2022-07-12
Ensimmäinen tutkimusreissu!
Akropoliksen rauniot oli valittu kohteeksi jo hieman aikaisemmin. Krista oli tehnyt kaikki järjestelyt ja pakkaukset, minun hommanani oli suunnistaa ja toimia (Veikon) muulina.
Heti aamiaisen jälkeen tiukasti liikkeelle, tavoitteena olla Akropoliksella ennen ruuhkia ja paahtavaa hellettä, eli kahdeksan jälkeen. Energisen vauhdikkaasti respaan ja taksia tilaamaan. Vain 20 minuuttia myöhemmin olimme taksin kyydissä, kellon ollessa tässä kohtaa jo yli kahdeksan😄 Onneksi olemme lomalla ja voimme olla rentoja aikataulun suhteen.
Lindos on vanha kaupunki, niinkust oikeasti vanha kaupunki. Aikaisemmat vanhat kaupungit, missä olemme enemmän seikkaileet, ovat kuitenkin viime vuosituhannella rakennettuja, kuten rakas Turkumme. Tämä kaupunki on rakennettu ennen kristillistä ajanlaskua (?), kaikki vuosiluvut on varustettu BC:llä ja pienenee vuosien edetessä: Kolossusta alettiin rakentamaan 292 BC, valmista tuli 280 BC ja se kaatui 226 BC tjsp. No okei, joo, Roomassa ollaan oltu ja se on ollut olemassa BC, samoin Torino… mikäs tässä kaupungissa on sitten aidosti vanhempaa kuin mitä aikaisemmin olemme kohdanneet…
Anyhoooo! Akropolis!
Googlen avustamana menimme vain pikkasen eri reittiä kuin massa, menimme sitä tietä pitkin mitä menee aasit (*tirsk*). Kärryt mukana niin pitkälle, että tuli rappusia vastaan, sitten piiskasin esiin Minimeissin ja nostin pienen miehen olalle. Tällä paketilla mentiin tunti- tunti puolitoista mäkeä ylös, alas sekä käveltiin Akropolissa. Ei tuntunut missään! Lienee sukupuolijuttu, miehet olivat ylipirteitä, eivät juurikaan rasittuneita – ei edes pienempi, kaikesta siitä kiipeilystä huolimatta. Ylhäällä oli mahtavat näkymät, mutta itse Akropolis temppeleineen oli vähän tylsä, mitään sanomaton. Vanha kuin taivas, mutta “meh”.
Akropolis visiitin jälkeen kävimme mainiossa kahvilassa syömässä lounasta ja sammuttamassa Veikon lyhdyn. Sitten jatkoimme kaupungin pienten katujen kiertelyä, poikkesimme kirkossa sekä katsoimme vanhaa amfiteatteria. Aloimme olla valmiita paahdosta yhden aikaan, joten tilasimme taksin. Taksilla kesti yli tunti tulla paikalle. Hänen piti tulla 30 minuutissa, mutta ensin piti viedä joku poika kiireellä sairaalaan parsittavaksi, sitten piti viedä itkevä nainen poliisiasemalle, hänen lentonsa oli lähdössä 4 tunnin kuluttua ja kaikki hänen paperinsa oli kadonneet. Viimeinen asiakas ilmoitti perille päästyä ettei hänellä ole rahaa ja pitää löytää poikaystävä Lindosista. Kun meidät vihdoin saatiin kyytiin, kuskilla oli vielä isosti menovaihde päällä ja vauhtia riitti. Pyysimme häntä hidastamaan, jolloin hänkin tajusi menevänsä lujaa ja alkoi rauhoittumaan. Hän naureskeli ja pahoittelu ja kertoi tarinaansa, syitä miksi hän oli myöhässä ja ajoi niin vauhdikkaasti.
Hotellilla me miehet siirryimme pikapikaa altaalle nauttimaan vesialtaassa kävelystä ja vedellä lutrailusta. Täällä on tapana viimeisenä iltana tai päivänä jättää lelut jollekulle, joka voisi niitä arvostaa. Meillä oli ensimmäisestä tällaisesta kohtaamisesta käsissämme ämpäri, pallo, pari lapiota ja iso rantapallo. Nyt osuimme kultasuoneen parin päivää vanhojen tuttujen kroatialaisten kanssa. Heidän paluunsa oli tänä iltana ja he lahjoittivat meille tavaransa. Mahtavin on muovinen auto, minkä kanssa voi päristellä altaan reunaa pitkin menemään. Isoa miestä ilahdutti vesipyssy sekä jättimäinen ankkarengas, jonka kanssa voi kellua vedessä. Lisää ämpäreitä, joku keltainen iljetys (naisten mielestä) ja muita hiekka/vesileluja. Nämä dumpataan altaaseen huomenna kommuunileluiksi, jotka keräämme aina poistuessamme talteen.
Lindos reissu oli hyvä mitta meidän kestävyydelle. 2-3 tuntia kohteessa on aikalailla maksimit. Ruokailun kanssa pitää olla tarkkana ja vettä pitää kitata kuin tapajuoppo olutta. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut päivä
