Päivän pääkohteena oli kaupunkikierros, 5 tuntia paikkojen ihmettelyä. Keli oli sumuinen ja lämmin, ihan aamulla aurinko vilahti ainakin kahdesti. Sumuisuus ei kuitenkaan tarkoittanut etteikö täällä olisi tarvinnut aurinkolaseja. Sumu oli silmiä särkevää katsottavaa :).
Turneen mielenkiintoisimmat pysähdyspisteet oli Jeesus patsas, kuten blogin kuvasta näkee se oli silmiähivelevä näky, miniviidakossa kävely sekä hullut askeleet. Sumun vuoksi Jeesus patsaalta ei nähnyt mitään, ei edes patsasta. Meillä kuitenkin oli hauskaa. Tämä keli oli ilmeisesti parempi kuin eilinen sade tällä alueella, näin ainakin oppaan mukaan. Samaisen vuoren ympärillä on minisademetsä/viidakko missä kävimme myös kävelemässä. Sieltä löytyi pieni vesiputous, joka oli kaunista katseltavaa. Tätä putousta ei voi vertailla edelliseen näkemääni vesiputoukseen, se vaan ei ole reilua kummallekaan putoukselle… Santa Teresassa pysähdyimme kuvaamaan hieman lähellä olevaa favelaa eli slummia. Slummeihin ei pidä mennä missään nimessä. Hauska fakta: hostellimme on moisen vieressä, ihan vieressä, kenties entisessä favelan osassa. Täällä on jatkuvasti poliiseja ja olo on turvallinen, eli tämä mesta on nostamassa profiiliaan ja puhdistautumassa. Hullut askeleet oli kaunista katseltavaa ja kelikin suosi meitä, oli kirkasta. Pitkään kesti että löysimme askeleilta mitään suomalaista. Ruotsalaisen laatan kohdalla alkoi kansallisylpeys nostaa päätään – pakko täältä on suomalainenkin löytyä. Virolaisen laatan löytyessä Juha oli jo lievästi epätoivossa – ei voi olla ettei meiltä ole mitään, jos tolta rääpäleeltäkin täällä on jotain ja sitten se löytyi: “Tervetuloa” -laatta. Se oli koruton, mutta selvästi meidän – kelpaa! Juhan etsiessä sitä suomalaista laattaa, Krista onnistui löytämään rappusilta bosnialaiset! He olivat omatoimisella kävelyllä samoilla rappusilla.
Kaupunkireissulla saimme ohjeita missä liittyä illan katubileisiin. Täällä Riossa katubileet on to-su, perjantaina ne on kaikkialla (?) ja to,la,su pitää tietää minkä baarien lähellä nämä bileet ovat. Ajattelimme, että voisimme käydä moista vilaisemassa. Jotta virta riittää, ensin otetaan hotellilla torkut. Torkut venyivät piiitkiksi. Illan operaatio muutti muotoaan, ensin ruokaa, jotta tunnelma nousee, sitten pohditaan miten jatketaan. Ruokapaikaksi tuli satunnaiskohtaamisella Amazém do Leme. Ruoka oli hyvää, mutta ei kummoista. Päähuomiomme näissä mestoissa on muualla ;-). Team Caipirinha esittää:
Caipirinhojen arviointi
Hinta, sijainti, makutuomio
12.90, Cervejaria Devassa, limeä ja sokearia juuri oikeassa sekoituksessa, pirteä, hapan, virkistävä, makea, juuri oikein. Mittatikku muita varten.
7.00, Rantakoju Copacabana, viina ei ollut cachacaa, limeä vähän, sokearia kivasti. OK 7R juotava.
11.00, Amazém do Leme, liikaa limeä, hapan, hieman kitkerä, ehdottomasti huonoin tähän mennessä.
Vatsa täynnä lähdimme etsimään jälkiruokaa ja tutkimaan meininkiä. Rantakadun ravintoloiden edessä hengailevissa massoissa olevat naiset olivat pukeutuneet niin että oli epävarmaa pitäisikö esittäytymisen sijaan kysyä hinnastoa jos heidän kanssa aloittaa keskustelun. Jätimme kaikki nämä paikat väliin ja jatkoimme jälkiruuan metsästämistä. Kun sopivaa ei löytynyt lähdimme palaamaan takaisinpäin toista katua pitkin. Kävelemme käsikädessä, kuten yleensä. Vastaan tulee lauma nuoria naisia joiden vaatetus on … rohkea. Meidät nähdessään heille tulee mahtava hymy naamalle ja bilemeininki päälle. Yksi tulee nopeasti kiinni Juhaan ja alkaa tanssimaan perse kiinni miehessä. Naisen kädet on liian nopeasti lantioilla taskujen kohdalla. Nopeasti irti Kristasta, sitten nopeasti tuupaten nainen irti, jonka jälkeen kyseinen ryhmä naisia jatkaa matkaa kadulla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitään ei tapahtunutkaan, Krista ei ehtinyt hommaa edes kunnolla tajuamaan ja vetoketjulliset taskut takasivat että sen sekunnin aikana ei mitään ehtinyt tapahtua. Ensimmäinen ryöstöyritys taisi juuri tapahtua. Jatkoimme matkaamme takaisin kohti hostellia jälkiruokaa etsien, mutta näemmä normaalit ruokalat ja kaupat menevät kiinni yhdeltätoista ja kello oli jo runsaasti ohi sen. Niinpä palasimme ilman jälkiruokaa hostelille nukkumaan. Ensi kerralla kun lähdemme katubileitä katsomaan luurikin jää hostellille.
