“Break a leg”

29.6.
Heräilimme taas klo 10. Jotenkin herääminen on onnistunut siirtymään tuonne kello 10:n. Se olisi syytä saada takaisin kello 8:n.
Tänään sentään tapahtui jotain. Lähdimme Mikon kanssa käymään Yliopistolla siinä toivossa että heidän paja olisi auki. Pajalla koittaisimme vääntää peräkärryn kiinnikkeen takaisin suoraan, se vääntyi Jyväskylän juna-asemalla millin verran vinoon, jonka seurauksena sokka ei enää sovi paikalleen. Vedimme vesiperän yliopistolla, osasto oli yhä kiinni eikä lähimaastossa ollut ketään joka voisi auttaa. Paluumatkalla kämpälle mietimme vääntömahdollisuuksia, jolloin huomasimme DAS:n huoltomiehiä. Mikko meni kysymään löytyisikö heiltä vasaraa tai jotain jolla saisimme korjattua peräkärryn. Yksi mies otti vaitonaisena jakoavaimen ja tuli luokseni. Mikko ja minä pidimme kärryä paikallaan kun mies vaitonaisena ja selvällä taidolla väänteli noin 10 sekunnissa kärryn kuntoon. Kiitimme ja poistuimme iloisina. Mielenkiintoista oli se, että tuona koko aikana mies ei sanonut mitään. Ei mitään, missään vaiheessa.
Toinen edes etäisesti mielenkiintoinen tapahtuma oli se kun kävimme kirjastossa. Matkalla kirjastoon todistimme naiskuskin nokkakolaria liikennemerkin kanssa. Tyylikäs törmäys, ei siinä mitään. Liikennevalot eivät kolauksesta ollut moksiskaan, mutta naisen auton etupuskuri meni uuteen uskoon, samoin osa nokkapeltiä.
Siinäpä tämä päivä kaikessa tylsyydessään. Nukuttaa penteesti, ehkäpä menemme nukkumaan ennen keskiyötä.

30.6.
Heräämme systemaattisesti kello 10, mutta menemme nukkumaan jälkeen keskiyön. Tämä häiritsee minua. Toisaalta, nyt olemme kohtalaisen valmiita yön yli polkemiseen. Se on yksi hassuista tavoitteistamme :).
“Aamupäivällä” katselin Stanley Kubrickin filmiä Hohto, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Kävimme konepyykillä. Kyllä pesukone on hieno asia, samoin kuivaushuone.
Iltapäivän ohjelmaamme kuului tavaroiden uudelleenpakkaus ja turhien poisto. Häpeäkseni myönnän, että minä olen se kummalla oli enemmän turhaa tavaraa mukana. Saimme kevennettyä kuormaa kiitettävästi. Poistamamme tavarat eivät välttämättä keventäneet kuormaa merkittävästi, mutta pienensivät tilantarvetta merkittävästi.
Illalla lähdimme Micken luo katselemaan kuvia hänen reissuistaan Japanissa. Sen jälkeen lähdimme Comicoon kuuntelemaan jatzia. Illan päätteeksi kävimme Mäkkärissä^TM kuluttamassa aikaisemmin hankkimamme kupongit. Minä vetelin pikku ranet ja puolitoista Big Maciä. Turhan tuhti annos siihen aikaan illasta. Mikko ja Micke lähti eteenpäin ja Krista ja minä könysimme takaisin Mikon kämppään nukkumaan.
Huomenna kohti Pelloa, etäisyyttä on noin 100 kilometriä, mutta jaamme sen kahteen osaan. Eli huomenna etenemme noin 50 kilometriä. Kyllä se tästä taas.