lauantai, 2026-05-30
Ajoaika: 3h 7 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3127 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Ensimmäinen reissuviikonloppu. Ensimmäinen paikka, mistä Krista ei löytänyt yöparkkista. Ensimmäinen paikka, missä reittimme on tekoälyn (Geminin) suunnittelema. Krista oli ottanut kuvan jostain lehdestä viime kesänä ja laittoi minulle sen silloin kun olin ajomatkalla alas viestillä “Voitko pyytää tekoälyä suunnittelemaan meille 8 km helpon kävelylenkin tämän tekstin perusteella? Tekstissä on tietoaukkoja, mutta tekoäly saisi varmasti parsittua tästä toimivan tarkan reitin meille.” ja kappas ihmettä, se pystyi. Se jopa takoi siitä Google maps linkin pyydettynä. En ollut mitenkään tutkinut paikkaa itse. Parkkipaikkojenkin löytäminen oli Kristalle haastavaa, mutta hän lopulta löysi hyvän kirkon läheltä.
Aamutoimien jälkeen lähdimme siis kohti Bassano del Grappaa. Itselläni tuo kaupungin nimi herätteli jotain päässä, mutta mikään lamppu ei syttynyt kirkkaasti palamaan. Ajomatka kaupunkiin sujui näppärästi. Veikko saa jo aika hyvin kiinni radiopuhelimesta ja hyvin unenpäästä. Yllätykseksemme parkkipaikoilla oli sisääntulojen kohdalla puomi. Nuo puomit näyttivät olevan 2.3 m korkeudessa mikä on 40 senttiä liian alhaalla meidän autolle. Tuli mieleen, että vaikuttaisi siltä kuin matkailuautoja ei haluttaisi tänne parkkiin. Onneksi emme olleet menossa noille parkkipaikoille vaan kirkon viereen … joka myös oli puomilla suojattu. Ajoimme parkkipaikan ohi ja löysimme hyvin läheltä sitä viinipellon laidan, johon selvästi oli parkkeerattu aikaisemminkin. Pysäytimme auton siihen ja aloitimme lounaan syömisen. Autossa oli kiitettävän kuuma, joten avasin ikkunat kun istuin etupenkillä Veikon kanssa syömässä. Ruuan valmistelun yhteydessä huomasin, että kahvinkeittoon tarvittava suodatinteline puuttuu. Kahvi jääköön väliin.
Ruokailun jälkeen herralle tuli vessahätä. Äiti totesi että viimeksi puskapissa meni sen verta metsään, että shorsit meni vaihtoon. Johon isä totesi, että otetaas varman päälle ja Veikko käyttää auton vessaa. Isä oli kädet aurinkorasvassa itseään rasvaamassa kun auton takapäästää kuuluu että pissaa menee kaikkialle. Viestintä oli hyvin hätäistä ja itkuista. Äiti ehti ensimmäisenä paikalle toteamaan jäljet ja sen että herra tarvii suihkun. Isä vähän perässä ihastelemaan tilannetta. Vessa oli avattu oikein, kaikki sen puolesta hyvin, mutta pissapyssyä ei oltu ohjattu jalkojen välistä istuttaessa alas, joten kaikki toimitettiin auton takaosaan. Shortsit ja alushousut meni vaihtoon, kengissä oli vähän osumaa ja takaluukun lattialla oli merkittävä määrä nestettä. Voimasanoja ei käytetty, mutta ei tätä työmaata ihan hiljaisuudessakaan pystynyt nielemään. Ensin viritin suihkun Veikolle, jonka äiti toimitti samalla neuvoen Veikkoa olemaan hiljaa ja antaa isän tehdä hommansa. Ihan hiljaa, mennään me pois ja ollaan ihan hiljaa. Onneksi autossa on pyyhkeitä, rättejä ja vettä. Lopulta auton karjapuskuria koristi läjä vaatteita ja pyyheitä, jotta emme unohtaisi niitä siihen, tuulilasinpyyhkijään laitettiin alushousut.
Pakkasimme vesipullot ja lähdimme kävelemään kohti pistettä A. Krista suunnistaa, Veikko polkee ja minä olen mukana. Pisteestä A eteenpäin suunnistus on minun. Pyörä + aikuiset vaeltaa oli todella onnistunut kombo. Matkasimme läpi aukeiden Villa Angarano Bianchi Michielille, jonka porttien edessä kuuntelimme tekoälyn antamaa selitystä paikasta ja olimme hetken aurinkonpaisteelta turvassa. Sieltä matka pisteelle B. Sitä muutettiin niin, että pääsimme joen rantaan kävelemään. Se idea osoittautui loistavaksi. Ensinnäkin siellä oli viileämpää, siellä oli suojaisaa ja siellä oli mahtavat näkymät. Samalla löysimme myös (uima)rannan, jonne päätimme palata. Ensin tarvitsisimme kuitenkin kahvit virkistääksemme kaikkia, mutta erityisesti isää.
