Uncategorized

Lähdimme aamulla poikkeuksellisesti taksilla vanhaan Havannaan. Taksin hinta täältä vanhaan Havannaan on merkittävästi vähemmän kuin sieltä tänne. Hinta oli 5 CUC majapaikastamme vanhaan Havannaan, kun vanhasta Havannasta majapaikkaamme se oli 12 CUC. Tavoitteemme oli 4 CUC, mihin ei päästy koskaan vanhassa Havannassa. Täältäpäin mentäessä, se oli OK.

Olimme Plaza hotellin aulassa sopivaan aikaan jonottaaksemme lippuja bussireissulle Vienalesiin. Olimme ehkä neljäs jonossa, mutta varaamamme aika ei riittänyt lähellekään. Yhtä asiakasta käsiteltiin ehkä 20 minuuttia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Meidän piti hylätä jonotus ja siirtyä salsatunnille.

Itsehän olen tanssilattian partaveitsi, joten salsa lähti välittömästi luonaaman. Muistin lähes aina lähteä oikealla jalalla, vasemmalle siirtyminen oli helppoa, oikealle mahdollista vain jos en ensin tajunnut että sinne piti mennä. Kääntyminen mihin tahansa suuntaan vaatii noin 110% huomiosta. Ja tämä ennen musiikin tuomista pelikentälle. Musiikki ja liike …. WOO! Rautakanki, rytmihirviö miettimässä miten ihmeessä jalkojen piti mennä ja miten kukaan löytää tästä musiikista rytmin? Tunnin loppupuolella Kristan parina mentäessä homma alkoi jotenkin kulkemaan. Todellisuudessa tanssi kulki siinä määrin, että menemme huomenna uudestaan. En silti löydä sitä pirun rytmiä…

Lounas muodostui 10 peson pitsoista ja hedelmistä. Testasin samalla yhden peson kahvia. Kahvijuomat täällä ovat espressoa. Aamiaisella olemme saaneet aina hyvää espressoa, joten ajattelin koittaa katuversiota. Kadulla se espresso on täynnä sokeria. Sokeria on siinä niin paljon, että Kristankin mielestä se oli juotavaa. Hän ei edes pidä kahvista!

 

Lounaan jälkeen edessä oli uusi jonotusyritys Plazassa. Jonottaessani Krista löysi suomalaismiehen miesten vessasta. Tässä hotellissa naisten vessa oli tarvikevarastona, joten naiset ilmeisesti käyttivät miesten vessaa. Jonotuksemme meni mukavasti suomalaisten kanssa reissujuttuja vaihtaessa. Lopulta pääsimme ostamaan reissumme lippuja. Kello oli tosin yli klo 13:00, joten keskiviikolle emme voineet enää saada lippuja. Olimme hyvin varmoja siitä että neljän tähden hotelli Plazassa voisi sen bussikierroksen maksaa kortilla. Olimme väärässä. Heille käy vain CUC käteisenä. Meillä oli mukana euroja ja dollareita, koska ajattelimme vaihtaa valuuttaa joka tapauksessa. Krista jäi pitämään paikkaa ja minä lähdin vaihtamaan valuuttaa. Krista oli etukäteen selvittänyt pankin sijainnin ja olimme matkalla salsatunnille tarkistaneet sen paikkaansa pitävyyden. Nyt kun koitin mennä sinne, se oli aivan täynnä ihmisiä ja täysin erilainen kuin se Cadeca, missä me olimme tulopäivänä vaihtaneet valuuttaa. Käyttämäämme Cadecaan pääsi vain yksi henkilö kerrallaan ja se oli hyvin järjestäytynyt paikka. Tämän pankin edessä oli kaaos ja säätö, joten hylkäsin sen ja kaivoin kartasta seuraavan pankin tai Cadecan. Yksi tunti, kaksi pankkia ja kaksi Cadecaa myöhemmin minulla ei ollut kuivaa kohtaa vartalossani, mutta minulla oli muutama sata CUC:ta taskussa.

Bussireissun varaamisen jälkeen lähdimme kävelemään turistikadulle vanhassa Havannassa. Hinnat tällä alueella on hyvässä tapauksessa kaksi kertaa kovemmat kuin majapaikkamme lähellä, monessa kohtaa kolme kertaa kovemmat tai ruuan kanssa monta kertaa kalliimpaa. Esimerkiksi se 10 peson pitsa maksoi tuolla 3 CUC, eli noin 60 – 75 pesoa. Ei ihme että tapaamamme suomalaispariskunta piti Kuubaa kalliina paikkana.

