Tämän päivän tarkoitus oli shoppailla! Puhtaasti shoppailla. Suomessa olemme koittaneet ostaa ekologisia vaatteita, mutta kaikkien vaatteiden ostaminen ekologisina (luomu/reilu/käytetty) ei vielä näytä olevan mahdollista. Joten nyt ostetaan normaaleja vaatteita. Päivään varattiin myös mahdollisuus käydä CNN tiloissa tai Coca Cola -maailmassa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Uberilla jälleen Lenox-kauppakeskukseen ostoksille! Juhan ostokset olivat ohi ehkä vartissa. Oudoimpia löydöksiä oli kasettisoittimet sekä naisten nykyaikaiset urheiluvaatteet. Kristan ostosten teon ajaksi istuin Star Bucksiin naputtelemaan tuplanäyttöineni. Tätä toistettiin iltapäivän ajan eri kauppakeskuksissa.

Keskellä päivää vaihdoimme kauppakeskusta ja siinä yhteydessä metsästimme ruokaa. Kohteena oli Juhan googlaama kasvisruokamesta, josta ei juuri tietoja löytynyt. Kaatosateessa seikkailimme parkkihalleissa ja etsimme ravintolaa. Löysimme rakennuksen, jossa ravintola Googlen mukaan oli. Kyseessä oli konttorirakennus. Aulavahti kertoi, että ettei koko rakennuksessa ole yhtään ruokaan liittyvää yritystä. Päätimme etsiä ruokapaikkaa perinteisin menetelmin. Satunnaisarvalla valittu paikka oli italiainen ravintola. Yllätyimme kovasti Juhan ruokavalinnan seuraamuksista. Ruokavalinta oli spagettia ja lihapulla. Tämän valinnan kanssa sai toisen annoksen mukaan kaupan päälle O_o. Juuri tällaisia tilanteita varten meillä on mukana ruoka-astia!

Shoppailujen jälkeen, viiden aikaan, CNN:n tahi Coca Cola Worldiin ei enää päässyt, joten menimme käytettyjen vaatteiden liikkeeseen shoppailemaan lisää! Päivän shoppailu lopetettiin Whole Foodsiin, josta suunnattiin majapaikkaan. Illallisena oli hyvää ilmaista spagettia ja lihapulla sekä kuohuviiniä.

Tänään aloitimme todella rauhallisesti. Kävimme syömässä yliopiston kahvilassa aamiaiset ja sen jälkeen tulimme majapaikkaan suunnittelemaan päivän toimintaa. Suunnitelmaksi muodostui käydä Martin Luther King Jr. muistopaikalla, tarkistaa eri ostoskeskussuositukset ostospäivää varten ja lopettaa ilta Lenox-aukiolle ilotulituksiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten tämän jälkeen otimme hyvät aamupäivän tirsat ja lähdimme liikkeelle vasta kahdentoista aikaan.

Kävellessämme keskustassa ihailimme kuinka siistiä täällä Atlantassa on. Ei roskia kadulla, ei kerjäläisiä, kodittomat siististi puistoissa puiden alla varjossa omissa oloissaan. Luettuamme rotusorrosta riittävästi, vedin ässän hihasta. Olin selvittänyt huippuarvostelun saaneen raakaruokaravintolan, joka olisi sopivasti oikean metrolinjan varrella ja kaikin puolin näppärästi saavutettavissa. Kyseinen ravintola oli West Endissä, jonne matkasimme metrolla. West End oli kokemus itsessään. 3 metropysäkkiä etelään ja meno on todella erilaista kuin keskustassa. Roskia on kaikkialla, kadulla on ihmisiä istumassa, talot on rämäisiä ja valkoihoisia oli ehkä yksi kymmenestä vastaantulevasta ihmisestä. Vain hieman alueesta huolestuneena matkasimme syvemmälle ja syvemmälle alueelle. Olin ravintolan arvostelujen vuoksi kuitenkin vahva uskossani, että tämä on kaiken vaivan arvoinen. Täytyy myöntää, että uskonpuute tuli allekirjoittaneelle kun näin ravintolan. “Sisään vaan, vaikkei seisoiskaan… :-I” Sisällä oli melkoisen hippimäinen ravintola, pieni ja … hippimäinen?. Arvottuamme jonkin aikaa, mitä syödä, valitsimme “Sample plate of everything” – annoksen. Pelkäsin, että onko siitä riittävästi kahdelle, joten kysyimme. Myyjän vastaus oli “oh, its enough, its plenty!”.

