juha

Herätyksemme tapahtui vähän ennen seitsemää Ranskassa. Yö junassa ei ollutkaan niin rentouttava kuin edellinen kerta. Tällä kertaa ilmastointi ei toiminut, joten pikku kopperossamme oli “miellyttävän” lämmin läpi yön. Konduktööri korjasi sitä kerran (pistämällä sen päälle), mutta me emme huomanneet mitään eroa.
Siirryimme toiselle juna-asemalle, sillä Est-asemalta ei päässyt Lilleen, joka oli illan päämäärä. Tavarasäilytys osoittautui mielenkiintoiseksi. Turvatarkastuksessa Juha osoittautui potentiaaliseksi pikku terroristiksi. Terroristin rinkasta löytyi läppäri. Huonolla englannilla, viittomisella, odottamisella ja Juhan oivaltamisella pääsimme tilanteeseen jossa läppäri kaivettiin esiin ja osoitettiin toimivaksi laitteeksi. Kun tämä rituaali oli saatu suoritettua pääsimme laittamaan tavaroitamme säilytykseen.
Pariisissa oli luvassa klassiset nähtävyydet Eiffel-torni, Riemukaari, Harppukauppoja ja Nodre Dame. Ensimmäiseksi koitimme kävellä juna-asemalta kohti Eiffel-tornia. Onnellisena mussutimme tuoretta täyteleipää jonka olimme ostaneet aamiaiseksi. Puolen tunnin kohdalla teimme tarkistuksen ja hankimme itsellemme yhden päivän metrolipun. Pariisin metro on hämmästyttävän helppokäyttöinen, jopa suomalaiselle. Perheemme parempi citysuunnistaja (parempi puolisko) osoitti päivän aikana uskomatonta suunnistuskykyä.
Eiffel-tornilla oli jo aamulla kohtuulliset tunnin mittaiset jonot. Krista ei suostunut Juhan ehdotukseen kiivetä rappusia Eiffel-tornin kakkoskerrokseen. Sen sijaan jonotimme tunnin hissille, maksoimme siitä ja kävimme huipulla. Näkymät sieltä olivat upeat. Sieltä käsin oli hyvä katsoa seuraavat määränpäät. Juhan ehdotus kävellä alas Eiffel-tornista sai kannatusta, mutta Juha joutui toteamaan, että Kristan jalat, erityisesti etureidet, eivät kestä alaskävelyä.
Seuraavana kohteena oli Salvin showroom. Valitettavasti liike oli remontin alla, mutta se on toivottavasti ohi maanantaina. Näin ainakin saimme selville rakennusmieheltä, joka ei puhunut riittävän hyvin englantia. Palaamme tarkistamaan sen maanantaina.
Matkalla Riemukaarelle poikkesimme kauppaan ostamaan päivän ruokia. Kaupan halvin juusto oli valkohomejuustoa o/ ja viinihyllyltä otimme mukaan halvinta viiniä (1,26e) mitä löytyi, ihan vain uteliaisuudesta. Kieli pitkänä kannoimme pulloa koko päivän, sillä viinipullonavaaja oli lukitussa tilassa Kristan rinkassa. Kaupasta ei löytynyt avaajaa, eikä kysymältämme ranskalaiseltakaan löytynyt avaajaa.
Riemukaaren nähtyämme lähdimme kohti seuraavaa harppukauppaa. Päästyämme sinne jouduimme toteamaan että tämä liike on lomilla 16. päivään saakka. Ikkunan läpi pällistellen kulutimme siellä ainakin vartin. Itävallan urheilureissu, huono uni, vähäinen ruoka ja yleinen väsymys alkoi painamaan meitä, joten piristyäksemme päätimme lähteä toiselle puolen kaupunkia katsomaan Nodre Damea. Siihen kului mukavasti pari tuntia ja se melkein piristi. Huomasimme että jos koitamme kiirehtiä ehdimme Lilleen aikaisemmalla junalla. Kiirehdimme ja olimme juna-asemalla 20 minuuttia ennen lähtöä, mutta jonot lippukassoille oli liian pitkät, emme ehtineet junaan. Ostimme lehden ja menimme ulos kahville (4,40 euroa kuppi kahvia O_o). Tapoimme pari tuntia aikaa ja lähdimme junalla Lilleen. Saavuimme perille klo 22 ja tapasimme Juhan ystävän Janikan! Pääsemme hänen luo nukkumaan pariksi yöksi. Suunnitelmissa olisi levätä pari päivää. Jatkuva reissaaminen ja käveleminen alkaa vaatimaan verojansa. (Allekirjoittanut on menettänyt ~5 kg painoa).

