2018-08-08
Ajoaika: 1 tunti 27 minuuttiaKeskikulutus: 16.3 l/100 km
Keskinopeus: 30 km/h
Kokonaiskilometrit: 6344 km
Heräsimme kuuden maissa, mutta vietimme hyvin laiskan aamun. Luimme uutisia, olimme pari tuntia aamiaisella. Katsoimme hömppää Netflixistä ja rentouduimme niin paljon kuin mahdollista. Ilmastoitu hotellihuone, jonkun muun valmistama aamiainen – tämä kaikki tuntui lomalta ja lomaa tarvittiin juuri sillä hetkellä todella paljon.
Puoli yhden aikana aloin valmistautumaan auton huoltoon. Selvitin taksin numeron, asensin taksin kännykkäohjelman puhelimeen, selvitin missä on pankkiautomaatti, jotta saan rahat huolto-operaatioon, käänsin valmiiksi huomautuksen tankin vuodosta ja tein yhteystietopaperilapun. Rahojen nouto tapahtui hyvin epäilyttävältä pankkiautomaatilta, mutta automaatista ei lähtenyt mikään osa irti kun koitin vedellä sitä, joten olen melko varma, että siinä ei ollut ylimääräistä kortinlukijaa 🙂
Autolla huoltoliikkeeseen ajo oli pieni Le Mans muistoreissu. Viimeksi Le Manssissa kisa-autojen käyntiääni oli niin voimakas että se värisi keuhkoissa. Nyt meidän autossa pelkääjän puolella kuulemma lattian läpi sai pientä jalkahierontaa. Olin huoltoliikkeessä hyvissä ajoin, noin 20 minuuttia etuajassa. En tullut ajatelleeksi, että se kello 14.00 tuontiaika liittyi päivän siestahetkeen, mutta totta kai se liittyi. Paikan pomo oli poissa, hän tulee vasta kahdelta, saan odottaa. Kävin hitsarin kanssa läpi valmiiksi käännettyn tekstin auton tankista ja vaikutti siltä, että homma on selkeänä. Työn vastaanottaa se pomo ja sitä pitää odottaa. Odotellessani katselin yhden miehen juovan olutta autojen välissä ruokatauollaan. En tiedä oliko hän asiakas vai työntekijä. Pääasia on, että miehellä on vakaat kädet kun työt alkaa. 😀
Vähän jälkeen kahden herra iso herra saapui paikalle ja minä pääsin lähtemään. He näyttivät minulle mikä osa sinne tullaan hitsaamaan. Pakoputken jousto-osa oli revennyt, kuten arvelinkin, joten he leikkaavat sen irti ja hitsaavat uuden paikalle. Sitten oli edessä taksin tilaaminen. Koitin ensin käyttää firman kännysoftaa. Susipaska lienee oikea termi kuvaamaan tätä ohjelmaa. 15 minuutin tappelun jälkeen poistin ohjelman luurista. Oli aika siirtyä vaihtoehtoon B, puhelinsoitto. 10 minuuttia ja neljä puhelinsoittoa myöhemmin siirryin vaihtoehtoon C. Asenna Über ja tilaa Über kyyti. Tämä ratkaisu toimi niin kuin piti. Pääsin hotellille. Auton tiputusoperaatioon oli mennyt liki kaksi tuntia. Jäin hotellihuoneeseen rentoutumaan, juomaan hyvää kahvia ja jäähtymään. Lautauduttuani lähdin tapaamaan Kristaa.
Tänä aikana Krista oli tutustunut kaupungin käytettyjen vaatteiden kauppoihin, roskattomiin kauppoihin ja saanut paikallisilta roskattomilta tarkat ohjeet minne meidän biojäteastian voisi kaupungissa tyhjentää. Tapasimme Kristan löytämässä luomuravintolassa. Paikka saa minulta 10 pistettä. Siellä oli mahdollista tilata Cafe Gourmandin sijaan Bière Gourmand! HA! Juttelimme mukavia ja rentouduimme minkä voimme siellä kahvilassa. Krista lähti sieltä lähialueen puiston yhteisökasvimaan kompostia etsimään ja varttia yli viis minäi tilasin Über kuskini hotellille varttia vaille kuudeksi. Kuudelta olin takaisin autoliikkeessä noutamassa autoani. Tapasimme siellä Janikan kanssa, sillä halusin tähän nouto- ja maksuvaiheeseen jonkun joka puhuu kieltä oikein.
Tarkistin auton, ääni on vähän tavallista kovempi, mutta sen mitä näen hitsauksesta se on OK. Se mitä kuulen autosta kun otetaan kierroksia on OK. Se ei ole 1:1 sama kuin aikaisemmin, mutta selvästi ajokuntoinen. Tarkistin auton OBD tiedot ja ainut valitus oli kakkospakoputken jälkimmäinen happisensori. Putki ei ole täysin kunnossa, mutta se on riittävän kunnossa. Resetoin hälytyksen ja toivoin että se ei tulisi takaisin. Maksoin, otin Janikan kyytiin ja poistuin. Meillä on auto, millä ajaa Suomeen. Suomessa auto pääsee telakalle.
Matkalla hotellille melkein ryssin eeppisesti. Täällä välillä kaksikaistainen tie kuristuu yksikaistaiseksi ja silloin oikealta tulevilla on etuajo-oikeus. En huomannut yhtä tällaista kuristumista ja sen seurauksena minun ja oikealla puolella olleen auton peilit ottivat kosketuksen. Onneksi hän oli enemmän hereillä kuin minä ja ehti jarruttaa ennen kuin pahempaa vahinkoa sattui. Seuraavassa valossa, taas kaksi autoa leveällä osuudella tietä, hän tarkisti että hänen peili oli OK ja jatkoi matkaansa. Läheltä piti! Läheltä piti! Nyt olen enemmän skarppi tämän asian suhteen, HYVIN PALJON enemmän skarppi.
Illan vietimme kolmestaan ihastellen Montpellieriä. Kävimme La Promenade du Peyrou:ssa ja harhailimme etsien hyvää ravintolaa. Lopulta päädyimme hyvään pitseriaan nauttimaan pitsaa. Illan päätteeksi ajoin Janikan takaisin talolleen. Sillä matkalla testasin hieman auton suorituskykyä kanssamatkustajan kauhuksi. En vielä päästellyt aivan täysillä. Kun Janika oli turvallisesti tiputettu talolle sammutin auton ja starttasin sen uudestaan. Kolmas “lämmin” käynnistyskerta ja happisensorihälytys tuli takaisin – OK, putki ei ole täysin ehjä, mutta riittävän ehjä. Testasin paluumatkalla auton suorituskykyä pysyen laillisissa nopeusrajoituksissa. Auto pelittää niin kuin pitää, tehot on peukkutuntumalla paikallaan – tällä voi ajaa Suomeen. Olin keskiyön aikaan takaisin hotellilla vain pienen parin kilometrin harha-ajon jälkeen kohtuullisen väsyneenä.
[Best_Wordpress_Gallery id=”211″ gal_title=”Montpellier, 2018-08-08″]