Ja se oli, se todellakin oli riittävästi. Kuvassa on se annos. Se vei kaksi lautasta ja siinä oli noin lautasen verran enemmän kuin mitä jaksoimme syödä. Lihansyöjänkin mielestä ruoka oli todella hyvää. Ruoka oli jopa niin hyvää, että otimme kaiken ylimääräisen mukaamme. Kannoimme sitä itseasiassa koko loppu päivän mukana. Kummankaan ei tarvinnut syödä mitään enää sinä iltana, sen verta tukevaa kamaa se ruoka oli.

Tiet tässä kaupungissa ovat hyvin vaihtelevan tasoisia. Alueella tasolla ei näytä olevan merkitystä tien kuntoon. Keskustassa voi korttelin erolla olla todella hyvää tietä ja käsittämätön kuoppa tiessä keskellä risteystä.

West End seikkailun jälkeen menimme metrolla kiertelemään kaupunkia ja kahvilleoluelle. Nestehukkaa piti korjata jollain muulla kuin kahvilla ensihätään. Kaupat tuli tarkistettua, jalkoja tuli lepuutettua ja sade tuli vältettyä pitkitetyllä lepotauolla. Siirtyminen varsinaiselle Lenox-aukiolle piti alunperin tehdä metrolla, mutta tulimme tarkastaneeksi Uberin hinnat ennen kuin otimme metron.Kahdelta hengeltä Uberilla matka maksoi 2.5$ kun metrolla matka olisi maksanut yhteensä 7$. Uberia on tullut käytettyä pääasiallisena kulkuneuvona tämän reissun aikana. Se toimii todella kauniisti ja on usein todella halpa. Matkojen hinnat ovat näillä pitkillä etäisyyksillä vaihdelleet kahdesta dollarista yhdeksään dollariin. Kuskien kanssa käydyt keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.

Itsenäisyyspäivän juhlistuksia täällä Lenoxilla voisi kuvata termillä “parkkipaikkafestarit”. Sitä ne oli ainakin täällä. Lenox-aukio oli se paikka, minne meitä oli ohjeistettu menemään muiden toimesta, mutta täytyy sanoa, että eipä se kovin hääppöinen paikka ollut.

I

Ilta meni istuessa hotellin baarin patiolla ja juodessa alkoholijuomia. Puoli kymmenen aikaan alkoi 15 minuutin mittainen ilotulitus isoilla paukuilla, joita kansa jonkin verran hurrasi. Kun ilotulitus oli ohi, kaikki lyötiin pakettiin ja ihmiset lähtivät pois. Homman tiivisti aika kauniisti meidän paluumatkan Uberkuski “4th of July is, get some cocktails, look at the fireworks, go home”. Ilmeisesti tämä juhlapäivä on isompi juttu ihmisten takapihoilla tai pienemmissä kaupungeissa. Atlanta jätti tämän suhteen “MEH” –fiiliksen

Tänään lähdimme aamulla konferenssialueen lähelle aamiaiselle. Luonnollisesti aikataulu oli sen verran tiukalla taas, että minä jäin yksin maksamaan laskua. Harpisti oli vihdoinkin ajoissa päivän ensimmäisellä luennolla . Aikaisempina päivinä Krista on ollut harpistijoogassa aina ajoissa, mutta ekalla luennolla aina myöhässä. Harpistijoogaa ei ollut enää kolmantena aamua. Harpistijoogaajat eivät ilmeisesti ole maailman kovakuntoisimpia vuosienkaan joogatreenaamisen jälkeen. Eilen harpistijoogaohjaaja näytti esimerkin omaisesti erästä vaikean tason liikettä, jonka hän esittele olevan äärimmäisen haastava. käytännössä liike oli punnerrus. Vetäjä ei pystynyt tekemään tätä liikettä, eli käytännössä joogaohjaaja ei pystynyt tekemään yhtä polvet maassa punnerrusta ryhmän edessä. O_o

Aamupäivän aikana minä mursin Milnet:1 harjoituspalvelimen, kun taas Krista nautti konferenssin viimeisistä esityksistä.

