Lumimiehen kotiinpaluu

Mökin kaikista loistavista ominaisuuksista yksi oli, että rinne on lähellä, vain muutaman sadan metrin päässä. Muiden jäädessä pelaamaan Jani päätti uhrautua, ja lähteä tutkimaan miten sinne mäkeen oikein pääsee.

Pieni hiihtomatka alaviistoon metsän läpi tosiaan paljasti täysin laskemattoman rinteen, jota laskeminen oli vähintäänkin juhlavaa. Alhaalla kuitenkin paljastui yllätys: Hissi ei ollut toiminnassa. Täysin autiolla hissiasemalla pienen tilannearvion jälkeen päädyin soittamaan taksin paikalle. Peliliike sinänsä, sillä lähimmälle toimivalle hissiasemalle oli useamman kilometrin matka.

Näennäisen kovasta (30 astetta) pakkasesta huolimatta meininki rinteissä oli asiallista, ja hissijonot yllättävänkin lyhyitä. Ainoa iso ongelma oli lumi, jossa ilmeisesti kovan pakkasen takia oli niin paljon kitkaa, että siirtymäreiteillä loivassa mäessä eteenpäin ei päässyt muuten kuin hiihtämällä. Mutta eipä ainakaan kylmä päässyt yllättämään.

Paluumatkan mökille päätin tehdä hiihtämällä, säästäen samalla taksimatkan verran. Kiitos hiihtoon soveltuvien monojen, matka taittui järkevään tahtiin. Tosin loppumatka ylämäkeen umpilummessa sai tien nousemaan pystyyn. Ajatus oli että sukset pois, ja kävellen eteenpäin. Muuta vikaa tässä ei ollut, kuin se että hankea oli noin vyötärölle asti. Älyttömän kahlaamisen ja ähinän jälkeen, kun mökki lopulta näkyi, tunnelma oli sen mukaine. Ehkä joku kameran omaavista lanittajista laittaa kuvan lumimiehen kotiinpaluusta.

Tarinan opetus: Jos haluat mäkeen tai sieltä pois, ota auto tai tilaa suosiolla taksi.

eka yö takana, eka sulake pettänyt

Mökki on juuri oikeanlainen LANitukseen. Iso yhtenäinen tila ja melkein kelvollinen virransyöttö. Virta katkesi ensimmäisen kerran keskiyöllä. Korjasimme tilanteen vetämällä virtaa keittiöstä osalle laitteistosta. Onneksi mökin sulakkeet on automaattisulakkeita, joten sulakkeen “vaihtaminen” on vain vivun vääntö – kunhan ongelmallinen piiri on kevennetty kuormittavista laitteista. Valitettavasti pitää mennä ulos ja alas, jotta pääsee sulakekaappiin.

Päivä alkoi siivoamisella ja aamiaisella. Päivästä on tulossa “FA”-päivä, koska näin päätettiin eilen yöllä yhteismielin. Jani pyrkii pääsemään mäkeen, mahdollisesti ainoana sankarina.

Rovaniemi 11:28

Vielä junassa olimme spekuloineet autotiimin kohtaloa, ja etenkin heidän aamiaispostausta viitasaaresta (tai mikä viita lie). Ainoa sen niminen paikka, jonka google löysi, oli suunnilleen suomineidin navan kohdalla. Ainoaksi selitykseksi keksimme, että hitaan etenemisen syyn täytyi olla tuuli.

Äsken kuulimme, että autotiimi on jo perillä, ostoksilla Levillä. Selvästi lähdekritiikki ilman vesikauhuisia oravia ei meillä riittävällä tasolla.

Nyt sitten bussi liikkuukin jo, junatiimi pyytää noutoa 1350, sijainnista Hotelli Levitunturi.

Juna kulkee vaan

Huolimatta tiedosta, että juna on perillä vasta 10:40, huomaan jatkuvasti vilkuilevani ikkunasta paikan nimiä. Lippujen saapumisajankin olen tarkistanut jo ties monennettako kertaa. Busseja Rovaniemeltä kun meneekin huomattavasti vähemmän kuin luultiin, joten 11:30 bussi on se juttu. Jos juna on myöhässä tai muuten vaan missaamme tuon, seuraava menee vasta illalla.

Alapediltä kuuluu kuorsausta, lienee aika laittaa space stallions soimaan

Viitasaari ja aamiainen

Team Karavaanarit pysähtyi aamiaiselle Viitasalon Nesteelle. Tilanne kuskeissa on hyvä keskiyön kuski, allekirjoittanut, on nukkunut tehokkaasti 4 tuntia 4 tunnin ajorupeaman jälkeen. Muut ovat nukahdelleet silloin tällöin pienet torkut ja ovat selkeästi virkeitä. Nyt Sakari ohjaa meitä varmoin ottein kohti Kittilää Jarnon ja Antin saadessa nukkumismahikset. Meno on hyvä 90 luvun dancen tahtiin.