Nautimme rannan tuulista ja katsoimme torstain kohdetta Fortaleza de San Carlos de La Cabana. Mahtava linnake, joka kannattaa / pitää käydä katsomassa. Samasta paikkaa pääsi ihailemaan outoa jättisoihtua. Ukkosen jyrähtely sai meidät lähtemään vauhdikkaasti kohti majapaikkaa ja illallista. Onnistuimme välttämään sateen vaikka taivas näytti ihanan uhkaavalta

Illallisella ajattelimme hieman revitellä ja tilata alkuruokaa. Alkuruoka oli jännittävä. Se oli sekoitus Kallen mätitahnaa ja porsaan läskiä. Lisäksi annos oli toiselta puolelta lautasta kylmä ja toiselta puolelta kuuma. Emme tilaa samaa uudestaan. Illallisen jälkeen tuli harjoiteltua vielä salsaa huoneessamme. Tästä se lähtee, jollain tasolla.

Päivän agenda:

– Salsatunnin varaaminen

– Bussin reissu “Havannasta ulos” varaaminen

– 10 CUP:n pitsan maistaminen

– Internetin käyttäminen aamutuimaan (iltaisin se ei onnistu, liikaa käyttäjiä puistossa)

Internetin käyttöön, Salsakoulun etsimiseen sekä Huanin kanssa jutteluun Havannan ulkopuolisista mahdollisuuksista meni koko aamupäivä. Päädyimme lounastamaan ihan majapaikan nurkilla, ekana päivänä löytämässämme pitsapaikassa. 10 CUP:n pitsa ei ole järin iso tai kulinaristinen ihmeteos, mutta ruoka täällä Kuubassa ei ylipäätään ole kulinaristisesti kovin kummoista. 10 CUP:n pitsoja voi ostaa vaikka 2 kappaletta kompensoidakseen kokoa, sillä 10 CUP on noin 50 senttiä. Tulen todennäköisesti syömään näitä pitsoja aina välillä .

Internetiin pääsee WLAN:lla internet-puistoista sekä korkean tason hotelleista. Nämä paikat tarjoavat siis WLAN yhteyden, sitten tarvitaan vielä käyttäjätunnus ja salasana, joka ostetaan pienestä kioskista. Internet yhteyttä ostettaessa pitää vilauttaa passia, joten käyttö on aika vahvasti sidottu henkilöön . En ole huomannut mitään häiriöitä salatussa liikenteessä, joten vaikuttaa siltä että ei täällä hirveästi manipuloida verkkoliikennettä. Internet yhteyden käyttöä vain seurataan. Olen parina aikaisempana iltana koittanut käyttää vieressä olevaa internet puistoa, mutta silkan ihmismäärän vuoksi en ole päässyt edes kirjautumisportaaliin. Vanhassa Havannassa löysimme nettipuiston, jossa oli vähän ihmisiä ja saimme testattua miten nettiyhteys saadaan oikein aikaiseksi.  Niinpä ajattelimme koittaa aamulla käyttää nettiä meidän alueella ja sehän toimi .

Lähtiessämme kaupungille poikkesimme viereiseen kauppaan ostamaan vettä. Olimme ostaneet sieltä vettä ensimmäisenä päivänä ja paikka vaikutti hyvältä. 1.5 litran vesipullo maksoi silloin 0.80 CUP. Krista näki leivoksen, joka oli 0.2 hinnaltaan ja ajatteli, että nyt saadaan yhdellä CUP:lla kivasti leivos ja vettä. Eri myyjä, eri päivä ja näemmä valuutta. Kun Kristalla oli leivos kädessä myyjä ilmoitti hinnan olevan 1 CUC. Koska leivos oli kädessä ja myyjän ilme oli penseä, näemme parhaaksi maksaa yhden CUC tarvikkeita. Emme tienneet lähellä yhtään toista kauppaa, joka myisi vettä ja veden me oikeasti tarvitsimmekin. Aina, aina pitää kysyä uudessa paikassa ja ilmeisesti vanhassa paikassa, jos myyjä on vaihtunut mitä valuuttaa me joudumme käyttämään.