Lounas oli harpistien yhteislounas konferenssitiloissa. Me söimme keskenämme ja valmistauduimme matkaamaan Georia Aquariumille. Kohde valittiin siksi, että harpistit olivat klo 15.00 menossa yhteisesti näihin paikkoihin. Ohjeistus, minkä saimme, oli “pidä konferenssipassi näkyvillä ja ilmesty portille klo 15.00”. Valitettavasti näillä ohjeilla emme löytäneet toisia konferenssilaisia akvaarion luona. Tämä oli hieman oletettavissa, joten aloitimme 30 minuutin jonotuksen 38 asteen lämmössä. Lipputiskien kohdalla litra vettä oli kadonnut ja nestevarannot olivat loppu.

Akvaarion sisällä toimintasuunnitelma oli seuraava:

– Saukot, sitten loput.

Kysyimme mustekalahatun omaavalta henkilöltä tietoja saukkojen sijainnista. Saukkoja löytyy kahdesta eri paikasta. Päätimme aloittaa kylmemmästä, koska siellä oli myös pingviinejä. Saukot olivat vauhdikasta kuvattavaa, jopa se joka nukkui selällään. Harmittavasti kaikki kuvat heistä olivat epätarkkoja. Toisella alueella olleet saukot nukkuivat meidän saapuessa paikalle. Pääsimme kuitenkin nauramaan yhdelle saukolle, jolla mikään ei ollut hyvin. Kohtuullisen vääntämisen ja kääntämisen jälkeen hän onnistui tippumaan kaikkien muiden nukkuvien saukkojen päälle ja aiheuttamaan yleistä mielipahaa saukkojen keskuudessa. Krokotiili puolestaan nukahti kesken kuvausten. Sen silmät menivät hissukseen kiinni ja siihen se jäi nukkumaan.

Kävimme illan viimeisessä delfiiniesityksessä. Koitin saada meitä sijoittumaan etumaastoon, mutta Krista halusi taaemmas. Lopulta olimme rivissä seitsemän, joka oli vielä ensimmäisen kymmenen rivin sisällä eli kastumisalueella. Krista ei ollut innoissaan kastumisvaarasta. Valitettavasti emme kastuneet tässä esityksessä

Akvaarion jälkeen kävimme katsomassa Independence day 2 –leffa. Leffa ei ollut erityisen hyvä, mutta leffateatteri oli mahtipontinen ja vanhaan tyyliin rakennettu.

Heräsimme aamulla aikaisin, Krista häipyi harpistijoogaan ja minä aloitin metasploitin kanssa harjoittelun. Kuten aikaisemminkin, tapaamme lounaan ja illallisen puitteissa, illallinen tosin pitää sisällään cocktail tilaisuuden.

Krista sai eilen mahdollisuuden osallistua harppukiertueeseen täällä jenkeissä, mutta pikaisella matikalla saimme kasaan noin neljä tuhatta eri syytä olla osallistumatta kyseiseen kiertueeseen – niin mahtava kuin se olisikin.

Aamupäivä ja lounas meni eilisen kaavan mukaan. Kumpikin omalla suunnallaan ja lounas yhdessä. Kuten eilenkin, niin tänäänkin jälkiruoka syötiin esitystä kuunnellen.

Iltapäivällä, kun minun kahvihammasta alkoi kolottamaan, lähdin seikkailemaan yliopiston rakennuksien sisällä ja välillä kahvilaa metsästäen. Pihalla on sielua lannistava 33-35 astetta lämmintä ja suora auringonpaiste. Siellä ei kävele paikallinen ihminenkään. Seikkailtuani kahvinjanossa lähelle konferenssikeskusta huomasin, että kohta on tapaaminen taiteilijani kanssa ja lupasin olla cocktailtilaisuutta varten kauluspaita päällä. Niinpä tetsasin murhaavassa auringonpaisteessa, vailla kahvia takaisin, vaihdoin päälle farkut, kunnon kengät ja kauluspaidan. Nämä päällä tetsasin takaisin konferenssikeskukselle pikkasen sovitusta etuajassa.