We woke up little bit before seven in France. The night in the train wasn’t so relaksing as it was last time. This time the air conditioner didn’t work so the night was “pleasently” warm. Conductor fixed it once, but we didn’t notice any difference.
The luggage locker was a interesting experience. It had a safety inspection. In this inspection Juha turned out as a potential little terrorist. In the backbag Juha had a laptop. With bad english, a lot of pointing of fingers, waiting and an idea from Juha we got to a situation where Juha showed that the laptop is really a laptop. After this check we were allowed to put our stuff in the locker.
In the Paris we went to see all the classic sights. The Eiffel tower, Arc de Triomphe, harp shops and Nodre Dame. At the beginning we tried to walk but after a 30 minutes walk we made a reality check and bought our selfs tickets to the underground. The undergound in Paris is amazingly easy to use, even for a finn.
Although we were in the foot of the Eiffel tower at 9.30 we had to wait in the line an hour. Krista wouldn’t walk up the stairs to second floor as Juha suggested. Instead we waited in the line for the one hour so we could get to the elevator and all the way to the top (third floor). Juha suggested that we walk down from the tower and Krista agreed, but then Juha had to force Krista to use elevator because Krista couldn’t have walked down from there with her extremely tired feet.
Our next target was Salvi’s showroom. Unfortinately they were repairing the store. The store should open on monday, but we aren’t sure. The information was gotten from a worker with very bad english :).
On our way to Arc de Triomphe we went to buy our todays lunch. We bough among other stuff a bottle of wine, which costed only 1.26 euros. Unfortinately we had to carry the bottle with us all day long, because we had left the bottle opener to our backbags which now were behind locks.
After the Arc de Triomphe we went to another harp store. This store was on a vacation. They would be back on 16. We wouldn’t be here then. Since we very quite tired we tried to wake up by going to the other side of the town to Nodre Dame. This trip took almost two hours and didn’t wake us up like we hoped. We noticed that we had a change to get to an earlier train if we would hurry back to the trainstation. We had 20 minutes time in the station, but we noticed that the lines to the ticket office were too long. We went out for a cup of coffee (4,40!) and killed two hours of worth time. We went to Lille, where we met Juhas old friend Janika. Our plans are to rest for two days. All the travelling and walking has started to take its toll. (Juha has already lost ~5 kg of his weight)

[Best_Wordpress_Gallery id=”13″ gal_title=”11.08.2006″]

Itävallassa vietetyn ajan jälkeen olemme kumpikin hyvin hyvin väsyneitä. Kaikesta huolimatta nousimme aamulla innokkaasti jo seitsemältä pakkaamaan ja sen jälkeen matkaamaan kohti Munchenia. Matkaan ei tarvittu kuin kolme junanvaihtoa :).
Munchenissä meidän oikea ja alkuperäinen tarkoitus oli käydä Stranbergissä Horngacherin tehtaalla. Krista halusi testata Horngacherin harppuja, “ostomielessä” luonnollisesti. Mukavan testailun aikana aviomies nautti kupin kahvia ja arvosteli (asiantuntevasti) eri harpuista lähteviä ääniä. Emme kuitenkaan tilanneet rakkaalle vaimolle uutta harppua, sillä karvalakkimalli maksoi hieman yli 30 tuhatta ja siihen tulee vielä muutamalla tonnilla tarvikkeita päälle.
Tyhjin käsin palasimme Muncheniin jossa Juha vähemmän taitavasti luovi tiensä English Garden -nimiseen paikkaan juomaan olutta. Yksi puolen litran tumma olut teki hyvin tehtävänsä, sillä edellisen kerran tavaraa oli kurkusta mennyt alas liki 10 tuntia sitten. Oluet vatsassa ja askel (väsymyksestä) huojuen luovimme takaisin juna-asemalle. Seuraavaksi yövymme junassa, heräämme toivottavasti Pariisissa. Vive la France!