Mennessämme kohti Salsakoulua menimme taas oli jännän näköisen alueen. Tällä kertaa sain suostuteltua Kristan tulemaan kanssani sisälle ottamaan kuvia ja ihmettelemään mikä tämä alue on. Eilinen veikkauksemme oli jokin urheilukenttä, mutta paikka olikin entinen uimahalli. Siellä asui nykyään myös hevosia O_o.

Salsakoulu löytyi helposti. Huomenna meillä on tunnin mittainen yksityistunti salsan saloista. Jos homma tuntuu kivalta, otamme lisää. Salsan jälkeen menimme vallankumouksen museoon ihmettelemään mitäs täällä on oikein tapahtunut. Museo oli maan tapaan karu, osa esineistä puuttui ilman seiltystä ja emmekä loppujen lopuksi ole paljoa fiksumpia sen suhteen mitä täällä vallankumouksen jälkeen / yhteydessä oikein tapahtui. Museo muodostuu kuvista ja hyvin lyhyistä kuvateksteistä kuten “kuva: Castro puhumassa kolmen miehen kanssa” – “Teksti: Castro antamassa ohjeita hyökkäykseen paikaan XYZ”. Seuraavassa kuvassa olisi todennäköisesti ruumis ja teksti vallankumoustaistelija XXX kuoli taistelussa. Näistä kuvista ja teksteistä voi päätellä suurin piirtein miten homma eteni ja vähän siitä mitä Castro lopulta antoi kansalle (koulutuksen, maat viljelijöille tms.). Jatkamme museoiden läpikäyntiä ja netistä informaation lukemista yrittäessämme saada tolkkua tästä . Ihmisille puhuisimme, mutta kielimuuri on vahva .

Illan suulla etsimme turisti-infoja ja tapaa saada bussikierros/esittely Havannan ulkopuolisista alueista. Turisti-infot olivat jo kiinni, eikä niissä ollut aukioloaikoja määriteltynä. Plaza Hotellin aulasta löytyi tiski, mistä voi ostaa bussikierroksia kunhan tulee ennen klo 13 ostamaan  bussikierroksen seuraavalle päivälle.

Päivän suunnitelma:

– Ymmärtää paremmin, missä hemmetissä me oikein ollaan

– Tulla sinuiksi mestan kanssa.

Ajattelimme kävellä vanhaan Havannaan, sillä vanhasta Havannasta löytyy useampi museo ja matkalla sinne olisi pari muistomerkkiä. Etäisyydet ovat hillittyjä muutamia kilometrejä sinne tänne. Matkalla ensimmäiselle muistomerkille kohtasimme vankilan näköisen rakennuksen. Katsoessamme läpi verkkoaidan pohdimme mikä mesta tämä mahtaa olla.

Meille selvisi José Martin muistomerkiltä pois kävellessämme, että se vankilan näköinen mesta on kirjasto. Kotoisa kuin mikä . Emme tienneet kuka José Martin oli kun menimme hänen muistomerkilleen. Emme tienneet kuka José Martin oli lähtiessämme muistomerkiltä. Muistomerkille ei saa mennä sunnuntaisin. Sitä vartioi vartijat. Muistomerkillä saimme myös vihiä siitä miten virallisissa paikoissa käsitellään turistivaluuttaa ja paikallista valuuttaa. Turisteille muistomerkki maksaa 3 CUC, paikallisille 3 CUP. Hintaero on 25 kertainen. Otimme muutaman kuvan paikasta ja merkkasimme sen listalle “poiketaan myöhemmin”. Paikan vieressä oli myös turistibussipysäkki ja läjä hienoon kuntoon laitettuja vanhoja autoja, joiden kyytiin pääsee sopivasta summasta.

Matkalla vanhaan Havannaan törmäsimme mm. mystiseen hylättyyn kodittomien asuttomaan halliin, kunnon poppivarusteilla varustettuun vanhaan autoon ja paikalliseen ostoskeskukseen.

Rakennukset täällä vaihtuvat maalatuista ja ylläpidetyistä/korjatuista purkutilassa oleviin jatkuvalla syötöllä. Koko paikka on epätodellisen tuntuinen. Vie varmaan vielä muutaman päivän, että tähän tottuu. Kulttuurishokki täällä on isompi kuin kolme vuotta sitten Rio De Janeirossa. Tasokkaan risteyksen ääressä voi täysin hyvin olla hylätty hotelli.