Löysin harpistin koesoittamassa eri Lyon & Healyn harppuja. Koesoitoissa ja edustajien kanssa keskustellessa paloi niin runsaasti aikaa, että konferenssipaikka meni kiinni.

Kellon ollessa mitä se oli, totesimme että illallinen pitää siirtää lähelle illan konserttia. Tämänkin korjausliikkeen jälkeen tilaamiseen ja syömiseen jäi noin 30 minuuttia aikaa. Niinpä yhteinen illallinen näytti tältä:

Illallisen aikana Krista kysyi, josko haluaisin osallistua konsertin jälkeen myöhäisillan vastaanottoon, jossa olisi jotain pientä napoa. Tässä kohtaa omassa nupissa kuului “Its a trap!” ja kommentoin, että cocktailtilaisuudesta viisastuneena jätän tämän illan vastaanottotilaisuuden väliin. Tässä vaiheessa taitelija vasta tajusi, että hän kokonaan unohti cocktailtilaisuuden. Illallisen jälkeen erosimme taas, Krista mennen konserttiin ja myöhäisillan tapahtumiin, siinä missä minä jatkoin koneideni kanssa naputtelua…

Aamutoimien jälkeen kävelimme yhdessä konferenssialueelle. Harpisti jäi sinne klo 7 alkavaan harpistijoogatunnille. Olen miettinyt minkälaiset henkilöt vievät vessapaperia hotellin vessasta. Nyt tiedän, sen vie henkilöt jotka reissaavat ja majoittuvat dormissa, jonka varusteisiin ei kuulu vessapaperi. Vessapaperin hankkimisen jälkeen vähemmän musikaaliset ja vähemmän venyvät tiimin jäsenet palasivat takaisin dormeille metsästämään halvempaa aamiaista. Halvempi aamiainen löytyi kerrosta ylempää kuin edellisen aamun kalliimpi aamiainen. Toisena päivänä kaikki vaan on helpompaa kun on enemmän sinut ympäristön kanssa .

Minun ohjelmassa oli rentoutumista tietokoneiden kanssa. Konffausta, säätämistä, kiireetöntä tekemistä – niin ja pyykkäämistä… Sovimme Kristan kanssa lounas- ja illallistapaamisen, joista iltaan sisältyy myös musiikkiesitys.

Lounaalla selvisi kuinka riemuissaan harpisti on tuosta konferenssista. Lounaamme oli tehokas, niin tehokas, että jälkiruoka ja kahvi kannettiin ulos ravintolasta musiikkiesitysten luo. Harppuorkesteri (varmaan 10 harpistia), kahvia ja kakkua – kai sitä huonommankin lounastauon voi viettää.

Lounaan jälkeen oli edessä silkkaa riemua minulle. Tilaamani matkanäyttö tuli yliopistolle! Nyt voin työskennellä kahden näytön kanssa myös reissussa! \o/ Ihmettelen vain miksi en ole tätä aikaisemmin keksinyt.

Illallisen jälkeen oli luvassa 1.5 tunnin harppukonsertti, joka musikaalisesti oli näin asiaan perehtymättömänkin mielestä aika perhanan hyvä. Olen tähän mennessä nähnyt / kuullut ainakin 3 uutta tapaa saada uusia ääniä ulos harpusta. Aamulla vielä olin käsityksessä, että soittimesta saa ääntä pihalle soittamalla kieliä eri tavoin tai koputtelemalla/lyömällä kaikukoppaa. Nyt tiedän, että soittimesta saa ääntä irti

– pitämällä kynsiä kielen tiellä, josta syntyy vähän kuin heinäsirkan takajalkojen hankaamisääni tai jotain sellaista

– vetämällä viritysavainta pisin viritystappeja, josta syntyy jännä nakutusääni

– Laittamalla äänirauta kielien päälle ja sen jälkeen soittaen kieliä, josta syntyy helvetillinen räminä.

hulluinta koko hommassa on, että nuo kaikki äänet ovat sopineet kappaleisiin. Huomenna on saman toisinto. Krista on konferenssissa, minä nautin kiireettömästä harrastamisesta. Sunnuntaina pitää alkaa liikkumaan ja tekemään, ehkä keksiä meille iltaohjelmaa, joka ei sisällä harppumusiikkia.

