Viimeinen ilta ennen tuomiota

Paino: 73.2 kg

Huomenna on luvassa viimeinen mittaus, joka kertoo minulle saavutinko tavoitteeni. Tässä kohtaa minun pitäisi tietää itse onko se hilkulla vai ei. Tiedän ettei ole, jos olen takaisin aikaisemmassa 11 % olen pirun tyytyväinen, mutta en usko että olen 10% tai sen alle kuten tavoitteenani on. Julkaisen tuloksen perjantaina normaalin blogausaikatauluni mukaan.

Nyt ennen kuin mittaus on tehty voin pohtia ja miettiä mikä meni pieleen. Motivaatio petti matkalla, erityisesti vähän yli puolen välin jälkeen. Tiesin että niin käy ja toivoin että tämä blogi ja tämän kautta mahdollisesti saatava tuki/vittuilu/kannustus auttaisi kun oma motivaatio pettää, mutta valitettavasti niin ei käynyt. Joudun nyt pohtimaan miten saan kaivettua tuota tukea irti, niille hetkille kun sitä tarvin. Pitäisikö jokainen blogiviesti pistää facebookkiin? Pitäisikö minun liittyä johonkin foorumiin, josta löytyy muita samanlaisia ja kaivaa sitä kautta rinnakkaistuki? Pitäisikö blogaamiseen panostaa merkittävästi enemmän, niin että se olisi kutsuvampaa, mielenkiintoisempaa?

Ruokailutottumukseni ovat melko hyvin muuttuneet, siihen olen tyytyväinen. Ratkeamisia oli matkalla ja joulu on tietenkin ihan oma lukunsa monien jouluherkkujen vuoksi Smile. Ruokailu on kuitenkin vain toinen puoli, jatkuva treeni on toinen puoli ja juuri tuo treenihalukkuus loppui välillä. Ulkoisia syitä voisi kaivaa vaikka kuinka paljon, mutta tosiasia on että oma motivaatio petti, vika löytyy kun katsoo omaa napaa Smile. Ehkäpä suurimpina ulkoisina esteinä voisi pitää erilaisia murtumia, joita koin ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta alussa uhosin treenaavani mahdollisista rajoittavista vammoista huolimatta. Todellisuudessa myös treenasin, mutta en kuitenkaan niin paljoa kuin mitä alussa uhosin.

Viimeisen kaksi viikkoa olen treenannut kunnolla, niin kuin projektin alussa. Syy siihen on rakas vaimo, joka on omilta kiireiltään ehtinyt hoputtamaan minua salille treenaamaan. Tuo hoputus on tuottanut hedelmää niin paljon että nyt olen taas motivoitunut treenaamaan. Toinen mikä on motivoinut minua treenaamaa on tuon viskipullon menetys, mutta se auttoi vain alussa ja nyt ihan viimeisellä viikolla kun sen menettäminen on konkretisoitunut eikä mitään ole tehtävissä.

Olenko tyytyväinen saavuttamaani tilaan? Kyllä, tämä on hyvä alku ja olen matkalla pari kertaa jo ehtinyt miettimään saavutinko jo tavoitteeni ulkomuodosta. Lopulta mittaukset eivät kerro sitä olenko tyytyväinen, mittaukset ovat vain yksi tapa asettaa tavoite, joka toivottavasti motivoi treenaamaan. Seuraavaksi aletaan kasvattamaan lihasta ja venyttelemään.

2 comments

Musta tää on ollut mielenkiintoista luettavaa!

Sä pohdit blogikommentoinnin haasteita/ongelmia. Ilmiö on aika selvä: ihmiset käyttää yhä enemmän sosiaalista mediaa ja keskustelee/kommentoi siellä. Blogeissa keskustelua käydään selvästi vähemmän, poislukien muutamat megablogit (vrt http://www.soininvaara.fi). Kyllä mun haisu on se, että jos haluaa suhteellisen reaaliaikaista kommentointia, kannattaa tavaraa tunkea sosiaaliseen mediaan so Facebookiin niin paljon kuin sielu sietää.

Niin ne ajat muuttuu. 🙂

FB:ssä tulee kommentoitua helpommin, sinne vaan siis kaikki entryt! nöyryytys on sitten vielä isompi kun yleisökin on isompi!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.