We were both very tired for all the time spend in Austria. Nevertheless we woke up at seven and after the breakfast we headed to Munchen. We needed to change trains only three times. Our real and original target in Munchne was Horngacher’s harp factory in Stranberg. While Krista tested the harps Juha drank coffee and enjoyed the music. We didn’t order a harp for the wife, mainly because the cheapest model cost 30 000 euros plus few thousand euros worth of accessories and transportation. The price didn’t shock us because we had found out these before hand.
Back in the Munchen we headed to a place called English Garden where we drank one half litre long dark beer. We had aten 10 ours ago, so the beer tasted great. Beer in our stomach we headed to the train station. The next night we will sleep in the train again and we’ll wake up in Paris. Vive la France!

[Best_Wordpress_Gallery id=”12″ gal_title=”10.08.2006″]

Tämä päivä alkoi kuten muutkin päivät, herätys klo 7.20 … 7.25 ja sitten kiireesti aamiaiselle. Aamiaisen aikana totesimme saman kuin aikaisemminkin, taas sataa. Iltapäiväksi kelin kuitenkin piti parantua. Odotimme majatalossamme puoli kahteentoista saakka ja lähdimme kohti seuraavaa kylää Westerndorfia josta olisi mahdollista vuokrata pyöriä. Unohdimme kuitenkin sen, että erikoisemmat liikkeet (pyöräkaupat, lihakaupat, konditoriot yms) menevät kiinni kahdeltatoista ja aukeavat vasta kello kolme. Olimme Westerndorfissa varttia yli kaksitoista, niinpä pyöränvuokraus muuttui pykälän hankalammaksi. Onneksi läheiseltä huoltoasemalta sai myös vuokrattua polkupyöriä. Hinta oli kaksi (2) kertaa kovempi kuin mitä meille oli kerrottu ja pyörät eivät olleet aivan priimaa. Pyöräilykypäriä huoltoasemalta ei löytynyt, joten jouduimme matkaamaan ilman niitä.
Polkupyörät saatuamme lähdimme kohti mäkiä. Juha oli pyörästä onnellisena suunnitellut menevänsä Hohen Salvea ylös puoleen väliin, sitten laskea läpi Brixen Im Thalen ja mennä vastakkaiselle vuorelle, kiertää sitä ja laskeutua sitten Westerndorfiin palauttamaan pyörät. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä vaimo ilmaisi intonsa ja väsymyksensä kun ensimmäistä vuorta oltiin kiivetty lähes neljäsosa ylöspäin. Niinpä reitti suunniteltiin uudelleen. Uusi reitti oli merkittävästi lyhempi ja sisälsi rankkaa maastopolkua runsaasti. Uusi reitti oli myös paremman puoliskon mieleen. Juha oli aikaisemmin tiedustellut oppaalta pyöräilläänkö täällä maastossa, johon opas oli vastannut että ei, se on liian vaarallista. Maastopoluilla pyöräily on vaarallista, sillä siellä on jyrkänteitä heti polun vieressä, juurakoita ja kohtuullisia pudotuksia. Loppupeleissä pyörämatkamme oli siis puolentoista tunnin polkeminen asvalttitietä ylös ja tunnin mittainen pyörän kantaminen, taluttaminen ja välillä polkeminen maastopoluilla. Väliin mahtui yksi tunnin mittainen liian iso lounas, Krista kun tahtoi järkyttävän kokoisen jälkiruuan. Jälkiruuan nimi on hukassa, mutta kyseessä on lautasellinen pannukakkua pieninä paloina tomusokeroituna. Annokseen kuuluu myös hyvä määrä omenahilloa.
Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Westerndorffiin palauttamaan pyörät. Paluureittimme muodostui 50/50 metsäpolku ja asvalttitie. Asvalttitieosuuteen kului ehkä 10% koko alastuloajasta.
Pyörien vauhdikkaan palautuksen jälkeen kiirehdimme majataloomme ja sieltä nopeasti syömään. Nyt syömisen jälkeen pakkaamme varusteitamme huomista lähtöä varten. Lähtö tulee tapahtumaan aikaisin aamulla. Kohteenamme on Munchen ja olutpuutarha…