Koko päivä meni kävellessä pitkin vanhaa Havannaa. Löysimme turistialueet ja sitä myöten haluamamme paikat, kansallisen baletin ja läjän museoita. Balettiin lippujen ostaminen ensi lauantain esitykseen tulee olemaan mystinen juttu. Kävimme keskustelua jenkin kanssa, joka osasi espanjaa ja joka teki tulkkausta paikkaa vartioineen vartijan kanssa. Ilmeisesti ensi viikon esityksiin ei vielä voi ostaa lippuja. Lippujen osto tapahtui, niin että kerroit miehelle haluavasi lippuja, hän vinkkasi jonkun toisen miehen paikalle, joka vei sinut syrjään ja myi sinulle haluamasi lippuja – kai … Sisälle ei päässyt, koska “Kuuba” tai ehkä koska sunnuntai. Mystistä tämä on lähinnä siksi, että kyseisen illan esitys oli kuitenkin muutaman tunnin kuluttua.

Kävimme syömässä tällä turistisella alueella. Se yksinkertainen lounas kirpaisi ihanat 22 CUC:tä, mutta vastineeksi he antoivat CUC:n ja CUP:n kurssina tasan 25. Laskussa oli myös automaattisesti tippi, mikä on turistialueen ominaisuus. “oikea” valuuttakonversio ei lämmitä sentin vertaa,  kun lounas maksaa enemmän kuin aamiainen ja illallinen yhteensä. Pelkällä tipin osuudella olisi ostanut neljä juustopitsaa kadulta paikallisten alueelta.

Keli täällä on trooppinen. Lämpötilasta ei ole tietoakaan, mutta tiedolla ei tee mitään. Juhan ei tarvitse käydä vessassa kuin kerran päivässä, vaikka vettä uppoaa koneeseen melkoista tahtia. Paita on päälle laittamisen jälkeen 15 minuutissa kiinni ihossa ja pysyy siinä lopun päivää.

Vesipulman olemme taklanneet vedenpuhdistustableteilla. Vesi on kirkasta ja hyvänmakuista hanasta otettuna, mutta emme luota bakteerikantaan. Niinpä kämpillä meidän ruoka-astiat on koko ajan täynnä vettä ja siellä on vedenpuhdistustabletti sisällä. Testasimme keskustassa vessasta käsienpesualtaasta otettua vettä, mutta vedenpuhdistustabletinkin jälkeen testaajan vatsa tuntui epämukavalta, joten vesi hylättiin. Jos emme käyttäisi vedenpuhdistustabletteja, meidän pitäisi ostaa pullovettä ja veden löytyminen kaupoista on sattumanvaraista.

Pakattuamme suurin piirtein kaikki laukkuihin, vaihdoimme uikkareihin ja menimme rannalle nauttimaan kevyestä aamu-uinnista. Siirtyessä lentokentälle mietimme miksi emme varanneet enemmän aikaa Bahamalle. Siellä oli upeaa, kallista, mutta upeaa.

Kuuba… Kuuba on aivan eri maailma. Siinä missä Bahamalle mennessä olimme välittömästi menossa drinkeille, täällä ensimmäinen kohde oli valuutan hankinta. Meillä oli Airbnb isäntämme järjestämä kyyti odottamassa lentokentällä – lappu “Juha Leivo” pisti massasta esiin selvästi . Pienen kommunikaation jälkeen saimme muodostettua ymmärryksen, että menemme ensin pankkiin ja sitten majapaikkaan. Lentokentän parkkipaikka oli mielenkiintoinen, vanhoja jenkkirautoja, vanhoja ladoja – ylipäätään vain todella vanhoja autoja. Meidän kyytimme oli vanhalla ladalla. Pääsimme nauttimaan vanhan ajan kyydistä. Bensa kärysi, turvavöitä ei ole – niille ei ole edes kiinnikkeitä, ikkunat on alhaalla tuuletuksen luomiseksi ja auto sammui kerran parkkipaikalta lähtiessämme .

Suurin osa autoista on vanhoja ja rämiä, osa on vanhoja ja kunnostettuja ja muutama auto on viimeiseltä parilta vuosikymmeneltä. Jostain syystä lähes kaikissa autoissa on pirun iso pakoputki.