Aamulla heräsimme Juhan hämmästykseksi klo 8 herätyskello sointiin. Oletin, että heräisimme ehkä klo 4 aamuyöstä, jonka jälkeen kumpikaan ei saisi unta. Toki yöllä herättiin parikin kertaa, mutta uudelleen nukahtaminen onnistui ongelmitta.

Aamutoimet/vessatoimet muuten vaativat vessan lukitsemisen niin omalta puolelta kuin vastakkaiselta puolelta. Vessa on jaettu kahden huoneiston välillä. Jännittävää on se että emme ole vielä keksineet miten vessan oven saa lukkoon ulkopuolelta, niin että viereisestä huoneesta ei pääse meidän huoneeseen, mutta pääsee vessaan. Tällä hetkellä tilanne on ratkaistu pitämällä olemattomat naapurit pois vessasta.

Aamupäivän hommina oli selvittää aamiaisen sijainti, pyykkäyksen mahdollisuudet, Juhalle prepaid SIM kortti T-mobilelta sekä kulkumetodi. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin kävellä -  se ei mahdollista kuin konferenssin ja majapaikan välillä. Etäisyydet on pölöjä! Seuraava ajatus oli polkupyörä. Pyörällä pääsee nopeasti, täältä löytyy jopa pyöräkaistoja. Niinpä googlasimme pyöränvuokrausta. Kysyimme pyörän vuokrauksesta myös respasta. Sieltä saimme osoitteen yhteen liikkeeseen ja ehdotuksen käyttää Uberia kävelyn sijaan. Uberneitsyinä ajattelimme koittaa Uberia. Runsaan säädön jälkeen Uber saatiin toimimaan Windows Phonella (joka oli ainut laite, mikä saatiin kiinni yliopiston WLAN verkkoon siihen hätään) ja kyyti tilattua. Ohjeistetulla paikalla ei ollut polkupyöräliikettä tahi T-mobilea, mutta oli AT&T sekä aina järjettömän kuuma (33 astetta). AT&T prepaid on nyt käytössä T-mobilen sijaan, polkupyöriä ei ole ja joukkue etenee pitemmät matkat Uberin avulla. Tässä lämmössä pyöräily taitaisi lähennellä itsemurhaa.

Konferenssitilojen lähellä on Kristan unelmapaikka. Ekologinen irtokaman ja luomuruuan supermarket. Sieltä ostettiin pikku naposteltavat sekä lounas, jonka jälkeen siirryttiinkin itse konferenssiin.

Konferenssissa itsessään tuli tiimin kuunneltua pari tuntia harppumusiikkia sekä käytyä pikaisesti vilkuilemassa myyntiosastoja. Sen jälkeen hajaannuimme, Juha noutamaan treenivarusteet ja Krista tekemään harppukonferenssijuttuja.

Illan kohokohtana oli allekirjoittaneella Magatreenit. Magatreeneissä oli 3 muuta henkilöä ohjaajan lisäksi. Ohjaaja kertoi sakille että heillä on käymässä vieras Suomesta, johon yksi rivissä oleva reagoi hyvin voimakkaasti ja kysyi uudestaan että mistä minä tulen. “Finland” tuli toistettua, jonka jälkeen mies sanoi minulle “Tervetuloa treeneihin, mä olen Markus”. Tästä “hieman” hämmästyneenä kiitin englanniksi, jonka jälkeen treenasin tunnin Markuksen kanssa. Hän on suomalainen töissä täällä jenkeissä. Aivan mahtavaa sattumaa! Sain mieheltä kyydin takaisin majapaikkaan ja saan häneltä mahdollisesti kyydin lauantain treeneihin! \o/