Today started like all the other days, wakeup at 7.20 … 7.25 and then quickly to breakfast. During the breakfast we noticed that the weather was poor again. Our host told us that in the afternoon the weather should be better. So we waited to noon in the hotel and then we headed to Westerndorf. It’s the nearest city where we could get bikes. We had forgotten that all the special stores close at noon and open again at 15. Luckily we noticed that a gas station also rented bikes. They weren’t the best possible, but they were ok. Juha had planned a long good trip up one of the mountains, then down the same, up another and down that one back to the Westerndorf. We never made this trip because Krista informed that she is too tired and not so trilled about the trip when we had biked up one fourth of the first hill. We redesigned the trip. This time it contained hiking paths. Earlier Juha had asked from the guide that do people bike in the woods or in the paths in here. The guide had told Juha that no, its too dangerous. We can now agree, the little paths are too difficult and dangerous to bike. We had to carry our bikes a lot in the woods.
For the entire afternoon we biked and in the end we had to hurry back to the gas station and hurry again to the restaurant for our last good dinner in Austria.
Tomorrow we head to Munchen and beer gardens.

[Best_Wordpress_Gallery id=”11″ gal_title=”09.08.2006″]

Isäntämme on aina aamuisin antanut meille sääennustuksen ja joka aamu seuraavan päivän on pitänyt olla parempi. Tämäkin päivä alkoi sateella. Tänään oli vuorossa ohjattu kävely vesiputoukselle. Tälle kävelylle osallistui neljä henkeä. Sateiden vuoksi vesiputoukselle pääseminen ei ollutkaan niin helppoa kuin sen piti olla. Reitin aikana vuoripuroja piti ylittää pari kertaa, mutta sateen vuoksi ne eivät olleet kovin pieniä puroja. Sopivasti taiteilemalla selvisimme niistä kaikista. Sateilla oli positiivisetkin vaikutuksensa. Vesiputous oli nyt isompi ja näyttävämpi kuin kuivalla kelillä. Voimme suositella jokaiselle täälläpäin olevalle vesiputouksella käyntiä. Reitti on merkitty ja mukava kävellä. Vasta loppupuolella on luvassa polkua. Ilmeisesti vesiputouksen yläpäähän menee myös reitti, mutta se on huonokuntoinen ja hieman vaarallinen.
Nähtyämme putouksen palasimme yli puolentoistatunnin kahvitauon jälkeen takaisin Brixen im Thaleen. Alunperäinen suunnitelma oli levätä runsaasti, sillä eilinen oli rankka. Aurinko oli kuitenkin tullut esiin ja keli oli muuttunut mahtavaksi, joten lähdimme toteuttamaan Kristan toivomusta kiivetä Hohe Salvelle. Olimmehan koittanut kiivetä sinne jo pari päivää sitten. Huippu on lähes 1000 metriä korkeammalla kuin mitä lepopaikkamme on. Huipun korkeus on siis 1825 metriä. Kondoolilla pääsimme ensimmäiset 400 metriä ylöspäin, siitä eteenpäin patikoidaan. Meillä oli tiukka aikataulu. Aloitimme patikoinnin ylös noin kello 15 ja viimeinen kondooli lähtee liikkeelle kello 17.00. Opasteet kertoivat ylöskiipeämisajaksi puolitoista tuntia. Onnistuimme repimään itsemme ylös vuoren huipulle vähän yli tunnissa. Tuon aurinkoisen ja äärimmäisen kuuman kiipeilyn ansioista meillä on nyt nöyrän miehen rusketus kasvoilla. Poskipäistä ylöspäin kummankin naama on lievästi punainen, siitä alaspäin ei rusketusta ole juuri syntynyt. Nöyrän miehen rusketus syntyy kun kävelee nöyrästi katse alaspäin suunnattuna vuoren rinnettä ylös. Näin nyörempi mies välttää astumasta lehmän paskaan. Noinkin korkealta vuorelta pääsee hämmästyttävän nopeasti alas kun juoksee. Tulimme alas takaisin kondoolille noin puolessa tunnissa, aikaa jäi jäljelle runsaat 10 minuuttia. Jos olisimme myöhästyneet kondoolikyydistä, edessä olisi ollut noin tunnin mittainen patikointi alas.
Päivän päätteeksi, kaiken patikoinnin jälkeen ehdimme lepäämään useita minuutteja, mikä olikin tämän päivän päätarkoitus. Illemmalla kävimme vielä ravintolassa syömässä. Krista on koko ajan toivonut tuoreita kasviksia, niinpä ravintolassa hän ravintolassa tilasi salaattia. Viisastuneena edellisestä salaatista Krista tilasi sen tällä kertaa ilman kastiketta. Tämä tarkoitti sitä että jäljelle jäi vain lehtisalaattia. Kaikki muut salaattiainekset oli jo valmiiksi sotkettu kastikkeeseen.Huomenna on luvassa polkupyöräilyä pitkin maita ja mantuja. Huomenna kelin pitäisi olla taas parempi kuin tänään.