 

Majapaikalla saimme paljon ohjeita ja tietoa majapaikan omistajalta. Hän puhuu riittävän hyvää englantia, jotta kommunikaatio toimii sujuvasti. Oleellisia palasia oli mistä saa taksit keskustaan, mitä taksin pitäisi maksaa, hinnoista pitää neuvotella, tinkaaminen on se juttu. Saatuamme omaa rauhaa koitimme tulla sinuiksi tämän massiivisen ympäristön muutoksen kanssa.

Iltapäivä meni tutustuessa lähialueeseen ja ymmärtäessä miten valuutta toimii. Meillä on CUC:tä, heillä on CUP:tä. 1 CUC on 25 CUP:tä sanoi internet Bahamalla, kun meillä vielä internet yhteys oli. Todellisuus on 1 CUC on noin 20-21 CUP:tä, riippuen mistä ostaa. Valuutan kanssa pitää olla todella tarkkana, yleisin huijaus on juuri valuutan kanssa kikkailu. Tutustuessamme lähialueeseen ostimme Internet yhteyttä viisi tuntia, koska tunnin kortit oli loppu.

Ymmärtääksemme miten valuutta oikeasti toimii, ostimme kaksi paikallista banaania hedelmämyyjältä. Varsinainen ostotapahtuma meni hienosti, saimme oikein valuttaa takaisin. Olimme kovin tyytyväisiä itseemme. Liikkeen ulkona kun minä avasin banaania kuului yht’äkkiä “No, no no, no!”. 2 rouvaa alkoi puhumaan meille. Työstimme hetken aikaa kielimuurin kanssa, ilmeisesti emme ostaneet banaaneja joita voi syödä kuin banaaneja. Nämä banaanit pitäisi paistaa tai valmistaa jotenkin. He puhuivat myyjän ja meidän kanssa, jonka jälkeen saimme vaihtaa “banaanimme” mangoon. Kaiken kaikkiaan pidimme tätä silti onnistumisena . Ymmärrämme nyt valuuttakonversiota hieman, saimme hedelmän ja ohjeet parempaan hedelmäkauppaan, josta saamme meille tuttuja banaaneja.

Illan ravintola oli suunnaton menestys sekin. Englantia, huonosti lausuttua espanjaa ja halpaa perusruokaa. Nyt tiedämme paljon meillä on rahaa konkreettisilla mittareilla. Ateria kahdelle oli 145 CUP, eli 7 CUC.

Koko päivä on ollut sen verta raskas, että vietimme illan huoneessamme latautuen. Majapaikkaamme kuuluu hädin tuskin julkinen WLAN, mutta ei niin hyvin että sitä voisi täältä käyttää. Nettiasiat pitää kerätä läjään ja lähteä läheiseen internet puistoon nettiä käyttämään.

07:00 Herätys

07:01 Digitaalisen maailman kättelyä

08:15 outo aamiainen Fish fry –alueella

Aamulla tarkoitus oli herätä “nopeasti” ja siirtyä Fish fry –alueelle aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen tarkoitus oli siirtyä paratiisi saarelle viettämään upea, upea rantapäivä. Moiseen päivään valmistaudutaan laittamalla runsaasti, joka paikkaan, aurinkorasvaa jo ennen kuin pää pistää huoneesta ulos.

Aamiainen oli outo kokemus, ruoka oli suurin piirtein sitä mitä pyydettiin. Virheellisen kommunikoinnin vuoksi saimme kaksi kertaa Juhan aamiaisen ja yksi kertaa Kristan aamiaisen. Mysteeriksi jää se miksi he kuvittelivat meidän syövän kolmen hengen edestä. Maksoimme kiltteinä suomalaisina laskun ja otimme yhden ylimääräisen aamiaisen mukaamme. Siitä ylimääräisestä annoksesta tuli iltapala. Aamiaisen mystisyyttä lisäsi se, että Kristan riisi oli viinirypäleitä ja mangon lisäksi oli joku paikallinen hedelmä, vaikka alun perin ilmoitettiin että keittiöstä löytyy hedelmistä vain mangoa. Aamiaisen ajan palvelu oli yllättävän tylyä verrattuna edellisen päivän palveluun. Aamiaiseen kuuluu oleellisena osana myös kahvi. Nyt törmäsimme reissun ensimmäiseen kahviannokseen, jota Juha ei pystynyt juomaan. Kahvin maku muuttui vinkeämmäksi, mitä enemmän kahvia joi ja lopulta se oli mahdotonta juotavaa.

