Friday, 2026-06-19
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4540 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Heräämme aamulla virkeinä sängystä. Veikko lähtee leikkimään, minä tekemään aamiaista. Hyyyyi! Pihalla on kylmä, 23 astetta! Karaisen itseni ja menen pihalle tekemään aamiaista. Trangian poltin pitää hirvittävää meteliä, hyssyttely ei auta ja tarttis saada vesi kiehumaan. Jokin on siihen polttimeen tullut vuosien varrella, en ole saanut vielä kiinni siihen miksi ja milloin se alkaa pitämään “POP POP POP” -meteliä. Sitä ei saa pois millään, sitten kun se alkaa. Tai no saa, sammuttamalla, odottamalla ja aloittamalla alusta. Siltikin se tulee takaisin jossain kohta.
Rantaan pääsy oli yllättävän hankalaa, lähinnä siitä syystä että kriittisessä kohtaa valitsimme koittaa oikealta vasemman sijaan. Maisemat olivat karuja, erästä hotellia lukuunottamatta. Käveltyäemme hyvän hetken oikealle alkoi tulla selväksi, että täältä ei pääse rantaan joten palasimme takaisin kääntöpisteelle ja koitimme vasemmalle. Olimme välittömästi rannassa. Uikkareiden puuttuessa päädyimme kiipeilemään kivillä. Sitten olikin aika palata kaupan kautta autolle syömään ja valmistautumaan päivän varsinaiseen ohjelmaan eli Aquasplash -vesipuistossa olemiseen.
Autolla sushia, pastaa, Ryhmä Hau jugurttia ja miehistö oli valmis varsinaiseen seikkailuun. Tarkistin, että pyörällä matka veisi muutamia minuutteja, kun taas jalan 32 minuuttia. Pyörällä siis! Sitten katsoin Googlen ehdottamaan reittiä ja totesin, että ei hemmetissä. Italian ja Ranskan välillä ajotyylissä on tyly ero. Italiassa, kokemukseni ja mielipiteeni mukaan, ajetaan rennosti sekoillen, mutta ystävällisesti. Täällä ajetaan mulkusti. Tämä on yleistys, kummastakin maasta löytyy toisenlaisia. Automatka tänne ja kävely aamulla, on saanut minut epäilemään pyöräillyä Veikko Followmessä perässäni. En itse yksinään uskalla mennä tuonne, joku ajaa päältä. Etäisyys on kuitenkin sen verta, että kävely ei käy, joten teen päätöksen mennä kävelyreittiä polkupyörällä.
Kappas keppanaa. Kävelyreitillä oli virallinen pyöräreittikin. Nämä pyöräreitit toivat mieleeni Cagliarin, ilman Followmetä nämä olisivat olleet haasteellisia, Followmen kanssa pykälän vajaa mahdottomia tai mahdottomia. Kapea kävelytie oli pyhitetty pyörille maalaamalla se vihreäksi. Harmi vain, että se oli selvästi ollut aikaisemmin kävelytie ja siellä oli tolppaa jos jonkinmoista merkkaamassa suojateitä ja herra ties mitä. Tandemimme hädin tuskin mahtui puikkelehtimaan siellä ja välillä meni taluttamiseksi. Kokenut pyöräilijä ilman tandemia olisi myös hätää kärsimässä sillä “pyörätiellä”. Kun vihdoin pääsimme luonnonpuistoon oli meno helppoa ja eleetöntä.
Aquasplashissa paloi tunteja. Mäkiä laskettiin, kummankin toimesta. Veikko halusi minun laskevan jotain isoja mäkiä ja hän odotti alhaalla, vastaavasti minä vahdin kun hän laski läjäpäin erilaisia mäkiä. Kahden tai kolmen tunnin jälkeen ruvet olivat pehmenneet niin, että yhden laskun jälkeen herran kyynärpää vuosi avoimesti verta. Se ei herraa haitannut eikä hän sitä edes huomannut, mutta isänä koin että veren vuotaminen altaisiin on huonoa käytöstä, joten menimme valvojalle kertomaan. Meidät vietiin ensiapupisteseen jossa haava putsattiin ja todettiin, että jos pidätte 20 minuutin tauon ennen kuin menette taas altaaseen. Tämä antoi meille ruokatauon ja hetken hankkia tatuointi. Vatsa täynnä ja uusi Hämähäkkimies tatska pienen miehen kädessä mentiin taas altaisiin kunnes pienen herran puhti oli aivan loppu. Kuvissa saattaa näkyä naamasta, että virta on aika vähissä.
Palasimme autolle, jossa ruokaa nassuun, leikkejä ja lopulta jotta pysytään pystyssä vähän Spidermania (spidey and friends? tjsp) tabletista kunnes oli nukkumaanmenoaika. Taju lähti aikalailla samantein kun kirja oli saatu luettua. Minä aloitin tekoälyjen säätämisen kotosalla ja nyt kymmenen jälkeen auto alkaa olemaan sen verta viileä että voi itsekin hiipiä nukkumaan.