Our host has given us the weather forecast every morning and each morning the following day should have been better. Today like every other day started with rain. Today we went for a hike to a waterfall. Because of the rains the trip to waterfall wasn’t so easy. The road goes few times over a small mountain spring, but because of the rains these weren’t so small. We had to change the crossing point or cross the small river very carefully. On the positive side the waterfall was bigger and better looking due the rains.
The original plan was to rest this day, but during the hike to waterfall the weather got a lot better and Krista wanted to see the Hohe Salve mountain. The top of the mountain is over 1000 meter higher than out resting place. The top is at the hight of 1825 meters. We used a gondole to go up the first 400 meters and after that we hiked as fast as we could towards to top. We had only two hours time to until the last gondole ride down, after that we would have to walk down. It took us over an hour to climp up there. After spending some time on the top we ran down the mountain towards the gondole. We made it with 10 minutes time to spare. At the end of the day, after all the hiking we had several minutes time left to rest which was the main point for today.
In the evening we went to a restaurant. For all the time we have spend in Austria Krista has wanted fresh vegetables. Last time she got salad it had a lot of dressing on it, so this time Krista asked it with out the dressing. This ment that she got only green salad, nothing else.

[Best_Wordpress_Gallery id=”10″ gal_title=”08.08.2006″]

Aloitimme päivämme aikaisin seitsemältä. Aamiainen oli taas kiitettävä. Aamiaisen ja turhan ajan suttaamisen jälkeen lähdimme kiireen vilkkaa kohti juna-asemaa ja kohti Kirchbergiä. Olimme siellä hyvissä ajoin joten tutustuimme paikallisiin liikkeisiin ja kun meinasimme mennä vuokraamaan kävelykeppejä päivän patikkaa varten allekirjoittanut huomasi että infopisteen luota lähti epäilyttävästi päiväpatikoiksijoiden näköinen ryhmä liikkeelle vaikka kello oli vasta 9.20 ja patikan piti alkaa 9.30. Juoksimme ryhmän kiinni ja kysyimme viimeisenä olevalta henkilöltä että onko tämä se päiväretki joka lähtee 9.30, johon hän vastasi että on. Yhä epäröiden etsimme ryhmänjohtajan ja kysyimme häneltä samaa, hän vastasi että kyllä ja esitteli itsensä Mariaksi. Hämmentyneinä liityimme sakkiin.
Päiväreissu oli kevyt versio sateen vuoksi, pari tuntia ylös ja sitten tunnin oluttauko. Tässä kohtaa voidaan huomauttaa että olut on halvempaa kuin Coca Cola. Tunnin oluttauon jälkeen matkasimme kaksi tuntia alas, jonka jälkeen ryhmä hajosi. Olimme aikaisemmin aamulla ajatelleet skipata reissun jos keli on aivan kauhea ja mennä Kitzbüheliin uimaan. Nyt kun päiväkävely päättyi huonon kelin vuoksi jo kahden aikaan päätimme lähteä Kitzbüheliin uimaan. Kristan idea oli kävellä, matkaa ei kuitenkaan olisi enempää kuin 6 kilometriä. 6 kilometriä on hämmästyttävän pitkä matka kevyen vuorireippailun jälkeen, eikä niin hedelmäinen kuin olettaisi. Kristan mukaan matka oli mukava ja tuntui vain 6 kilometriltä. Mene ja tiedä.
Kitzbühelissa näimme upean Gondolireitin ylös todella korkealle vuorelle. Krista halusi vuoren päälle, eikä Juha kävelystä väsyneenä jaksanut vastustella. Ylösmenon verran vaimoa jännitti ja alasmenon verran aviomiestä jännitti, selkeä tasapeli. Ylhäältä näkymät olivat upeat, mutta alkuun niitä blokkasi mahtava sadepilvi. Ylhäältä katsellessamme löysimme myös kylpylän johon meidän oli tarkoitus mennä. Ennen tätä emme tienneet missä se oli.
Kylpylä oli monitasoinen järkytys allekirjoittaneelle. Ensisähellysten jälkeen lukitsimme kännykän, kameran ja rahat turvalliseen lokeroon. Otimme avaimet naisten ja miesten puolen pukuhuoneisiin. Valitettavasti Juha otti vahingossa perhepukuhuoneen avaimen, ne kun olivat miestenpuolen avainten jatkona, ei niin selvästi merkittynä. Nöyränä perhepukuhuoneessa Juha vahtoi nopeasti vaatteet ja siirtyi etsimään saunaa, joka oli se syy jota varten tuonne halusimme. Saunan haku tuotti hienoisen pettymyksen. Saunaa varten tarvittiin saunatiketti, jota meillä ei tietenkään ollut. Krista lähti ostelemaan moista kassalta (ihan sieltä aulasta käsin) bikinit päällä, pyyhkeeseen kietaistuna. Sen reissun tuloksena oli tieto että olemme ihan väärällä puolella, meidän on poistuttava sieltä ja tultava ulos, masettava lisää ja saamme saunapuolen pukuhuoneen avaimet. Seeeeeelvä. Vaatteet kainaloon, pyyhe ympärille ja aulaan maksamaan ja siirtymään seuraavalle puolelle.
Saunapuolelle siirryttäessä onnistuimme välttämään sen puolen henkilön, joka olisi antanut meille lisää pyyhkeitä ja neuvoja. Krista törmäsi tähän henkilöön ennen kuin löysi minut, joten kun kohtasimme hänellä oli meidän lisäpyyhkeet. Saunapuoli oli “hienoinen” järkytys. Sekasauna on tuttu kaikille karskeille suomalaisille, ei siinä mitään, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Yhteinen oleskelutila keskellä ja erilaisia “saunoja” sekä parit suihkutilat tämän oleskelutilan ympärillä. Kaikki alasti tai pyyhe lantioilla, muutamalla naisella hieman ylempänä. Yksikään sauna ei täyttänyt saunan kriteerejä (kuuma, vettä kiukaille, löyly!). Lähimmäksi saunaa päässyt huone tuuletettiin kun se kuumeni liikaa. Ikkunat ja ovet auki ja yksi mies heilumaan pyyhkeen kanssa siihen ovelle jotta saadaan viileää ilmaa sisään O_o. Aikamme epämukavasti “saunottua” pistäydyimme allaspuolelle, joka oli sitä mitä siltä voisi olettaakin. Sitten takaisin saunaosastolle ja junalla takaisin Brixen im Thaleen. Päivä on ollut pitkä, todella pitkä ja allekirjoittanut alkaa vasta hiljalleen pari tuntia saunatapahtumien jälkeen toipua siitä paikasta.