Mystisen aamiaisen jälkeen palasimme majapaikkaan. Puolet joukkueesta suoritti aamupäivä torkun ja puolet joukkueesta naputti laitteiston kanssa. Virkistävän tauon jälkeen siirryimme paratiisisaarelle lautalla. Siirtymä paratiisisaarelle tapahtui lautalla. Lauttareissun aikana pystyi filosofisoimaan. Pystyi miettimään hiostavan uutta määritelmää. Hiostava keli on keli, jossa selässä syntyy ensin tippa, sitten toinen, lopulta tasainen noro joka valuu selkää pitkin kohti ja pitkin Grand Canyonia. Paidan kastuminen antaa vain väliaikaisen helpotuksen, sillä hiki valuu paitaakin pitkin alas.

Paratiisisaari muodostuu suurimmalta osin yksityisten omistamista tonteista ja Atlantis hotellin omistamasta alueesta. Loput saaren pinta-alasta on muiden hotellien/kansalaisten toimesta 100% prosenttista turistiloukkua. Hinnat hyppäsivät noin 100% korkeammalle kuin Nassaun saarella ja yleisesti meininki nousi noin 250% enemmän “turistilta rahat pois” toimeksi. Onnistuimme välttämään isoimmat turistien rahareiät ja siirtymään upealle hiekkarannalle, jossa loppuiltapäivä paloi vedessä lilluen ja kookospähkinästä drinkkejä juoden. 20€ sait juoda loputtomasti alkoholilla varustettuja juomia… se juju tässä tarjouksessa oli se että jossain vaiheessa iltapäivää juomia myyvä teltta vain katosi. Jos ehdit juomaan riittävästi, ennen kuin telttasi katosi – hienoa, jos et, sait pirun kalliit kookosdrinkit. Me ehdimme juomaan sopivasti, drinkit eivät muuttuneet halvoiksi, mutta eivät jääneet kalliiksi.

Lilluttuamme ja kärvennyttyämme riittävästi palasimme majapaikalle kävellen. Meinasimme käyttää lauttaa paluumatkaankin, mutta lautta ehti lähteä juuri nenämme edestä, joten päätimme kävellä takaisin kämpille. Kävely oli  todella kannattava. Saimme upeita kuvia paratiisisaaresta ja pääsimme näkemään hieman erilaista Bahamaa. Pääsimme näkemään sitä normaalien ihmisten Bahamaa, joka ei ole ihan niin siisti ja kaunis kuin turistialueet . Majapaikalle päästyämme koitimme saippuan ja makean veden avulla epätoivoisesti poistaa rannan hiekkaa varpaiden välistä, mutta mukanamme ei taida olla riittävästi saippuaa tai hanasta ei tule riittävästi vettä sen kaiken  poistamiseen. Epäilemme elämän saarella koostuvan jatkuvasta hiekan kanssa elämisestä.

Illan ohjelmaan kuului tislaamokierros. Tislaamo oli mennyt kiinni klo 18.00 ja me saavuimme pelipaikalle klo 19.15. Nyt reissun listalla on siis kaksi tekemätöntä tislaamoreissua. Tästä pettyneenä seikkailimme takaisin edellisenä iltana hyväksi havaitsemaamme ravintolaan juomaan pari drinksua. Matkalla löysimme rantarottakommuunin. Jäimme tarkkailemaan rottien toimintaa ja juttelemaan paikallisen henkilön kanssa. Rotat vaikuttivat symppikseltä ja niitä oli paaaljon. Illan ravintolassa kruunasi “Cuba Libre” pikkasen auringonlaskun jälkeen. Huomenna on edessä siirtyminen Kuubaan

Klo 03:30 *herätyskellon ääni*

Klo 03:45 “The Beach Boys – Kokomo”

Klo 03:46 “Älä soita noin lujaa! Sä herätä meidän olemattomat naapurit”

Aamiainen nautittiin lentokentällä loungessa. Varsinainen lentomatka meni vauhdikkaasti: Lento Charlotteen lähti 20 minuuttia myöhässä, lento Charlotesta Nassaulle lähti 20 minuuttia aikaisemmin kuin alkuperäisessä lentosuunnitelmassa. Charlottella suunnitellut ruokailut jätettiin väliin, koska boarding seuraavaan koneeseen oli alkanut jo ennen kuin me olimme edes lentokentällä. Ehdimme ottamaan alla olevan kuvan Charlottesta:

Kaikkien rouvien ja neitien tiedoksi lentokoneessa ei saa lakata kynsiä. Ei edes aviomiehen kynsiä. Jos kuitenkin ehdit lakkaamaan kynnet, ennen kuin lentoemo tulee asiasta sanomaan, myyntikatalogi on hyvä kuivausalusta.

