Saturday, 2024-07-06
Ajoaika: 2 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3
Eilen pieni herra oli nukahtanut ajomatkalla, mutta heräsi leirintäalueella. Tästä seurasi haastava yö kaikille. Pieni herra nukahti joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamu oli laiska, mutta pääasiassa huonon yön vuoksi. Aamupäivän suunnitelmasta pidettiin kiinni: lyhyt vaellus ja nuraghen vilasu.
Pyörillä paikalle melkein lähelle saakka. Ylämäen muuttuessa hyvin jyrkäksi löysimme pyörille parkkipaikan. Pyörät parkkiin, pieni mies hartialle ja ylämäkeen. Ennen vaelluspolkuja oli erittäin mukavia piknikpaikkoja, joista yhdessä söimme vähän salamia ennen varsinaista vaellusta. Matkaan päästyämme pieni mies varusti jokaisen kepillä – keppien hyödyllisyys oli heikko, poislukien herran oman joka oli sattumalta sopivan mittainen ja tukeva.
Vaeltelu poluilla oli erittäin mukavaa, menimme hitaasti ja rauhallisesti. Veikkokin kaatui vain useita kertoja, mutta ei kertaakaan niin että polvet aukesi. Nuraghe löytyi helposti, tällä kertaa polut ja reittioppaat olivat selkeät. Kävimme raunioiden päällä katsomassa maisemia ja nähdessämme rannat tuli seuraava suunnitelmien muutos. Mitä jos, jäisimme parkkiin tähän emmekä vaihtaisi paikkaa? Siellä on kuitenkin tarkoitus vain mennä rannalle. Suunnitelmia muutettiin ja autoa siirrettiin ehkä 40 metriä, alueen ulkolaidalta sisälaidalle, sillä tarvimme sähköä ollessamme parkissa pari yötä – lähinnä jääkaapin vuoksi.
Läheinen agriturismo oli ajateltu lounaspaikaksi, mutta kun sinne soitti selvisi, että he eivät ole vielä auki. Se aukeaa 13 päivä illalliselle… eli lounassuunnitelma ei siellä onnistu. Onneksi tässä leirintäalueen vieressä on kiva ravintola. Sinne lounaalle ja kappas, bonuksena siellä oli leikkipaikka. Leikkipaikan avulla jaksettiin odottaa ruokaa. Valitettavasti pari viikonloppua sitten nähty ihme, että herra menee itse nukkumaan, ei tapahtunut tällä kertaa. Edellinen yö vaati torkkuja kaikilta, joten Krista nukkui autossa, Veikko kävelytettiin uneen kärryissä ja minä torkuin pienen pätkän auton vieressä varjossa.
Iltapäivällä menimme rannalle, mikä on tien toisella puolella. Mukaan otettiin vain hiekkalelut ja vettä. Hiekkalinnoja ja aaltojen katsomista kunnes tuli nälkä. Takaisin autolle, päivällinen nassuun ja takaisin rannalle. Kuuden aikaan tuuli oli viileä. Uikkareissa linnojen rakentamista pystyi tekemään puoli seitsemään saakka.
Iltatoimet ja nyt kahdeksan aikaan rukoillaan ja toivotaan että herra nukahtaisi. Autosta kuuluu jatkuvalla syötöllä “mä en jaksa nukkua… mä en jaksa nukkua…”
