Ensimmäinen iso siirtymä läpi Saksan

2019-08-10

Ajoaika: 8 tuntia 1 minuutti
Sähkökilometrit: 206 km (30% kokonaismatkasta)
Keskikulutus: 6.9 l / 0.0 kWh per 100 km
Kokonaiskilometrit: 8948 km

Heräsimme sateeseen Bad Salgaussa parkkipaikalla. Täällä meidän kanssa on yöpynyt useampi matkailuauto. Olemme kumpikin hereillä vähän ennen herätyskelloa. Sovimme, että jätämme aamukävelyn, joogan ja sellaisen väliin. Koitetaan nukkua seitsemään saakka sateen takia ja lähdetään sen jälkeen tuttuun kahvilaan aamiaiselle. Torkuimme sateessa sen minkä saimme torkuttua ja seitsemältä pakkasimme auton ajokuntoon. Ajattelin vetää tupla flecklweisfdlweklen (jtsp), koska yksi on aika kevyt. Heillä oli sen lihaosan jämät jäljellä, siitä olisi ehkä saanut kolme tai neljä annosta tehtyä, joten he laittoivat lihan kaiken niihin kahteen. Toinen meni minun taskuun, sillä yhden jälkeen olin aivan täynnä. Aamiaisen jälkeen kävimme torilla vielä yhden kerran.

Yhdeksän aikaan olimme kesän asunnollamme valmiina pakkaamaan autoa. Sadekin loppui juuri sopivasti. Synkkä ja hurja oli epätoivoni kun katsoin sitä kama määrää mikä meillä oli edessä tungettavana autoon. Kuten parasta oli, Krista jätti minut tekemään pakkausta yksin. Tuntia myöhemmin helpotukseni oli vähintään yhtä hurja kuin synkkä epätoivoni tunti sitten, kun ruokalaatikko viimeisenä asiana nasahti paikalleen. Helpotus oli vielä suurempi kun huomasin, että pakkauksessa on vielä ehkä kolmen pullon mentävä reikä. Voin siis sittenkin vielä kerran käydä Bad Saulgaun viskikaupassa kuten olin heille kertonut. Listakin oli valmiina. Viimeinen pysähdys Bad Saulgaussa oli viskikauppa ja sieltä noudettiin kolme viimeistä viskipulloa kyytiin. Autossa lienee koko vuoden ostokset varastoituna eri koloihin ja lokeroihin.

Paluureissumme ensimmäinen pysähdys Bad Saulgaun ulkopuolella oli, tottakai, ROSKATON KAUPPA! Palasimme Reutligeniin… tuohon ihanaan roskattomuuden mekkaan. Krista lähti roskattomaan kauppaan ja minä lähdin roskattomaan viinakauppaan. 250 ml itsetäytettyä viskiä tuli vielä mukaan. Nappasimme vielä kahvilasta kuumat juomat kantoon ja aloimme työstämään tietämme kohti pohjoista. Tavoite oli ajaa ohi Hannoverin, jotta huominenkin ajomatka olisi “kohtuullinen”. Huomenna pitää päästä Köpikseen.

Krista oli valinnut meille leirintäalueen. Leirintäalueen arvostelut oli lyhyesti summattuna “Hieman likainen, mutta loistava henkilökunta. Hyvä yhden yön yöpymiseen”. Ajatuksemme oli yöpyä autossa, jos saamme harpun leirintäalueen konttoriin tai vastaavaan talteen. Periaatteessa voisimme nukkua myös auton vieressä, jolloin harppu olisi auton sisällä, sikäli keli on hyvä – nukuimmehan La Rochellessa useita öitä ulkona taivasalla. Leirintäalueen henkilökunnan vuoksi saavuimme tänne. Olimme leirintäalueella hieman ennen kahdeksaa illalla. Olo on kuin Liisalla Ihmemaassa, katsotaan kuinka syvälle tämä jäniksen kolo vie.

