Sunday, 2024-07-07
Ajoaika: 2h 45 min
Keskikulutus: 8.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3697 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Heräsimme kuuden jälkeen, Veikko etunenässä. Tänään on sunnuntai, joten vanhemmat saivat hieman lisää lepoaikaa kun pieni mies sai viihdyttää itseään lasten ohjelmilla Netflixistä. Otimme aamun hyvin rennosti, lukemista, aamiaista, Netflixiä. Sitten oli edessä auton kastelu vesipyssyillä ja siirtyminen rannalle pyssyjen ja lelujen kanssa.
Vesisota on rakenteeltaan kohtuu selkeää. Veikko pyytää isää jahtamaan ja juoksee karkuun. Minä ruiskin herraa pikkasen ja hän välillä koittaa ampua takaisin. Toinen moodi on “äitilinnakkeeseen” hyökkäys. Krista pistää peffan alas jonnekin, ottaa vesipyssynsä ja sitten Veikko ja minä koitetaan vallata paikka. Veikon rooli on “rynniä sisään” ja vetää vesi puoleensa, kun minä suoritan taktisen kastelun. Koskaan linnaketta ei saada vallattua ja rynniä poikkeuksetta kastuu runsaasti – omaksi riemukseen. Vesileikkien lisäksi rakentui hiekka & kivirakenteita. Samalla todettiin, että heikkavarusteluun tarvitaan ukkeleita, jotka voivat sitten liikkua rakenteissa.
Lounasta autolla ja päiväunien aikana siirtymä läheiseen kaupunkiin nimeltä Santa Maria Navarrese. Tämä on yksi turistisista kaupungeista. Kaupunki oli hyvässä kunnossa, rappeutuneita tai hylättyjä rakennuksia ei näkynyt. Osa, erityisesti B&B ja hotellit, oli kirkkaassa uuden karheassa terässä.
Kävimme kahvilla erään resortin kahvilassa ja, ai että kirpaisi turistihinnat. Kahvi, tee, mehu, pullo vissyvettä + kaksi jäätelöä 27 €. Näkymät oli hienot ja sisäpuutarhasta (?) löytyi pingispöytä, missä pelattiin perheen voimin. Eka ottelusetti oli Krista vs allekirjoittanut Veikon toimiessa tuomarina. Punaista korttia tuli yllättävän paljon, palloa piti vaihtaa usein ja auta armias pelaaija jos ne koitti mennä noutamaan pallon joka oli maahan saakka päässyt. Toinen ottelusetti oli Kristan ja Veikon välillä. Valitettavasti en tajunnut kuvata onnistuneita lyöntipareja ja kun heräsin dokumentoimaan oli Veikon virta jo niin vähissä, että verkon yli ei enää pallo lentänyt.
Pingispelin jälkeen käytiin kävelemässä meren rannalla ja ihastelemassa tornia. Minä pääsin kiipeilemään meren ääreen ja viettämään pienen hetken rauhassa meren äärellä. Sitten löydettiin jättimäinen leikkipuisto, jossa kuluikin pitkä tovi – välillä piti käydä syömässä autolla – ja taas jatkui leikit. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa satamaa, mistä löytyi runsaasti – liki pelkästään – kojuja joista voi ostaa erilaisia laivareissuja lähisaarille.
Seitsemän aikaan yllättävän väsynyt kuski päätti että tarvitaan runsaasti energiaa, että kuski pääsee turvallisesti perille. Kuski varustettiin sokerilla iltafestarien (?) karkkikojusta ja kahvilla rantabaarista. Veikolle muumipoppia takapenkille, aikuisille omaa musiikkia ja matka takaisin pystyi alkamaan. Kuskin energisointi onnistui ja kesätalolla oli vielä riittävästi paukkuja auton tyhjentämiseen, mutta ei blogaamiseen.
Kuski ei ollut ainut väsynyt henkilö kuuden ja seitsemän välissä. Myös Veikolta oli virta vähissä mikä näkyy mm. siinä että polvet on taas auki. Väsyneenä pieni mies kikkailee ja kompastuu, mikä shortsien kanssa tarkoittaa polvien hiomista.
Heijastellessamme viikonlopun onnistumista, voimme todeta että ainut haaste on nukkuminen. Pieni herra ei saa nukahtaa ajon aikana, sikäli emme aja “yötä vasten”. Auto pitää saada jäähdytettyä nukkumista varten. Tuuli on avaintekijä tässä kohtaa. Kaikki luukut auki kohti tuulta ja homma toimii. Ensi kesälle pitää pohtia takatilan ilmastointia?
Ensi viikonloppuna matkaan taas!
