittaakseen paluukävelyn takaisin. Paluu takaisin tehtiin Hiker-tason polkua pitkin, mikä tarkoitti taas ylöskävelemistä 245 metrin korkeuteen. Siitä eteenpäin polku oli vanhaa ja tuttua. Ensimmäiseen rankkaan osuuteen, eli ylösnousuun, kului puolitoista tuntia, siitä eteenpäin matka oli kevyttä. Parkkipaikamme läheltä San Roccon kyläfestareilta makeisia, parkkipaikalla kahvin tiputus ja matka kohti Torinoa alkoi. Tiesimme reittikarttojen pohjalta, että siltä parkkipaikalta missä olimme pääsi noille poluille jotenkin helpommin kuin menemällä ensin San Roccoon. Juuri ennen lähtöä Krista löysi polun merkkikyltin. Se oli ehkä 30 metrin päässä autosta …

Illalla kymmenen jälkeen hyvin voipunut seurue seisoi suihkussa pitkään. Uni tuli helposti sinä iltana.

Psst. Alimmassa kuvassa näkyy Rapallon kaupunki, ton lähemmäs ei menty.

Kaikki kuvat: https://photos.app.goo.gl/zPxI0aP8UESSRpAF3

2017-07-15

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4728 km

6.00 HERÄTYYYYS! 50% auton matkustajista on ihan täpinöissä aamusta, 50% on täysin pöllähtäneitä. Pienoisen herättely ja maanittelun jälkeen seurue lähtee kävelemään kohti läheistä kylää, jota tässä kohtaa yhä luullaan Portofino Vettaksi. Löysimme siistin julkisen vessan sekä kiinni olevan kaupungin.Palatessamme autoon löysimme kaupan, joka oli juuri avaamassa itseään. Poikkesimme sisään ja ostimme leipiä vaellustamme varten.

Aamiaisen teko oli vauhdikasta. Meillä ei vielä ole Trangian kaasupoltinta, mutta vuokraisäntämme lainasi heidän erillistä kaasuretkipoltilta. Käytämme sitä ilolla tämän viikonlopun verran.

Aamiaisen pohdimme kartan ääreässä kävelemmekö Portofinoon täältä vai siirrämmekö autoa lähemmäs, johonkin toiseen kylään ja kävelemme sieltä. Kylässä on tänä viikoJulnloppuna markkinat, joten illalla parkkipaikalla ei varmasti tule olemaan tilaa. Se, että Portofino Vettasta kävelee vain pari tuntia ja että menetämme varmasti parkkipaikkamme jos liikumme sai meidät jäämään tähän pisteeseen. Maksoimme 10 € päivän pysäköinnistä, pakkasimme repun ja lähdimme liikkeelle.

Tänne luonnonpoistoon on tehty reittimerkinnät ja polut on päällystettyjä kivillä, meno oli helppoa. Ekalla metsän sisällä olevalla kyltillä, käveltyämme puoli tuntia, huomaamme olevamme Potofino Vettassa, olemme majoittuneetkin lähelle San Roccoa. +30 minuuttia kävelyä, ei ole paha.

Matka Portofinoon meni helposti, vuorelta alas tuleminen oli ainakin 20 minuuttia hyvin jyrkkää alamäkeä. Välillä rappusia, välillä jyrkkää luisua, välillä erilaisia rappusia.

Portofino oli hienoa katseltavaa. Pieni, kallis, lievästi turistinen kaupunki. Tavoitteemme kaupungissa oli 1) olut 2) ranta. Olut onnistui helpolla, ranta vaati vähän hakemista. Jälleen kerran Google + satelliittinäkymä antoi meile ymmärryksen mistä hakea rantaa.  Julkinen ranta oli mielenkiintoinen kokemus. Vedimme rannalla palauttavat tirsat. Herättyämme suunnistimme kirkolle, linnalle ja majakalle. Majakalla nautimme virkistävän oluen ja jäätelön ennen kuin aloitimme palaamisen takaisin.

Emme suosittele Portofinosta pois kävelemistä vanhemimlle tai heikkokuntoisille ihmisille tai kenellekään ketä haluaa mukavaa reissua. Ylös nouseminen on rankka. Kuuvuoren rappuset on naurettava haaste, edes hapotusjuoksu ylös-alas monta kertaa ei ole yhtä paha. Voi hyvä luoja. Reppu selässä, yli 20 minuuttia kiipeämistä ei paljon naurata. Herrasmiehen on helppo hymyillä kun Sherpa kantaa reppua.

Pari tuntia metsässä kävelyä ja olimme taas San Roccossa, missä kesäfestivaali oli täysillä käynnissä. Ihmisiä jonottamassa olutta kojusta A, ruokaa kojusta B. Löntystelimme autolle keräämään itseämme hetkeksi. Parkkipaikka oli aivan täynnä autoja, kuten odottaa saattoi. Muutama auto meistä vasempaan oli selvästi sama operaatio käynnissä kuin meillä. Nuorempi pariskunta, ranskalaisia. He tarjosivat roseviiniä kun saivat pullon auki. Otimme roseen kiitoksella vastaan. Se oli järkyttävän makuista “autolämpimänä”. Vastineeksi tarjosimme Bowmoren 15 vuotiasta viskiä. Juttelimme ja lähdimme lopulta yhdessä syömään kylään. Ilta meni rattoisasti jutellen ja vasta keskiyöllä kävelimme takaisin autolle.

