Aamupäivä meni vielä taloa siistiessä ja paikkoja järjestäessä. Reppujen sisältöön ei tehty muutoksia enää aamulla. Matka alkoi kävelemällä sähköliikkeeseen ostamaan uskomattoman pientä sulaketta matka-adapteriini, jonka oma sulake oli palanut edellisellä työreissulla. Manhattanilta oli myös tarkoitus ostaa päivän lounas junassa syötäväksi. Krista totesi sähköliikkeen kohdalla, että häntä ei sulakkeet kiinnosta, hän menee etukäteen kauppaan valkkaamaan salaattiaan. Enpä arvannut, että Krista meni salaa kirpputorille ostamaan 2 kpl shampanjalaseja, joita hän aikoo kantaa selkärepussaan loppureissun. Olimme puhuneet niistä monta kertaa aikaisemmin ja olin useasti todennut että ei laseja ei pysty kantamaan ehjänä mukana. Olisi pitänyt tajuta, että tilanne oli kääntynyt päälleen 10 vuoden aikana. 2006, häämatkallamme, Krista sanoi minulle, että en pysty kuskaamaan mäkkäristä saamaani lasia rinkassa läpi Euroopan Suomeen ehjänä– se lasi löytyy kaapista tänä päivänä.
Noh, Kristan repussa on nyt siis kaksi shampanjalasia. Mielenkiinnolla katsomme menevätkö nämä läpi käsimatkatavaroissa lentokoneeseen. Varsinainen päivä Helsingissä meni nopeasti muun muassa shoppaillessa. Päähän jäi uusi hattu, sillä kotoa ei tullut otettua yhtään mukaan, eikä kunnon matkaa voi tehdä ilman hattua. Toinen huomattava ostos oli kynsilakka! Kynsien maalaamisessa on jotain mieltäkin kun Kristan kynnet kun eivät tule harpun runtelemaksi seuraavan kuukauden aikana.
Ostosreissun jälkeen suuntasimme Nixun konttorille tiputtamaan kaapelin pois ja poimimaan oikean kahvikuppini mukaan. Samalla reissulla kävimme melomassa Nixun kajakilla Keilaniemen edustalla puolisen tuntia. Kajakin kapteeni vei meidät ihmettelemään joutsenperhettä. Pääsimme näkemään viisi rumaa ankanpoikasta, emon ja näyttävästi puolustavan uroksen. Homma muuttui todenteolla jännäksi siinä kohtaa kun piti kajakki palauttaa ja noutaa reput. Kastumisvaaran vuoksi minulla oli vain kulkulätkä mukana. Konttoriaikojen ulkopuolella lätkä ei riitä sisäänpääsyyn, pitää muistaa myös lätkän PIN koodi. Se ei tahdo pysyä päässä, kun sitä ei turkulainen tarvitse kuin kerran tai kaksi vuodessa. Sen PIN koodin voi näppärästi kaivaa luurin salasanaohjelmasta … kunhan luuri ei ole muiden tarvikkeiden kanssa lukitussa tilassa. Samaisen luurin avulla voisi soittaa helposti työkaverin päästämään mies pinteestä. Tilanteesta selvittiin pysäyttämällä työkaveri, joka koitti ajaa ulos tallista työpäivänsä päätteeksi. Hän soitti toisen työkaverin pelastamaan minut pulasta ja poistui itse iltaruskoon 
.
Ilta lopetettiin poikkeamalla ystävien luokse syömään suoraan aamulla Israelista tuotuja pitaleipiä täytteineen. Nyt on runsaat 5 tuntia aikaa nukkua ennen herätystä ja liikkumista lentokentälle. Jippii! . Lisää kuvia löytyy tänään täältä.