We woke up early, at 7 o’clock. After the breakfast we headed to Kirchberg. We where there early enought to explore some of the stores in the city. At 9.20 Juha noticed a group that looked too much like the dayhike group that we were planning to join leaving the tourist information. The hike was ment to start at 9.30. We ran after the group and asked from one of the hikers and from the teamleader that this really is the group that was ment to start at 9.30. It really was the group. Amazed we joined the group.
Due to the rain the hike was a light version. Couple of hours up the hill, an hour beerbreak and two hours down the hill.
We decided to walk to Kitzbühel to go for a swim. The distance was only 6 kilometers. I have to say that 6 kilometers is longer than you thought after a hike on the hills. Krista disagrees on this one.
In Kitzbühel we saw a magnificent gondole trip up to a really high mountain. Krista wanted to walk up, juha did not, so we ended taking the gondole. On the way up the wife was afraid and on the way up the husband was afraid. 🙂
The spa was a horrible experience in many levels to Juha. After the first hassle Juha had a key to family locker instead of a key to mens locker. Ashamed he changed his clothes in there and went to search for the sauna. He found the sauna and found out that we need a ticket for the sauna. Krista went to buy those for us and found out that sauna has another locker. We need to leave these lockers, go the lobby, get new keys and to the sauna lockers. All this we did with our swimming suits on…
Sauna was a shock also. We finnish people are used to mixed saunas, but this was something different. Different saunas weren’t even close to the sauna we have used to, but this wasn’t the problem. The main shock probably was the “lounge” where everyone was naked or wearing just a towel (around the waist, even the women). The age difference was huge, our age was (less than) half of the others.
The day has been long, really long and Juha has after two hours slowly started to recover from the sauna experience.

[Best_Wordpress_Gallery id=”9″ gal_title=”07.08.2006″]