Matkustus länsirannikolle

Tänään alkoi viimeinen pätkä matkan yksinäistä osaa. Olen L.A.ssa yksin kolme päivää ja sitten Krista saa  minut kiinni.
Saaristen isännöinti oli mahtavaa loppuun saakka. Päivän lounaan valmistelun aikana kyselin voinko auttaa jotenkin johon vastattiin “Well, you can help yourself to beer if you like”. Kiitos Saariset, meno oli mahtavaa!
Lentokentällä baarissa istuessani vieressä oleva britti kysyi olenko paikallisia, johon vastasin että en ole, olen lomailemassa. Tämän jälkeen hän arveli minun olevan toinen britti, johon jouduin toteamaan että olen suomalainen. Juttelimme niitä näitä oluen äärellä kunnes tuli aika lähteä. Englannin lausunta rupee sujumaan kohtuu hyvin, sanastoa saisi vieläkin kasvattaa.
Buffalo – Chicago lento tapahtui pienimässä matkustamassani purkissa ikinä. Minä olin hattu päässä liian pitkä käytävälle O_o. Onneksi lento oli hyvin lyhyt, sillä reppuni ei mahtunut ylös eikä se mahtunut kunnolla edessä olevan penkin alle. Polvet leuassa virheellisessä törmäysasennossa mentiin se lento. Chicago – L.A. lennon matkustamon päälentoemo tai mikä lie ei viettänyt ihan parasta työpäiväänsä. Lennon kestoksi hän kuulutti 3 tuntia ja leffaksi Star Wars – in to darkness. Minä mietin, että ei… se lento kestää 5 tuntia ja mennään kahden aikavyöhykkeen yli ja Star wars leffa on tylsä, se on varmaan joku niistä uusista. Mitä tuli ulos näytöistä oli Star trek – in to darkness, mikä taasen oli mielenkiintoista katseltavaa :).
L.A.ssa ehdin soittaa Kristalle juuri ennen hänen lentoa ja ilokseni löysin matkatavarahihnalta makuupussini. Taksilla hotellille/hostelille, huomenna tutkimaan kaupunkia.

3 comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.