Bahama!

Bahamassa toimintasuunnitelma oli seuraava:

1. Ruokaaaaa (ja drinksut)
2. Kahvia (lämpötila ei vaikuta kahvin juomiseen)
3. RANTAAAAAAA (ja drinksut ?)
4. Etsitään missä majapaikka oikeasti on (tässä vaiheessa Krista sai järkytykseen tietää, että en tiedä osoitetta majapaikkaan, tiedän vain GPS koordinaatit )

Nettiyhteyden laatu on reissun aikana heikentynyt heikentymistään. Lähdimme rajattomasta netistä Helsingistä, saavuimme data katolliseen yhteyteen jenkkeihin ja nyt olemme ilmaisten WLAN-verkkojen varassa kaksi päivää. Kuubassa paikassa tilanne menee vielä huonommaksi, olemme todennäköisesti maksullisen huonon WLAN-verkon varassa tai ilman verkkoa.

Vaihdoimme lounasmestan vessassa matkavaatteet rantavaatteiksi. Samassa syssyssä lätkimme kalkkilaivan kapteenille aurinkovoidetta sopivan rennosti kaikkiin paikkoihin mihin siveellisesti rasvaa pystyi ravintolassa laittamaan. Rasvan lätkintä onnistui hyvin, sillä vain vasen olkapää on pieneltä alueelta vähän palanut .

Rannalla lokoilun ja uimisen jälkeen lähdimme etsimään majapaikkaa. Majapaikkamme oli tasan niissä koordinaateissa missä sen pitikin olla. Paikan omistaja vaikutti aidosti yllättyneeltä, että löysimme paikan. Hän oletti meidän olevan muutaman korttelin säteellä hänestä siinä vaiheessa kun soitimme. Emme ole ensimmäinen vierailija tässä majapaikassa, joten taisimme olla ensimmäiset suunnistuskykyiset tai jos rehellisiä ollaan, ensimmäiset ylivertaista tekniikkaa käyttävät matkustajat.

Illan ohjelmaan kuului drinksujen juominen jossain kivassa paikassa, sekä tietenkin auringonlaskun aikaan jalat vedessä rantaa pitkin takaisin kävely. Illan kävelyllä bongasimme 2 rantarottaa! Ne vaikuttivat symppiksiltä näin muutaman metrin päästä tarkasteltuna. Pyrin pääsemään hali etäisyydelle yhden rotan kanssa.

Päivän agenda:

– Postitetaan nuotit Suomeen

– Käydään CNN:n tiloissa tai World of Coca-Colassa.

– Mennään panimokierrokselle

Yllättäen postitus onnistui yliopiston omasta postihuoneesta, joten postitus oli hoidettu jo ennen kuin olimme lähteneet kampukselta pihalle. Postihuoneesta pois tullessamme minun kello varoitti “Sudden thunderstorm!” (Google Now –palvelu). Taivas ei näyttänyt ukkosmyrskyn merkkejä sillä hetkellä, mutta menimme kuitenkin hakemaan sateenvarjot huoneesta. Ajattelimme kävellä konferenssihotelliin palauttamaan konferenssilätkämme kierrätystä varten, joten lähdimme kävelemään kampukselta hotellille. Noin 10 minuuttia käveltyämme tuuli yltyi hurjaksi, taivas näytti todella tummalta ja alkoi satamaan kaatamalla ja ukkostamaan.

Onneksi olimme vielä tässä vaiheessa ylipistorakennusten välissä! Tetsasimme johonkin rakennukseen suojaan tekemään uutta etenemissuunnitelmaa. Päätimme jättää lätkien palauttamisen iltaan ja siirtyä suoraan CNN tiloihin Uber-kyydin avulla.

