Eeppinen pyöräreissu

2019-08-01

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Että aika lentää :). Tänään standardi loma-aamun jälkeen oli edessä lähtö eilen löytämäämme kiipeilypuistoon. Matkaa sinne on 21 kilometriä ja Google arvioi että matkaan kuluu yli puolitoista tuntia, mikä antaa viitteitä isosta mäestä. Meillä on maastosähköpyörät joten miehet arvioi että olemme heittäen tunnissa perillä. Matkaan lähdettiin hieman kahdeksan jälkeen hotellillta.

Noin yhdeksän aikaan Google näytti meille reittiä pitkin polkua, joka oli hieman heikomassa kunnossa. Pyöriä väännettiin ylös mäkeä lopulta työntäen. Pidimme pienen neuvottelun. Neuvottelu startattiin kipakalla kommentilla: “ylöspäin mennään koska alas en lähde”. A-SI-A selvä! Jatkoimme vääntämistä ylöspäin polun muuttuessa huonommaksi ja lopulta kadoten täysin. Takaisin ei käännytä! Ainakin puolitoista tuntia rämmimme vuoren rinnettä ylös. Polkua ei ollut, puita oli kaatuneena esteenä. Hakkuuaukea oli Kristaa rintaan saakka korkeaa marjapuskaa ja hakkuujätettä piilossa kaiken sen puskan alla. Minä kannoin kummankin pyörät vuorotellen ylös mäkeä, välillä nostaen pyörät selkään, välillä vetäen ja lykkien niitä pitkin mäkeä. Tiimi toimi, palaute oli positiivista, ratkaisukeskeistä. Toinen etsi polkua, toinen siirsi kamaa. Lopulta, lopulta pääsimme vuoren rinteellä olevalle tielle. Google ja todellisuus olivat taas sama. Hiestä täysin märkä mies höyrysi auringonpaisteessa ja istui keräten voimia. Maisemat oli eeppiset ja tuntui todella hyvältä – vielä pari tuntia sitten harmittelin, että mitään kunnon fyysistä rääkkiä ei ole ollut vielä. Suunta jonne Google halusi mennä oli kielletty yksitystie. Päätimme vaihtaa reittiopastuksen auton opastukseksi ja lähteä kiertämään vuorta automaisesti. Tulimme rinnettä alas kohtuullisella vauhdilla. Ehkä 20 minuuttia myöhemmin, ohitimme sen pisteen missä olimme käyneet keskustelun siitä palataanko vai jatketaanko. Otimme tämän hyvällä huumorilla.

Kiersimme lopulta vuoren, noin 8 kilometria ja nousimme teitä pitkin ylös kiipeilypuistoon. Olimme aivan kuitti kumpikin. Kävimme ravintolassa syömässä ja keräämässä voimia. Päätimme, että kiipeilypuistoon ei riitä paukut, ei millään, mutta täällä on mäkiautojuttu. Ostimme liput ja hurjastelimme mäen alas omilla mäkiautoilla. Aivan mahtava kokemus. Tämän jälkeen myös kädet olivat väsyneet. Vuoren huipulle palattiin kondoolilla, joten reissun pakollinen kondoolikyytikin saatiin hoidettua.

Paluumatka oli tekemistä. Pysähdyimme kerran matkalla syömään pitsat ja lepäämään pienen hetken. Päivä oli kuuma, yli 25 astetta lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta. Hotellille päästyämme kaikkein virta oli aivan loppu. Olimme takaisin minuuttia ennen neljää. Pyörissä oli enää yksi pykälä jäljellä – muutama kilometri kevyintä sähköavustusta, kännykän eeppinen akku oli alta 20%, kellon akku oli alta 20%, miehen ja naisen bioakku oli alta 20%… Menimme suihkun kautta takapihalle nauttimaan auringonpaisteesta. Aurinkoa ei ollut tarjolla kovin pitkään. Luimme silti pihalla kirjaa ja blogeja.

Illan ravintolareissu pyrki olemaan käynti 13 vuoden takaisessa ravintolassa. Etäisyyttä kanditaattiin oli julmat 1.4 kilometriä. Matka taitettiin jalan. Ravintola ei ollut oikea paikka, mutta ruoka oli hyvää, koska kastikkeena oli sudennälkä. Paluumatkalla hotellille poikkesimme pariin eri ravintolaan. Viimeinen tärppäsi. Täällä olimme 2006 syömässä. Tänne tulemme takaisin. Tämä tieto piristäen kävelimme “reippahasti” takaisin hotellille ja kaaduimme sänkyyn. Päivä on ollut silkkaa fyysistä rasitusta ja se oli mahtava 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}