Saturday, 2026-07-18
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5583 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 18
Hotelliaamu! Krista jumppasi, minä torkuin ja Veikko väritti kuvia minun kännykällä. Seitsemältä aamiaiselle ja … tämä on hyvin italiainen aamiainen. On pöydällinen erilaisia makeita herkkuja, pekonia ja kananmunia, leikkeitä, juustoja ja leipää. Ei yhtään kasvista. Hartaalla etsimisellä löytyi hedelmiä! Rakensimme tästä riittävän täyttävän aamiaisen.
Päivän ohjelma oli tehdä World City trailin Trieste polku: 10 paikkaa. Etenemme rennosti, ymmärtäen kuumuuden, ottaen riittävästi kahvi- ja leikkitaukoja. Veikolle kerrottiin että kysessä on aikuisten aarrejahti. Hotellista ulos päästyämme ensimmäinen pysäkki oli leikkipuisto. Siellä 10 minuutin tauko. Sitten jahtiin. Pieni herra otti kunnon tutkija-asenteen ja eteni etsien. Ehdin saamaan tästä videota hetken verran.
Pääsimme aloittamaan kapuamalla jättiläisen portaat (Scala dei Giganti). Yllätykseksemme siellä keskitasolla oli asuntoja! Jollakulla on ihan oikeasti osoite Scala dei Giganti 2-4. Osoite on niin mahtava, että vähän haluaisin asua siellä. Portaiden yläpäästä löytyi seuraava leikkipuisto, jossa pysähdyimme kiipeilemään. Tällä kertaa Veikko ensin lämmitteli, tekemällä vähän joogaliikkeitä. Krista ehti räppäämään kuvankin siitä. Sitten koko perhe meni kiipeilemään.
Näiden muutaman pysähdyksen jälkeen olimme ensimmäisellä paikalla. Cattedrale di San Giusto Martirella. Kirkossa ihmeteltiin hetki ja sitten koitettiin kuunneltiin city trailin tarinat. Ne olivat englanniksi, joten käytimme tekoälyä kääntämään ja puhumaan tekstit suomeksi, jotta koko seurue sai tietää historiasta. Mäellä oli kaksi muuta pistettä myös Castello di San Giusto ja Parco della Rimembranza. Castello di San Giustolla pongasimme saksalaiset aamiaiselta. Krista ja Veikko kävivät esittäytymässä heille lauseella “Ich habe Sauerkraut in meiner Lederhose”. Tästä saatiin sopivasti naurua irti ja vaihdoimme hieman kuulumisia heidän kanssa. Parcon jälkeen istuimme hetkeksi rappusille syömään pientä naposteltavaa. Olimme ilmeisen kuvattavan näköisiä, sillä joku toinen turisti otti meistä kuvan ja halusi jakaa ne meille. Tuo kuva mikä on otettu meistä kolmesta takaapäin on siis ulkopuolisen ottama. Kiitimme kovasti, kuva on mielestämme onnistunut.
Aamupäivän viimeinen pysäkki oli Roman Theatre of Trieste. Sen jälkeen oli pakko mennä kahville. Kahvilla miehistö hyytyi pahemmin ja Krista vihelsi pelin poikki tyylikkäästi. Veikko ja Krista kävi kirjakaupassa hakemassa lisää tarrakirjoja minun ottaessa extra shotin kahvia. Sitten kauppaan hakemaan vähän napoa, että jaksaa takaisin hotellille kuumuutta piiloon. Paluumatkalla pieni herra oli kummankin vanhemman harteilla. Hotellilla vanhemmat nukahtivat ensin ja Veikko myöhemmin. Olimme kuumimman osan päivästä fiksusti piilossa. Hotellilla salaattipäivällinen ja takaisin kaupungille – tällä kertaa menimme bussilla kohdealueelle. Ehdimme vielä käydä pari paikkaa Piazza della Borsan, jossa otettiin kuva kahdesta Ahdista :).
Kävimme Piazza Grandella ja siitä rannalla katselmassa merimaisemia. Samalla tuli selvitettyä mikä jahti Triesten edessä oikein seisoo. Se on Sailing Yacht A, joka on yksi maailman suurimmista, kalleimmista ja ehdottomasti erikoisimman näköisistä megajahdeista. (tekoälyn kommentti). Kyseessä on Venäläisen oligarkin laiva joka on ollut takavarikkoparkissa vuodesta 2022 saakka tuossa Triesten edessä. Reitin viimeinen piste, mihin me tänään pääsimme oli “Teatro Lirico Giuseppe Verdi”. Sen jälkeen oli aika hypätä bussiin ja palata hotellille.
Näyttää siltä että koko perhe sammuu samaan aikaan, Veikko 10 minuuttia vaille yhdeksän, Krista viittä ja minä noin yhdeksältä saatuani blogin ulos :D. Päivä on ollut todella kuuma, mikä vie energiaa uskomattoman paljon.
ps. kuvat on hassussa järjestyksessä. Ihan kuin jomman kumman kännyn kello olisi oudossa ajassa tai yhden aikavyöhykkeen pielessä.