Kuvat kunnon kokoisina: https://photos.app.goo.gl/pC6NGsMXBzrVuyQv2

2017-07-14

Faktat
Ajoaika: 3h 52 min
Keskikulutus: 13.0 l/100km
Keskinopeus: 60 km/h
Kokonaiskilometrit: 4728 km

Aamu rutiinilla. Työpäivä mieltä piristäen uuden säätämistä ja skriptaamista. Hyvä lopetettiin jo klo 15, sillä edessä oli Torino shoppailut.

Ensin leirintäliikkeeseen. Metsästimme Trangian kaasupolttimoon sopivaa kaasua. Meillä kävi säkä. Heti ensimmäisessä liikkeessä todennäköisesti tärppäsi. Löysimme EN417 speksit täyttävää kaasua. Varsinainen kaasupoltin saapuu vasta kuun lopussa, joten sitä ennen emme voi testata kuinka hyvin italialaiset seuraa standardeja.

Toinen Torinon shoppailupiste oli moderni ruokairtotavarakauppa. Kaikkea ruokaan liittyvää saa irtona omaan sopivaan purkkiin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana nämä myy olutta irtona! IRTONA OLUTTA.

Shoppailun jälkeen lähdimme ajelamaan kohti Rapallo. Viikonlopun kohteena on Portofino. Etäisyys Rapalloon oli maltillinen, mutta matkan varrella oli kaksi eri onnettomuutta, joten jonotimme melkoisesti. Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä leirintäalueella, mutta Krista sai idean metsästää ilmaista majapaikkaa. Pysähdyimme huoltoasemalle ja katselimme Google mapsin satelliittikuvien avulla sopivaa parkkipaikkaa. Löysimme slellaisen läheltä Portofino Vettaa. Ajoimme sinne parkkiin parin muun asuntoauton viereen. Tänne on ilmestynyt muitakin reissaajia. Nukkujia täällä on nyt ehkä kuusi autollista.

Saatuamme auton hyväksyttävään parkkiin lähdimme lyhyesti tutustumaan Portofino Vettaan. Paikka näyttää todella hyvältä auringonlaskun aikaan.

Kuvat Galleriassa:https://photos.app.goo.gl/8BR57xVEDfYiVpo02

2017-07-13

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4385 km

Aamulla herättiin klo 06.00, sitten 06.30. Sitten noustiin, löntysteltiin ja lopulta lähdettiin torille. Torilla oltiin ennätysmyöhään, 07:15. Alamme olemaan tuttuja tietyille torimyyjille, Krista jopa juttelee niiden kanssa ruuasta. Minäkin murjaisen sanoja italiaksi kuten “uovo – si – tutti” “gracie” “ciao”. Myyjät alkavat lämpemään meille, meininki lähestyy kotoista, melkein tekee mieli opetella italiaa.

Työpäivä menee rutiinilla. Kuulimme työpäivän aikana vihdoin italialaisesta kaveristamme. Sovimme tapaamisviikonlopun. Nyt kaikki viikonloput on lyöty kiinni!

Ilta! Ilta. Nyt vihdoin välipäivä vailla mitään tekemistä. Kirjan lukemista terdellä, viskiä, kirjan lukemista, vähän kotiverkon säätämistä. Ja tietenkin huomisen reissun kamojen pakkausta. Perkule täällä on kuuma. Ei Kuubakuuma, mutta pirun kuuma silti.

2017-07-12

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4385 km

Aamu oli tuskaa. Treenin vetämisen jälkeen oli vaikea nukahtaa, joten yöunet jäi lyhyesti. Työpäivä – rutiinia. Uusi paranneltu palomuurisäännöstö auttoi 4G modeemin kanssa. Latenssit on kohdallaan, kaikki on hyvin.

Tämä päivä oli tarkoitus jättää välipäiväksi. Luetaan terdellä kirjoja, katsotaan maisemia jnpp. Olen viikon verran ainakin lykkinyt auton pesua. Autolla on ajettu 4385 kilometriä putsaamatta sitä kertaakaan – se näkyy.

Työpäivän jälkeen imurin ja rätin kanssa putsattiin koko auton sisusta läpi. Sitten lyhyt ruokatauko ja sain maaniteltua Kristan mukaan apuihin. Olin jo kerran käynyt itsepalvelupesupaikalla ihmettelemässä miten se toimii, enkä tullut hullua hurskaammaksi. Koitimme tällä kertaa yhdessä. Kristan karkean italiankielen kanssa ja parin avustavan paikallisen kanssa saimme ymmärryksen siitä miten paikka toimii.

