Saturday, 2024-08-03
Ajoaika: 2h 24 min
Keskikulutus: 13.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4996 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 9
Maanantai
Jokin pöpö riivaa minua, alkoi sunnuntaina. Ei paha. Arkipäivä. Arkipäivä tarkoittaa auton tiputtamista huoltoon Veikon noutamisen yhteydessä. Onneksi nokan vuotaminen ei aiheuta jaksamisen kanssa haasteita pyöräillessä takaisin autohuollosta.
Tiistai
Tänään aamulla Veikko juoksi päiväkotiin, sai haleja tytöiltä ja oli kuin elementissään. Hienoa nähdä, että herra on saanut tavoitellut leikkikaverit ja on sinut päiväkodin kanssa. Kysyttäessä pitäisi hänen olla päiväkodissa pidempään, herra vastaus oli paljon, paljon, paljon enemmän! Ehkä herra ei ymmärrä kysymystä…
Pöpöistä ja lämpötilasta huolimatta jaksoin noutaa Veikon, mutta tiukalle meni
Keskiiviikko
Viikonloppuna alkanut flunssa tai joku pöpö vie loputkin virrat, työpäivä jää kesken aamulla. Nukun suurimman osan päivästä, syön ennen kuin poljen noutamaan Veikon ja Veikon noudon jälkeen makaan lattialla, siirryn nukkumaan. Viimeiset treenit jää väliin, mutta hyvästely pitsaillalliseen menen, sillä saan Danielolta kyydin. Kahvi, ruokaa, buranaa ja raato on “bilekunnossa”.
Auton kaikki jarrupalat pitää vaihtaa, ne on ruosteessa. Sen lisäksi sen melkein irronneen renkaan “brake caliber” ei palaudu oikeaan asentoon ja näin ollen se laahaa vähän, jolloin on riski ylikuumenemiseen. Sekin menee vaihtoon ja lisää yhden työpäivän lisää, koska osa pitää hankkia. Pakkaaminen alkaa jännittää… Pakataan jo hieman, tarpeettomat kamat kasaan jnpp
Torstai
Herään taas kunnossa. Työpäivä OK. Veikon noudon jälkeen makaan lattialla. Huoltoliikkeestä ei kuulu, pakkaamme taloa, odottelen hermostuneena. Lopulta 17:45 soitan, onko auto kunnossa? – Koeajolla juuri. – Lähdenkö tulemaan, mulla kestää 30 min tulla(paikka menee kiinni 18.30)? – “Si.” Pyörän päälle ja matkaan! Kuten tavallista, uin hiestä paikalle saavuttuani, 18:20. Asioita hoidetaan italialaiseen tyyliin. “Jono” on ainakin kolme henkeä. 18:40 raportoin Kristalle, että tämä saattaa kestää vielä hetken. 20 minuutissa on saatu yksi asiakas pihalle, hän ei ole poistunut, homma ei ole valmis, hän vain on siirtynyt pihalle… Minulle kerrotaan, että odottelemme Guiseppiä. Viittä vaille seitsemän Guiseppi palaa. Hän lienee omistaja? Hän käy kättelemässä kaikkia, vaihtaa muutaman sanan jokaisen, myös minun, kanssa – “Tutto bene, buon viaggio di ritorno”. Hän hyväksyy laskut ja Wooo! Minut pyydetään tiskille. 19:05 olen ensimmäinen “jonottaneista” asiakkaista, joka poistuu. Se eka, pihalle mennyt alkaa ajamaan… Kas! retkeilyautoaan pihaan.
Illalla alkoi pakkaaminen sen verta mitä virtaa riitti. Kamaa autoon, taloa siistimmäksi. Paluuvalmistelut alkaa. Alan olemaan taas heikommassa hapessa.