Ensimmäinen kysymys tuli kuskilta. “Onko toi pupu? Onko tuolla tiellä pupu vapaana?” Pelkääjän penkiltä kuului: “voi se olla kissakin” – “Ei, ei, ei. Tämän perä pomppi, niinku pupulla, kun se liikku”. Kun pääsimme hieman lähemmäksi huomasimme että kumpikin oli väärässä. Niitä pupuja oli kolme. “Ai niin, täällä on elämiä arvostelujen mukaan.” – “Aha? Voikohan pupuja silittää?” Pienen juttelun jälkeen saimme sovittua että harpun saa sisätiloihin. Sisätilat on … hyvä kuvaus sille mitä nämä on joskus ollut tai sitten se on ollut lämmitetty eteistila, ehkä avoin kuisti? Luoja yksin tietää. Onneksi keli on lämmin ja sateeton, joten harpulla ei ole välitöntä vaaraa. Ankanpoikanen oli kovin kiinnostunut meistä, se piti hätyyttää pois jotta saimme harpun autosta pois murskaamatta sitä eläintä. Saimme harpun “turvaan”, ainakin katon alle, autolle sähköä, vessan ja suihkun käyttöön hyvin pientä kustannusta vastaan. Nyt sitten. Tämä paikka on tosi kiva omalla erikoisella tavallaan, mutta olimme viime yön puhtaammalla paikalla kuin mitä tämä leirintäalue on ja nukuimme viime yön PARKKIPAIKALLA. Heitän perseeni aika herkästi maahan kun pitää kokata tai tehdä jotain vähän pitempi hetki. En ole istunut täällä paikassa kuin omassa autossani. Naisten puolen suihku, ainut kolmesta joka oli käytettävissä, jäi käyttämättä. Krista oli miesten puolella suihkussa minun patsastellessa suihkun edessä, sillä sen ovia ei saa lukkoon. Tämä suihku oli myös merkittävästi muita suihkuja puhtaampi.

Tällä hetkellä, varttia vaille kymmenen illalla, kaksi eri matkailuautoa soittaa kantria, herra tietää mitä p**kaa, irkkumusiikkia kilpaa … sanotaanko … merkittävän kovalla voluumilla. Minulla ei ole mitään ongelmaa “nauttia” kummankaan musiikista uesamman kymmenen metrin päästä.

Ankat päästettiin yhdeksän jälkeen aitauksestaan, kanoja on paljon – tipujakin löytyy, pupuja on enemmän kuin pystyn laskemaan, koira täällä on ja voi hyvä luoja tätä musiikin kakofoniaa. Olemme nauraneet, katsoneet epäuskossa ankkojen kutsumista ja niiden juoksemista, olemme tyrmistyneitä, olemme yllättyneitä, mutta ennen kaikkea olemme ottaneet tämän kaiken hyvällä huumorilla. Tämä on omassa hulluudessaan hyvinkin mahtavaa!

DAVE ! DAAAVE! DAVE! DAVE ! DAAAAVE! DAVE!

Daven perkele on syytä vastata kohtata tai minä menen ja lyön! Miksi musiikki lakkasi kuin seinään? Kello on kymmenen! En olisi uskonut. En millään! Siunattu rauha!

(5 minuuttia myöhemmin) Ei, ei! Ankat huutaa. Musiikki tuli takaisin, mutta hiljempana. Voi hyvä luoja, kuka tekee ja mitä kissalle? Miksi se huutaa kurkku suorana MIUA MIUA MIUA? Miksi se lakkasi huutamasta? 
WOW mikä leirintäalue! WOW!

Ihmemaassa ei ole kuuluvuutta, ei sentin vertaa – eikä WLANia. Miiiiiiiiiiiiiiiiiiiks toi kantri tuli takaisin taas lujempana? Mitä ihmettä sille kissalle tehdään?! ONKO SE EDES KISSA?! Miten täällä saa nukuttua?

Hymy naamalle, viski lasiin, malja hulluudelle! Slainte! Vesikauhuista oravaa emme ole vielä nähneet. 
Kuvat: https://photos.app.goo.gl/frHJ9DfGRgzv2t3i6

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.