tiistai, 2026-06-16
Ajoaika: 3h 47 min
Keskikulutus: 13.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4212 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Tiistai! Aika lähteä härkäparin Juhannusseikkailulle. Veikko on 2026 vuodesta saakka puhunut Ranskaan menosta. Taustalla on äidin ja hänen keskustelut matkalla kesän päiväkotiin. Vitsailemalla Ranskasta ja ranskan puhumisesta helpotettiin herran jännitystä päiväkotipäivistä. Kukaan ei nähnyt tulevan sitä Ranskafiksaatiota joka herralle syntyi. Ranska on mytologinen paikka, jossa jotain on eri tavalla tai paremmin tai Ranska on vaan mytologinen paikka. Niinpä tänä keväänä lupasin herralle meidän keskustellessa kesästä matkalla päiväkotiin, että menemme Ranskaan. Härkäparin Juhannusseikkailu vie meidät Ranskaan. Se on pitkä ajo, mutta hittolainen, pieni mies on saatava Ranskaan. Ja nyt on se hetki, nyt on Juhannusviikko ja aika lähteä matkaan. Krista halusi Milanoon, harppuukauppaan, joten venytimme reissua vielä yhden päivän lisää ja tämä tiistai on se päivä kun olemme vielä koko perhe reissussa.
Työpäivä loppui ajoissa, jotta sain viimeisteltyä auton pakkauksen. Sitten noutamaan herra päiväkodista. Kaupasta reissukarkit, jätskikiskalta jätski ja matka kohti Milanoa voi alkaa. Ajomatkaa oli luvassa neljä ja puoli tuntia. Venetsiasta ostettu tarravihko tuli heti käyttöön ja sillä herra viihdytti itseään kunnes oli aka nukahtaa. Takapenkillä lyhty oli pimeänä liki kaksi tuntia kun kuski runttasi autoa surutta kohti Milanoa. Vetelimme isoilla teillä 130km/h sujuvasti, niin sujuvasti että leikkasin puoli tuntia ajoajasta pois. Lähellä Milanoa pysädyimme tankkaamaan ja vihdoin, vihdoin putsaamaan tuulilasin. En ollut pessyt sitä koko reissun aikana ja se näkyi. Kuolleita ötököitä oli lasissa ihan uskomaton määrä. Tämä huoltoasema oli ensimmäinen huoltoasema, missä pesusieni oli jossain kivassa vihreässä myrkyssä kellummassa, normaalin pelkän veden sijaan. Liki kuukauden verran lasiin paahdetut ötökän jämät, joita oli tuulinlasinpyyhkijöillä prässännyt lisää tuulilasiin, lähti ilman minkäänlaista hinkkausta. Ne vain … katosivat. Odotin hiostavaa vartin hinkkausoperaatiota, mikä on normaalitilanne jätti-ikkunan kanssa. Tämä oli hyvin tervetullut poikkeus! 10 pistettä huoltoasemalle!
Krista oli viikon verran koittanut varata meille paikkaa leirintäalueelta, joka on Milanon sisällä. Puhelut oli täytynyt hoitaa italiaksi, sillä vastapuoli ei puhu englantia. Tästä ensinnäkin pitää antaa täydet 10 pistettä ja papukaijamerkki Kristalle, sillä minä en olisi pystynyt – ei riitä kieli. Krista sai ekalla kertaa infon, että ei voi varata näin aikaisin, soita edeltävänä päivänä. Krista soitti edeltävänä päivänä ja vastaus oli, että tulkaa tänne, ei haittaa mihin aikaan, täällä on aina joku. Niinpä olimme hieman epäileviä ajaessamme kohti paikkaa.
Paikalle pääsy oli episodi itsessään. Jouduimme tekemään 3 uukkaria Milanossa, pääsimme ajamaan kolmesti ohi jonkin onnettumuuspaikan. Siellä oli piirretty liidulla skootteri maahan ja poliisia tikkareineen oli ohjaamassa liikennettä. Lopulta onnistuin hidastamaan ja kääntymään oikeassa kohtaa ulos isolta tieltä rantatielle. Tässä kohtaa homma muuttui jännäksi. Katu kapeni tasaiseen tahtiin ja ehkä 5 minuuttia sisään katu oli niin kapea, että autot eivät mahtuneet ohi toisistaan kuin erityiseissä kohdissa. Sitten se meni kapeammaksi ja koko ajan ympärillä oli lenkkeijöitä, pyöräilijöitä, skoottereita. Lopulta olimme niin kapealla osalla tietä, että auto osui koko ajan oikealla oleviin puihin ja puskiin. Vasemmalla, joen puolella, oli pyöräilijät ja lenkkeilijät jotka koittivat olla jäämättä alle. Pieni epäilys alkoi hiipiä kuskin narutoppiin siitä että täältä oikeasti löytyy mitään leirintäaluetta. Onneksi löytyi. Tämä leirintäalue, eli oikeastaan matkailuautoparkkipaikka, on ainut paikka missä voi kääntyä ympäri, muuten olisi pitänyt pakittaaa piiiitkä pätkä. Päädyimme yöpymään noin 5km päähän Milanon ydinkeskustasta, parkkipaikalle, joka on “leirintäalue”, sikäli niin anteliaan määrityksen tälle haluaa antaa.
Leiri pystyyn, tuunauksia eri henkilöiden nukkumapaikkoihin ja joukkue sammui – viimeisenä pieni mies, joka oli jo nukkunut pari tuntia.
