2017-06-03
Faktat
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit:2054.5 km
Digitaalinen kukko herätti vahingossa klo 06.00. Ilmeisesti oikeaan kukkoon on totuttu. Digitaalisen kukon ei ollut tarkoitus herättää 06.00, joten Juha käänsi kylkeä – viikko on ollut raskas. Krista nousi ja kävi ilmesesti lenkillä. Juhan aamiaisen jälkeen matka vei polkupyörillä kohti Leiniä ja markkinoita. Markkinaostosten lisäksi listalla oli teen, VGA kaapelin ja polkupyörän kumin hankkimista. Teekauppa muistutti tarjonnaltaan kovasti Turun kauppahallin tarjontaa. Omiin purkkeihin mitä vaan teetä. Krista työsti keikan Italiaksi, runsaalla sormien osoittelulla – myyjä tosin koitti sönköttää englantia jossain vaiheessa 
.
Tori aamupäivällä toimii kovin eri nopeudella kuin aamulla. Koska asiakas saa kuitin, voidaan vain yhtä asiakasta kerrallaan palvella ja nämähän pyytää sitä myyjää kasaaman kaiken, eivätkä kasaa itse. Tästä johtuen torikauppiaan luona jonotetaan hartaudella. Välillä oli pakko ottaa lisävirtaa pitsatiskiltä. Aamupäivä kului siis Leinissä marketissa ja kaupassa ostamassa ruokaa. Polkupyöräkauppa oli kiinni, joten kumi jäi ostamatta.
Iltapäivän ohjelmana oli matka junalla Torinoon. Torinosta tavoite oli shoppailla mitä Leinistä ei saatu. Museokaupoissa tietenkin pitää käydä katsomassa mitä ihmeellisyyksiä niistä löytyy.Torinon ensimmäinen stoppi oli massiivinen kaduilla oleva kirpputorimarkkinat. Kaikkea vanhaa ja uutta, hyödyntä ja hyödyllistä, oli myynnissä. Mitään ei jäänyt taskuun – ei mitään lähtenyt taskusta
Torinon ensimmäinen energiatankkaus tehtiin järjettömän kalliilla pastalla. Krista oli bongannut Lonely planetin kirjasta kivan pikku pastamestan läheltä minun valitsemaani nähtävyyttä Piazzo Castelloa. Pastamesta oli saanut loistavat 
arvostelut ja annoshinta oli 6€. Eiku syömään! Vitriinissä oli hinta pastan kohdalla 3€ ja pienen englannin kielisen keskustelun jälkeen saimme ostettua itsellemme annokset. Annos oli hyvin pieni, tuli pahvilautasilla ja upposi yleisöön alta viiden minuutin. Pasta oli hyvää, mutta sitä oli auttamattomasti liian vähän. Hetken kuluttua tilasimme toisen annoksen – sama surkea koko, loistava maku. Emme syöneet siis muuta kuin pastaa kaksi lautasellista per naama – hinta 34 euroa – 8.5 € annos. Lonely planet kirjamme on vuodelta 2016, joten 2.5€ lisähintaa vuosien saatossa on OK, mutta se annoskoko oli niin surkea …Maksoimme irvistelimme, puhuimme suomea. Oppirahat on maksettu, kysy hinta, kysy koko ennen kuin ostat. Perusjuttuja, olisi pitänyt muistaa!
Törkeästä ylihinnasta virkistyneenä painoimme Piazza Castelolle museokauppoja bongaamaan. Huomasimme Juventus fanien määrän kasvavan. Niiden määrä kasvoi tasaiseen tahtiin ja pian bongasimmekin kyltin, että niillä on peli <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> tänään. <TÖÖÖT TÖÖÖÖÖÖT> – Mitä vi<TÖÖÖT>. Aha, näillä on tööttejä, jotka eivät ole kiinteästi autossa kiinni. <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖT><TÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> Tööttimeteli oli järjetön, sekä yllättävä. Myyjät tööttäsivät yllättäen ja pyytämättä, fanit tööttäsivät kun töötätti ja muut fanit vastasivat töötteihin töötilläb. Fanien laulaminen,, hyvä meno ja käsittämätön määrä ei haitannut <TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT> yhtään, mutta ne töötit… ne olis vienyt <TÖÖÖÖÖÖT> hermot, jos olisi nopeasti suuttuvaa tyyliä. Talsimme fanien seassa kiitettävän määrän, kävimme lähinnä eri museokaupoissa, irtoruokakaupoissa ja ikkunashoppailemassa. Lopulta keräsimme voimia paluumatkaan varten “kahvilassa” viiniä ja olutta nauttien. Noin viiden tunnin jälkeen kumpikin oli ihan valmis lähtemään takaisin kämpille maalle nukkumaan. Huomenna mennään uudestaan, katsotaan jotain nähtävyyksiä vaikka