Herätys klo 04:30, ulos kämpästä 05:10. Lentokentällä vähän jälkeen kuuden. Lentokentällä on pari muutakin ihmistä. Tänään testataan ensimmäistä kertaa Finnairin kultatasoa, sen suurin etu pitäisi olla business –luokan check-in sekä loungeihin pääsy niin minulle kuin Kristalle riippumatta siitä mitä lipussa lukee. Jännyyttä tarkastuksiin lisää metallinen purkki sekä metallinen juomapullo, kumpikaan ei ole aikaisemmin koittanut viedä näitä läpi lentokentältä käsimatkatavaroina – kumpikaan esineistä ei osoittautunut ongelmaksi Helsinki-Vantaalla tai Heathrowlla.

Reissun kuuluu, oleellisena osana, kuohuviinin kanssa kilistely aina kun mahdollista. Kuohuviini mielessä Finnairin loungessa käytiin seuraava keskustelu aamulla seitsemän aikaan:
– Hei. Saisinko pari lasia kuohuviiniä?
– Hei. Meillä on shampanjaa, käviskö se?
– :)  :)  🙂 tottakai

Jos tästä nyt jotain valitettavaa hakemalla hakee, niin tästä on paha parantaa juomien suhteen.

Lento Suomesta Lontooseen meni nopeasti kummankin nukkuessa. Heathrowlla meillä oli 7 tuntia aikaa tapettavana. Aikaa tapettiin luonnollisesti kiertämällä kaikki liikkeet läpi sekä maistelemalla viskiliikkeiden tarjontaa. Pääosa ajasta tuli oltua loungen sisällä syömässä, juomassa ja hyödyntämässä nettiä. Tässä kohtaa selvisi myös iso ero matkustajien välillä. Siinä missä minä synkkailin git-repoja Krista järjesteli meille rentouttavaa yllätyshierontaa.  Lentokoneeseen oli hyvä nousta koodit synkattuna ja rennoksi hierottuna… Mental note to self – aika parantaa omaa toimintaa ihan eri tasolle.

Atlantassa agenda oli selvä: “taxilla yliopistolle ja päät tyynyyn”. Yliopistolle päästyämme olimme olleet matkassa 25 tuntia ja olimme yhä keskiviikon puolella. Aikavyöhykkeet on mystisiä

Aamupäivä meni vielä taloa siistiessä ja paikkoja järjestäessä. Reppujen sisältöön ei tehty muutoksia enää aamulla. Matka alkoi kävelemällä sähköliikkeeseen ostamaan uskomattoman pientä sulaketta matka-adapteriini, jonka oma sulake oli palanut edellisellä työreissulla. Manhattanilta oli myös tarkoitus ostaa päivän lounas junassa syötäväksi. Krista totesi sähköliikkeen kohdalla, että häntä ei sulakkeet kiinnosta, hän menee etukäteen kauppaan valkkaamaan salaattiaan. Enpä arvannut, että Krista meni salaa kirpputorille ostamaan 2 kpl shampanjalaseja, joita hän aikoo kantaa selkärepussaan loppureissun. Olimme puhuneet niistä monta kertaa aikaisemmin ja olin useasti todennut että ei laseja ei pysty kantamaan ehjänä mukana. Olisi pitänyt tajuta, että tilanne oli kääntynyt päälleen 10 vuoden aikana. 2006, häämatkallamme, Krista sanoi minulle, että en pysty kuskaamaan mäkkäristä saamaani lasia rinkassa läpi Euroopan Suomeen ehjänä– se lasi löytyy kaapista tänä päivänä.

Noh, Kristan repussa on nyt siis kaksi shampanjalasia. Mielenkiinnolla katsomme menevätkö nämä läpi käsimatkatavaroissa lentokoneeseen. Varsinainen päivä Helsingissä meni nopeasti muun muassa shoppaillessa. Päähän jäi uusi hattu, sillä kotoa ei tullut otettua yhtään mukaan, eikä kunnon matkaa voi tehdä ilman hattua. Toinen huomattava ostos oli kynsilakka! Kynsien maalaamisessa on jotain mieltäkin kun Kristan kynnet kun eivät tule harpun runtelemaksi seuraavan kuukauden aikana.