Matkalla pisteelle B, eli sillalle, oli minulla alkanut lamppu hissukseen syttymään. Grappa. Grappa on tuttu alkoholi. Onko tämän kaupungin nimellä jotain tekemistä sen kanssa? Hovimestari!
Juha: “Can you give me an introduction to grappa?”
Jaxon: “Certainly, sir. Grappa is Italy’s national spirit — a potent, aromatic eau-de-vie distilled from grape pomace….”
Juha: “Does the city Bassanone del grappa have any claim to grabba?”
Jaxon: “Indeed, sir — Bassano del Grappa has a very strong claim. The connection:
- Location: Veneto region, at the foot of Monte Grappa
- Name: The city literally bears the name — “del Grappa” was added to distinguish it and honour the mountain
- Distillery: Nardini — founded 1779, still operating, considered one of Italy’s finest grappa producers
- The bridge: The famous Ponte degli Alpini (wooden bridge) is said to have been a traditional spot for grappa-fuelled toasts”
Tässä kohtaa tajusin, että
Nardini väittää olevansa Italian ensimmäinen tislaamo. Olen käynyt jo Italian ensimmäisellä viskitislaamolla – kahdesti. Tämä paikka vaatii visiitin, mutta jokin toinen kerta ehkä taas jylhässä itsenäisyydessä. Täällä on myös toinen tislaamo Poli, jolla on myös maisteluita ja museo. HMMM… HMMM…. HMMM…. Ruokailu piristi hieman, mutta ei riittävästi. Päivä on kuuma, seurue haluaa vilvoittelua. Niinpä palasimme hieman takaisin reitillämme. Matkalla rannalle näimme taivaan täynnä riippuliitäjiä. Sain siitä kuvan, mutta se ei tee oikeutta sille määrälle mitä niitä oli. Äiti vei Veikon veteen kahlaamaan ja isä jatkoi varjossa lepäämistä. Runsaan vesivilvoittelun jälkeen Veikon shortsit oli märät, mutta se “ei haittaa, aurinko kuivaa” – kuten herra itse toteaa. Isä oli väsyneemmässä tilassa kuin paikalle saavuttessa, joten oli päivätorkkujen aika. Läheltä löytyi puu, jonka alle varjoon mahtui aikuiset nukkumaan ja pieni leikkimään. 20 minuutin tehotirsojen jälkeen maailma näytti taas paremmalta. Pikkasen kiipeilyä herran kanssa ja sitten matkaan taas. Sillan yli ja O O OO OOoooo! Nardinin … baari/tislaamo ? Se oli jotenkin kiinni Nardinissa. Hyllyiltä oli pulloja ja paketteja myytävänä ? mutta ihmiset ostivat kahvia ja jotain muuta. Ihmeteltyäni, tutkittuani päädyin siihen että 4x10cl tasting setti on otettava mukaan. Tähän on tutustuttava sopivalla hartaudella. nuori ,5-, 7- ja 15-vuotiasta on nyt mukana.
Jatkoimme reittiä ja bongasimme matkalla C:lle paperikaupan sekä hattukaupan. Näihin oli palattava kunhan ne aukeavat siestan jälkeen klo 15.30. Kävimme kaikki, paitsi reitin viimeisen pisteen. Olimme aikalailla valmiita kävelystä Castello degli Ezzelinin kohtalla. Pieni moottoriturpa oli myös papattanut aivan koko ajan. Castello degli Ezzelissä oli kirkko, johon mentiin ja jossa herra osasi olla kiitettävän hiljaa. Kirkkoihin pitää mennä enemmän oli vanhempien toteamus. Oli hieno käydä tällaisellä turistisella kävelyllä ja vielä hienompaa oli löytää Grappakaupunki… Päätimme kaupunkireissumme ostoksille, minä sain uuden hatun, Krista uuden työkalenterin ensi vuodelle.
Autolla meitä odotti seuraava järkytys. Auton ikkunat olivat yhä auki. Ne olivat olleet koko päivän auki. Siivousepison myötä lähtö autolta ei ollut niin hallittu kuin olisi pitänyt olla. Kaikki tavaramme oli autossa! Meillä kävi sikamainen säkä tai sitten hajusuoja piti opportunistit poissa. Kuivuneet vaatteet ja rätit takaluukkuun. Samassa meitä tulikin haastattelemaan kaksi poikaa.
Mitä te täällä teette?
Olimme juuri lähdössä, sanoin.
OK!
Meidän piti syödä päivällinen ja sitten lähteä, mutta vaihdoimme suunnitelmia lennosta. Kävellessämme tänne näimme parkkipaikan, joka oli ilmainen viikonloppuna ja jonne pääsi autolla – ei puomia. Menimme sinne, söimme ja ajoimme kesätalolle. Paluumatkalla Veikko sammahti taasen ja kesätalolla isä taisi sammahtaa poikaa ennen sänkyyn. Eka reissuviikonloppu oli ohi. Hieman vielä tarvii harjoitella, että saadaan seikkailut taas sujuvaksi.
