Thursday, 2024-05-16
Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 398 km
Koko joukkue heräsi ennen seitsemää, koska yhdellä meistä oli vessahätä. Hätätilanteesta selvittyämme alkoi huoneessa härväily, hytissä aamiaisen syönti ja isän lähtö … töihin? – kyllä! Ylös, baarin viereen koulutusta kirjoittamaan.
Käsittämättömän tapahtumarikkaan puolitoistatuntisen jälkeen kohtasimme aamiaisbuffetissa. Miehille paljastui, että lapsille on omat värikkäät lautaset ja syömätarvikkeet. Sininen on päivän väri! Vaatteet, lautaset, muki!
Aamiaisen jälkeen jakauduimme taas kahtia. Ajatus lienee selvä: yksi tekee töitä, kaksi hupailee 3.5 vuotiaan tyyliin. Toimintapari tutustuikin toiseen perheeseen aamiaisen ja lounaan välissä. He istuivat meidän vieressä ruokailussakin. Lounaan päätteeksi Aavalta kysyttiin “Haluatko leikkipaikalle?”, hänen äitinsä toimesta. Välittömässä läheisyydessä ollut meidän poika huusi LEIKKIPAIKALLE! ja ampaisi matkaan reppu heiluen. En tiedä ehtikö hän leikkipaikalle saakka ennen kuin Krista sai hänet kiinni. Vauhti ja etumatka vähän enteili että ehti. Kristalla kun startissa oli vielä juominen kesken…
Toiset kävi saunassa, pelasi pelejä, jutteli ja leikki kun minä naputin koneella. Minulla oli rauhallinen, kuin Koronaa edeltävä reissupäivä. Oma rauha, omat jutut – ei valittamista!
Lopulta iltapäivällä kello löi neljä ja työn orja sai vaihtaa vapaalle. Shoppailua! Viime vuonna, samalla laivalla näin muumipaidan, jonka halusin ostaa. Valitettavasti silloin ei ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Tällä kertaa oli! Ja paita oli jopa halvempi kuin mitä kyltissä luki! Elämä hymyily työn raatajalle.
Suihku, uusi paita ja kaikki kolme pääsivät leikkimään. Pallomeressä otettiin hiki pintaan, laitettiin aikuisia vankilaan, hypittiin laidoilta pallomereen ja juostiin lujaa. Tuttavaperheen kanssa juteltiin aina kun mahdollista, lapset tekivät juttujaan ja aikuiset jutteli.
Illallisella, ruokajonossa Krista pääsi juttelemaan italiaksi. Eräs italiainen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krista aina välillä puhui Veikolle italiaa ja Veikko toisti italiaa takaisin. Kristan Duo lingo-opit pääsi heti käyttöön ja keskustelu eteni hitaasti, yksinkertaisesti, mutta puhtaasti italiaksi! Olin kuin äimällä lyöty! Uskomatonta rohkeutta! Minä ymmärsin jonkin verran enkä luonnollisesti sanonut mitään. Veikko saatiin esittäytymään italiaksi ja kysymään kuinka menee. Lausunta osui sen verta kohdilleen, että italialainen ymmärsi. Upeaa! Minun tajunnan räjäytti se, että tämä italialainen on kotoisin… Calabriasta.
Kello on seitsemän illalla ja istun yksin blogaamassa, miettimässä päivän kulkua. On hienoa olla taas matkalla! Edessä on vielä illan siirtymä. Kokemuksesta tiedämme, että Hampurin ohi on hyvä ajaa illalla kun ei ole ruuhkia.
Vähän vajaa yhdeksän illalla pieni mies herätettiin ja siirrettiin autoon. Illan viimeinen operaatio oli puolentoista tunnin ajo ohi Hampurin, jotta vältämme sen ruuhkat. Moottoritiellä tuli vastaan ne tutut, legendaariset, kolme harmaata raitaa … eikä se aiheuttanut mitään toimia kuskissa, 120 km /h on meidän maksimiajonopeus. Siinä nopeudessa sisämeteli on melkoinen, epäilemme syylliseksi kattoluukkua ja huonoa hytin eristystä. Vähän vajaa 23 olimme Sottrumissa uimahallin parkkipaikalla yöpymässä.