Ensin on kolikkoautomaatti. Sinne tunget fyffea ja se antaa ulos kahden euron näköisiä kolikoita, jotka ei ole kahden euron kolikoita! Näitä tungetaan sitten laitteseen B. Niillä saa aikaa, 80 sekunttia per kolikko. Nappia painamalla saat painepesurista pesuainetta tai vettä tai sitten harjasta tulemaan pesuainetta. Näillä leluilla sitten leikittiin. Lopputulos ei ollut yhtä kaunis kuin kotona käsin tehtynä, enkä tietenkään ollut tajunnut ottaa mukaan kuivausrättiä. Ensikerralla osaan tehdä paremmin! Lopputulos oli kuitenkin paljon puhtaampi auto.

Talosta on syöty jääkaappi tyhjäksi, joten illallinen piti metsästää Leinistä. Juha löysi ruokansa McDonaldsista! Autokaista ja kaikkea! Palvelukin pelasi englanniksi – ei tosin ensimmäiseltä työntekijältä, mutta toiselta kyllä! Sitten PAM:n hakemaan pullo punaviiniä, sillä sekin oli päässyt loppumaan! Samalla Krista kävi läheisessä kahvilassa omastassa oman iltapalansa. Näitä sitten mussuteltiin kuistilta ja hikoiltiin niin penteleesti. Heittämällä yli 30 astetta taas lämmintä illalla. Yöstä tulee kuuma

2017-07-11

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4385 km

Aamu, työpäivä. Kaikki rutiinia. Elämä Italiassa on työarjen suhteen hyvin samanlaista kuin Suomessa. Suurin tuskailu on internet yhteyden kanssa. Viime päivinä sen laatu on tuntunut huonolta. Niinpä lopulta päädyin siirtämään SIM kortin 4G purkista läppäriin. Läppärin kanssa nettiyhteydessä ei ollut ongelmia. Jokin työkoneen ja 4G purkin välissä aiheuttaa ongelmia, sillä latenssi ja pakettihukat tapahtuvat myös lähiverkossa.

Illan suunnitelmiin kuului yksinäinen ajo Torinoon, jonka jälkeen koulutan salin ohjaajia ja sen jälkeen vedän salin treenit. Tiistai-illasta oli tulossa siis hyvin samanlainen kuin Turun arki-illasta.

Matka salille oli kovasti erilainen kuin vastaava Turussa. Turussa pyöräilisin. Torinossa joudun ajamaan. Nyt ymmärrän miten tieraivo (“road rage”) syntyy. Matka Leinistä moottoritielle ajettiin nopeudella hieman yli 80 km/h. Tien rajoitus on 70 km/h. Perseessä roikkui, pikku Puntop**kele. Se roikkui niin lähellä, että en nähnyt auton valoja. Se koitti päästä ohi, roikkui ja vilkutti jostain syystä vilkkua oikealle pitkän pätkän. Tämä ajotyyli alkoi pikkasen nykimään tulevasta ohjaamisesta hyvin lievästi jännittyneenä olevaa kuskia. Moottoritielle liittyminen vaatii lievästä S-mutkasta läpiajon. Kuskin päässä kehittyi idea: S-mutkaan kunnon vauhdilla, tiputetaan se pikkup*ska mutkiin ja sen jälkeen kiihdytetään moottoritiellä karkuun “Audikaistalla” (tien vasemman puolen kaista)… Mutka

– Sporttivaihde silmään
– 70 km/h läpi mutkan, jonka vauhtirajoitus on 40km/h => Punto jää
– Liittymässä kick down ja vauhti nostetaan rivakasti 110km/h. Punto jäi kuin paska tikkuun.

aaahhhh… Näytinpä sille pikku p**kalle! Päästyäni ajamaan rauhallisesti mietin toimieni järkeä. Miniversio tieraivosta taisi iskeä, pitääpä olla tarkkana provosoitumisen suhteen… Typerämminkin olisi voinut toimia…

Nautin iloisesta popista puolentoista kappaleen verran kun takalasiin tulee yllättäen ja yht’äkkiä se Punto. Se tuli varmaan niin kovaa kuin se pikku vehje kulkee ja veti melkein kolarin mun perseeseen 110 km/h tuntinopeudessa! Se veti taas niin lähelle, etten nähnyt auton ajovaloja. Kädet heiluu Punton hytissä ja meininki on mystistä. Valitettavasti minusta eteenpäin liikennettä on niin paljon, että kaistoja ei vaihdeta, mistä syystä olin siellä vasemalla kaistalla yhä. Kun lopulta pääsen vaihtamaan kaistaa se Punto alkaa kelaamaan taas vauhtia ja toistaa seuraavan auton kanssa saman toimen. Perseeseen kiinni ja taas heiluu kädet ja meininki on mystistä. O_O

Loppuilta menikin ensin opettaen G1 materiaalia ohjaajille ja sitten P1 ja P2 materiaalia treenaajille. Treenien vetäminen oli opettavaista.

Ajomatka takaisin kämpille oli ihanan tapahtumaköyhä, mutta se johtui siitä että italialaisia ei juuri ollut ajamassa.