20-06-2017
Aamulla klo 06:30 reippaasti ylös, aamutoimet ja aamiaiselle. Jarno ja minä tervehdimme, istuimme samassa pöydässä ja söimme. Muutamia lauseita uutisista, hiljaisuus, muutamia lauseita treeneistä, pitkä hiljaisuus. Muut pöydät: paaaaljon juttelua, paljon höpötystä. 🙂
Treenipäivä nro 2. Jatkoimme Cristianin kanssa. Meno hyvää, pistooliuhkia, monta, monta tuntia. Yhdessä vaiheessa treenejä Cristian toteaa
C:My groin protection is broken.
J: What?
C: My groin protection is broken. I think it was one of your kicks.
J: They are old right? I didn’t kick that hard.
C: Yes old. Now is useless
Treenit jatkui normaalisti. Munasuojien rutina osumissa toimi taustaäänenä.
Aamupäivällä kyselin myös onko mies OK? Tuliko eilen pahoja osumia?
C: “Me – OK. My shoulder, not OK, but it will get better. I feel it.”
Yhdessä yllätysmaahanviennissä hänen olkapää osui mun polveen ja se osuma osui ilmeisesti hermopisteeseen tai muuten hyvin. Joten tänään otimme kevyemmin. Ruokatauolla useampi kertoi minulle että olen saanut osuman otsaan. Mmmm? Selfie:
Aaaa… Joku E1 asetekniikka, missä on tullut pyssystä ohimoon. Ihan OK. Mininaarmu. Mun vika, oli oma pää väärässä paikassa.
Iltapäivällä treenasimme kolme tuntia painin perusteita. Lopuksi löimme koukkulyöntejä vuorotellen. Blokki oli kasaan meneminen ja heti lyönti vastaan. Cristian lyö tukevasti, osumat tuntuu :).
Illalla kehon jäähdyttyä alkoi tuntumaan pientä jumia ja kipua siellä täällä. Hotellihuoneessa totesimme yhdessä päivän olleen hyvä – ainakin tunnemme olevamme elossa.
Illan viimeinen puolitoista tuntia keskustelimme hengityksestä ja meditoinnista. Kämppis on siis järkevää keskusteluseuraa ja päivällä treeneissä on hyvä ja kova meininki. Opin uutta, trimmaan vanhaa. Paremmin ei voisi treenaus sujua 🙂