Keskustaan päästyämme nälkä vaivasi jo 50% joukkueesta. Koska CNN tiloihin seuraava vapaa kierros olisi ollut vasta klo 17.00, päätimme hylätä koko CNN ja lähteä syömään, sillä toiveissa oli osallistua panimokierrokseen klo 17.30 alkaen. Keskustasta löytyi hyvä vietnamilaista ruokaa tarjoava ravintola, jonka ruoka oli erinomaista. Se ruoka oli niin kaunista ja hyvää, että Krista itki sitä syödessään tai sitten se oli vaan pirun tulista, paha mennä sanomaan näin vierestä katsottuna.

Tunteikkaan ruokailun jälkeen suuntasimme World of Coca-Colaan Olympia puiston läpi. World of Coca-Cola oli pelkkää kokista, niin kuin sopi odottaa. Tunteikasta mainontaa, 110 erilaista kuplivaa juotavaa maistettavana, 4D-leffaa ja kokista kämpälle vietäväksi saakka. Seikkailijoiden päästyä sopivaan sokerihumalaan oli aika hankkia kunnon humala SweetWater panimon panimokierroksella. Valitettavasti päivän ukkosmyrsky oli iskenyt panimoon pahasti. Panimo oli vailla sähköä ja sen vuoksi oli peruuttanut kaikki päivän kierrokset sekä pistänyt paikan kiinni. Onneksemme Uber-kuskimme tiesi ravintolan, josta sai panimon tuotteita ostettua. Loppuilta menikin baarissa pelaten pelejä ja maistellen SweetWater panimon tuotteita.

Suomen alkoholimainontarajoitteet ovat tarpeellisia. Kesken mukavan baari-iltamme ravintolan ohi meni kuorma-auto mainostaen Flat tire olutta. Koin pakottavaa tarvetta ostaa kyseistä tuotetta välittömästi. Onneksi sitä löytyi ravintolasta, joten paine pääsi purkautumaan luonnollisesti.

Ai, niin. Meidän majapaikan vieressä on CDC:n pääpaikka  – kaikkien maailmanlopun tautien lähtöpaikka!

Tämän päivän tarkoitus oli shoppailla! Puhtaasti shoppailla. Suomessa olemme koittaneet ostaa ekologisia vaatteita, mutta kaikkien vaatteiden ostaminen ekologisina (luomu/reilu/käytetty) ei vielä näytä olevan mahdollista. Joten nyt ostetaan normaaleja vaatteita. Päivään varattiin myös mahdollisuus käydä CNN tiloissa tai Coca Cola -maailmassa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Uberilla jälleen Lenox-kauppakeskukseen ostoksille! Juhan ostokset olivat ohi ehkä vartissa. Oudoimpia löydöksiä oli kasettisoittimet sekä naisten nykyaikaiset urheiluvaatteet. Kristan ostosten teon ajaksi istuin Star Bucksiin naputtelemaan tuplanäyttöineni. Tätä toistettiin iltapäivän ajan eri kauppakeskuksissa.

Keskellä päivää vaihdoimme kauppakeskusta ja siinä yhteydessä metsästimme ruokaa. Kohteena oli Juhan googlaama kasvisruokamesta, josta ei juuri tietoja löytynyt. Kaatosateessa seikkailimme parkkihalleissa ja etsimme ravintolaa. Löysimme rakennuksen, jossa ravintola Googlen mukaan oli. Kyseessä oli konttorirakennus. Aulavahti kertoi, että ettei koko rakennuksessa ole yhtään ruokaan liittyvää yritystä. Päätimme etsiä ruokapaikkaa perinteisin menetelmin. Satunnaisarvalla valittu paikka oli italiainen ravintola. Yllätyimme kovasti Juhan ruokavalinnan seuraamuksista. Ruokavalinta oli spagettia ja lihapulla. Tämän valinnan kanssa sai toisen annoksen mukaan kaupan päälle O_o. Juuri tällaisia tilanteita varten meillä on mukana ruoka-astia!

Shoppailujen jälkeen, viiden aikaan, CNN:n tahi Coca Cola Worldiin ei enää päässyt, joten menimme käytettyjen vaatteiden liikkeeseen shoppailemaan lisää! Päivän shoppailu lopetettiin Whole Foodsiin, josta suunnattiin majapaikkaan. Illallisena oli hyvää ilmaista spagettia ja lihapulla sekä kuohuviiniä.