Keskiviikko, 2026-08-05
Ajoaika: 5 h 58 min
Keskikulutus: 11.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6984 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 34
Rauhallinen aamu autossa, nautimme sängyssä hiljaisuudesta. Veikon herättyä, nousimme kaikki. Pihalle ja Bring Sally up haaste lähti pyörimään. Sen jälkeen hieman paikkojen avaamista ja aamiaisen jälkeen uimahallille.
Uimahallilla Veikko osoitti kovasti halua oppia uimaan. Hän ei tällä hetkellä pelkää mennä veden alle ja isolla riemulla yrittää opetella uimaan. Hän meni monta kertaa meidän välissä, polkaisi liikkeelle toiselta, yritti uida niin pitkälle että saisi toisen käsistä kiinni. Etäisyys oli mitoitettu niin, että herra hädintuskin pääsi, mistä seurasi että osalla kerroista hän päätyi veden alle ennen kuin toinen sai kiinni. Ei mikään ongelma! Uudestaan!
Tänään oli luvassa meidän pitkä siirtymä. Tarkoitus oli ajaa kunnolla etäisyyttä. Kahden aikoihin piti pysähtyä puoleksi tunniksi, kuskin ottaessa päikkärit. Veikko nukkui aamupäivän puolella. Krista yritti torkkua joskus neljän jälkeen. Meno oli tasaisen epätasaista, letkoissa ja tietyömaissa jonottamista. En yhtään, yhtään tykkää meidän jarruista lähtevästä äänestä. Ajan ennakoiden ja jarruja säästäen. Se italialinen huoltomies oli varmasti väärässä, siitä että kaikki on hyvin jarruilla.
Kuskille iski mäkkärihimo jossain kohtaa matkaa ja kello neljän ruokailu päätettiin ottaa niin, että Veikko ja minä käydään mäkkärissä, Krista syödessä etukäteen tekemänsä eväät. Mäkkäriin pääsy osoittautui haasteelliseksi, joten teimme käännöksen Edekan pihassa ja kun Edekassa kerran oltiin, niin kävin tarkistamassa viskihyllyt. Mukaan jäi neljä viskiä. Bowmorea ei näy. Onkohan Edeka menettänyt diilinsä niiden kanssa tjsp? Parkkipaikalta tehtiin myös videopuhelu Suomeen. Veikko on pyydellyt puheluita eri ystäviensä kanssa ja tänään oli vuorossa Ellen. Puhelut ovat lyhyitä ja hyvin lastennäköisiä, keskittyen yleensä yhteen asiaan ja toistaen sitä kunnes jompi kumpi pää kyllästyy ja lopettaa. Silti, kiva, että herra ajattelee kavereita ja haluaa soittaa.
Mäkkäri oli kokemus. Tämä oli ensimmäinen mäkkäri, missä ei ollut gluteenitonta hampurilaista. Sitä ei vain ollut. Siellä ei myöskään alkuun kukaan osannut englantia. Lopulta löytyi yksi ei-saksalainen työntekijä, joka osasi englantia jollain tasolla. Hänen kanssa keskutellen saimme tilauksen aikaiseksi. Se tosin vaati kaksi kierrosta automaatilla, jotta tiesin mitä voisin tilata. Haaste oli se, että hän ei osannut sanoa mitä voisin koittaa ottaa ja minä en tiennyt mitä on tarjolla. Saimme rakennettua happy mealin ilman burgeria, sen tilalla oli salaatti. Hedelmäsose piti tulla, mutta sen sijaan tulikin toinen pillimehu. Elimme tappion kanssa. Veikon suunnattomaksi riemuksi Happy meal lelu oli Spiderman aiheinen. Se on nyrkin kokoinen repunnäköinen esine, millä voi ampua yhden muoviseitin.
Viimeinen ajopätkä oli sekin puolitoista tuntinen. Olemme nyt jossain päin Saksaa, Krista löytämällä ilmaisella matkailuautoille tarkoitetulla parkkipaikalla. Täällä on kaksi autoa meidän lisäksi. Seurue on aika valmis nukkumaan…