Ostosreissun jälkeen suuntasimme Nixun konttorille tiputtamaan kaapelin pois ja poimimaan oikean kahvikuppini mukaan. Samalla reissulla kävimme melomassa Nixun kajakilla Keilaniemen edustalla puolisen tuntia. Kajakin kapteeni vei meidät ihmettelemään joutsenperhettä. Pääsimme näkemään viisi rumaa ankanpoikasta, emon ja näyttävästi puolustavan uroksen. Homma muuttui todenteolla jännäksi siinä kohtaa kun piti kajakki palauttaa ja noutaa reput. Kastumisvaaran vuoksi minulla oli vain kulkulätkä mukana. Konttoriaikojen ulkopuolella lätkä ei riitä sisäänpääsyyn, pitää muistaa myös lätkän PIN koodi. Se ei tahdo pysyä päässä, kun sitä ei turkulainen tarvitse kuin kerran tai kaksi vuodessa. Sen PIN koodin voi näppärästi kaivaa luurin salasanaohjelmasta … kunhan luuri ei ole muiden tarvikkeiden kanssa lukitussa tilassa. Samaisen luurin avulla voisi soittaa helposti työkaverin päästämään mies pinteestä. Tilanteesta selvittiin pysäyttämällä työkaveri, joka koitti ajaa ulos tallista työpäivänsä päätteeksi. Hän soitti toisen työkaverin pelastamaan minut pulasta ja poistui itse iltaruskoon .

Ilta lopetettiin poikkeamalla ystävien luokse syömään suoraan aamulla Israelista tuotuja pitaleipiä täytteineen. Nyt on runsaat 5 tuntia aikaa nukkua ennen herätystä ja liikkumista lentokentälle. Jippii! . Lisää kuvia löytyy tänään täältä.

Työstimme pakkauksen pelkkään käsimatkatavara reppuun viime reissullamme. Tällä kierroksella olemme samassa pakkaustehokkuudessa, mutta vuosien varrella opituilla lisäjekuilla.

Alla on kuva kaikesta kamasta mitä kannamme mukana. Tuon kuvan oton jälkeen kumpikin poisti pulssivyöt ja tämän illan blogitestauksen jälkeen minä lisäsin pakettiini yhden kappaleen USB-hubin virtalähteitä mukaan. Näemmä hubi ei toimi ilman sitä Nexus 6P:n kanssa. Sekä sandaalit ! – olin rehellinen itseni kanssa. Sandaalit ovat pakolliset.

Muutama sananen valituista erikoisuuksista:

– munasuojat & hammassuojat – perustarvikkeita illanrientoja varten.

– Surface pro 3 & tabletti & luuri & Kristan pakkauksissa oleva varaluuri ja -kuulokkeet ovat pakollisia IT tarpeita. Matkan aikana varustelua on tarkoitus myös parantaa

– Vaatekierto on 4 päivää, eli joka neljäs päivä pitää päästä pesemään pyykkiä tai edetä kommandona.

– Metallipurkki per taistelija on roskattomia lounaseväitä varten tai jenkkilän yli-isojen annosten kuskaamiseen dormiin. (IIHH!! Me majoitutaan oikeassa jenkkiyliopiston opiskelija-asuntolassa – leffakamaa!)

– Pyyhkeistä: Juhan vihreä pyyhe toimii tarvittaessa myös laskuvarjona. Kristan pyyhe, oikeassa alanurkassa, on levitettynä vessapaperipalan kokoinen ja hyödytön laskuvarjona.

Kristan reppu painoi 7.3 kiloa ja minun reppu 9.2 kiloa. Tietotekniikka itsessään painaa 2.5 kiloa, mutta ei me siitä kisata kummalla on kevyempi reppu…

Lopputulos näyttää illan päätteeksi siis tältä:

Huomenna reput selkään ja matkaan kohti Helsinkipäivää!