Perjantai
Aamulla virkeänä matkaan. Veikko antoi päiväkodissa itse ilolla kiitoskarkit. Iltapäivällä haimme kiitosjätskit Andrealle. Veikko on aina kun mahdollista tarjonnut myös Adrealle jätskit. Me olemme melkein joka päivä syöneet mehujätskit tänä kesänä. Tunnin polkemisen jälkeen tässä paahteessa, on vaikea sanoa ei jätskille/jäälle :). Hyydyin taas lattialle kun pääsimme talolle, Krista pakkasi ja siisti paikkoja kuntoon. Kun sain itseni liikkeelle pakkasin lisää, visioni on että kesän kaikki oppi otetaan käyttöön ja vaikka palaamme enemmän kanssa kuin lähdimme auto olisi käytettävämpi leirintäautona kuin tulomatkalla ja pitäisi olla tilaa pakata vielä enemmän (viskiä!). Jossain kohtaa iltaa nukahdimme, visioni on totetumassa.
Lauantai
Lopullisen pakkausen ja siivouksen aika. Ja mitä ihmettä?! Aamulla alkoi sataa! Sade oli lopulta lyhyt, ehkä 30 minuuttia ehkä tunti. Kun lopulta aloimme viemään tavaroita autoon, sade oli jo ohi. Meille jäi jopa luppoaikaa aamulla, joten päätimme lähteä käymään leikkipuistossa. Tapasimme Christiananan ennen kuin lähdimme puistoon ja hän pääsi antamaan heidän lahjan Veikolle. He olivat teettäneet palapelin parista kuvasta, jotka he olivat ottaneet Veikosta kesän aikana. Veikko oli haltioissaan ja kävi hakemassa pakkasesta jätskiä vastineeksi. Nautimme viimeiset jätskit ja lähdimme puistoon leikkimään. Puistossa oli toinenkin poika ja hyvin harviainen tilanne pääsi tapahtumaan. Kiikussa oli kaksi liki samankokoista lasta! Veikko yleensä kiikkuu meidän kanssa, joten nyt päästiin nauttimaan oikeasta kiikusta. Jatkoleikeissä eidän mukana olleilla pikku autoilla törmäiltiin, laskettiin liukumäkiä sekä lennätettiin. Kellon lähestyessä 11 lämpötila oli karkaamassa taivaisiin, joten toivotimme heipat ja lähdimme kukin omalle talollemme. Talolla ruokaa nassuun, auto lopullinen pakkaus, suihkut, lopputarkastus – kaappien putsaus… ja autoon. Pakkaukseni onnistui täydellisesti. Tilaa on paremmin, esineet on paremmin suojattuna, vessa on tilavampi, asuinosa tilavampi, keittiö käytettävämpi – kaikki vaikuttaa olevan … jos ei täydellisesti, niin merkittävästi paremmin. Ihan kuin kokemusta olisi kertynyt.
Sakki autoon ja matkaan. Emme päässeet edes pihatieltä pois kun Veikko jo nukkui. Ajoimme suoraa soittoa majapaikallemme – okei, yksi kahvin tekotauko oli kuskille. 11-16 lämpötila on vaan niin murhaava, että ilmastoitu sisätila on ainut tapa säilyttää toimintakunto – eikä sekään riittänut tälle päivälle. Olen viimeinen hereillä yhdeksän aikaan ja minäkin menen nukkumaan.
Täällä Agriturismossa, bed and breakfast?, vietimme aikaa varjossa leikkimässä, uima-altaassa, vesisotaa käyden ja hetkittäin ilmastoidussa huoneessa. Paluumatkan yöt ennen Sveitsiä nukutaan sisätiloissa, auto on yksinkertaisesti liian kuuma illalla. Toisekseen, seistessään auringossa se kuumenee liikaa harpulle. Tänne saavuttuamme, ensitöiksi siirsimme harpun huoneeseen. Huomenna taas ihan lopuksi siirrämme sen takaisin autoon. Tällä kierroksella pakkaus mm mahdollistaa tämän ilman koko peräpään purkamista! Aika simmahtaa muiden viereen…
