Dissaamista italiaksi ja taustojen pohtimista

2017-07-18

Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4940 km

Viikonlopusta melkein täysin palautuneena teimme rennon työpäivän ja ruokakauppa reissun Leiniin. Päivän todellinen agenda oli parturin metsästäminen Leinistä, mutta miehistön motivaatio siihen oli tosi heikko. Viivyttelemällä kylälle lähtöä onnistuimme takaamaan sen, että yksikään parturi ei ehdi leikkaamaan tukkaamme ennen sulkemisaikaa. Tyydyimme siis ostamaan ruokatarvikkeita. Illan yllättävä dissaaminen tuli paikallisessa ruokakaupassa. Juhan tehtävänä oli pakata ja Kristan tehtävänä jutella kassalle. Pakkaaminen on hankalaa, koska repussa oli torin ostoksia tiellä ja koska nyteijaksaprkele. Kassaneiti, Krista ja Kristan takana ollut rouva katselee jo valmiiksi huvittuneena lievän epätoivoista tunkemista, mutta nauru irtosi vasta kun Krista tokaisi “uomini” (“miehet” italiaksi) kassaneidille. Olisin loukkaantunut, jos olisin ymmärtänyt. Kaupasta poistuttaessa kysyin, mitä te oikein nauroitte. Vastaus ei ollut miellyttävä. Kristan kielitaito on jo sillä tasolla, että vittuilu onnistuu myös italiaksi. Yleisö arvostaa.


Koska arki on niin arkea tällä hetkellä, puramme arkipäivisin päivän raportoinnin lisäksi taustoja reissusta.

Lähdetään siitä, että elämä tällä reissulla on ollut niin mukavaa, että pohdimme tämän kaltaisen reissun tekemistä ensi kesänä uudestaan. Jotta toistaminen on mahdollista, pitää katsoa mikä mahdollisti reissun tällä kertaa ja mitä teemme ensi kerralla toisin.

Yksi syy miksi reissu on ollut niin mukavaa, on onnistunut tavaranhallinta. Kotona olemme viime vuosien aikana onnistuneet vähentämään tavaramäärää varsin mukavasti. Vieläkin on karsittavaa, mutta olemme kovin tyytyväisiä jo nykytilaankin. Nykytila tarkoittaa sitä, että kaikki tavaramme saatiin pakattua muovilaatikoihin ja laatikot vietyä talon kellariin. Tavaramme vievät noin puolet talon kellarista ja tämä pitää sisällään yhden miehen korkuisen palvelinkaapin. Ennen reissuun lähtöä teimme siis käytännössä puolet muutosta, eli kaiken kamat pakkauksen, jotta saimme talon tyhjäksi kesävuokralaisia varten. Sen sijaan, että olisimme vieneet tavarat muuttoautolla väliaikaisvarastoon siirsimme ne kellariin.

Jos elämämme kaikki kamat mahtui puoleen kellarista, kesän kaikki kamat piti saada mahtumaan autoon. Elämämme oleellisin versio piti siis pakata mukaan, kaikkine osa-alueineen. Viime vuosina selkärepun kanssa tehdyt reissut ovat opettaneet pakkauksesta yhtä sun toista. Olemme opetelleet mikä on tarpeellista ja mikä on tarpeetonta. Tämän pohjalta teimme onnistuneen pakkauksen autoon vaikka harppu ja sen tarvikkeet vievät melkein koko auton verran tilaa. Mukaan pakattiin siis

  • Juhan työkamat ja varaIT tiukasti tiivistettynä (vain neljä (4) tietokonetta)
  • molempien treenikamat, sisältäen jääkiekkokassillisen Krav Maga varusteita
  • molempien vaatteita, yhden selkärepun verran
  • kokkailukamat
  • ruokaa
  • konserttiharppu (isompaa ei löydy)
  • harpun kuljetuskärry
  • soittotuoli
  • nuottiteline
  • yöpymisvälineet (makuupussit ja tyynyt)
  • patjat harppua varten
  • pyöräilykypärät

Meitä kai voinut pitkään kutsua minimimalisteiksi. Nyt kun kesä on eletty tiivistetyllä versiolla kaikesta elämämme kamasta, meillä on vielä parempi näkymä siihen mikä on oleellista ja mikä ei.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.