sunnuntai, 2026-06-28
Ajoaika: 1h 29 min
Keskikulutus: 9.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5309 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2
Aaah! Viileä aamu autossa. Kaikki heräsivät hyvissä ajoin, noin puoli kuusi. Veikko aloitti aamun piirretyillä ja aikuiset nauttivat hiljaisuudesta. Aamiaisen jälkeen seurue jakaantui kahtia minun jäädessä autolle kirjoittamaan blogia, Veikon ja Kristan lähtiessä toiselle leikkipaikalle.
Autolla minua jännitti auton akun jännitteet. Ne eivät olleet ollenkaan siellä missä niiden piti. On kuin aurinkopaneeli ei toimisi. Invertterin ledit tosin näyttävät että se toimii, akun jännite taasen ei täsmää siihen. Ennen kuin lähdimme toiselle kierrokselle kiipeilemään kytkin pois päältä kaiken epäoleellisen, jättäen vain jääkaapille virran. Akun jännite on liian alhaalla muille jutuille.
Pyrimme olemaan kiipeilemässä mahdollisimman aikaisin, heti paikan avautumisen aikaan. Olimme 10 minuuttia avaamisen jälkeen paikalla ja siellä oli sakkia kunnolla. Onneksi henkilökunta oli sama kuin eilen, joten a) saimme alennusta b) pääsimme skippaamaan koulutuksen, joten pääsimme radoille ilman että kukaan hidasteli meitä. Veikko ja minä lähdimme vihreille ja Krista siniselle. Ehdimme Veikon kanssa vetää kummatkin vihreät ja mennä vielä kuvaamaan Kristan reitin viimeisen osuuden. Veikko hanskasi kaiken itse, jopa köysirataan (? – zipline) kiinnittymisen ja irtautumisen. Herran keskittyminenkin piti todella hyvin aikaisempiin kertoihin verrattuna. Kun Krista oli päässyt sinisen läpi oli minun aika lähteä mustalle. Veikko halusi ihan ehdottomasti seurata ja kannustaa.
Täällä nämä radat eivät ole kaikken laadukkaimpia. Tässä mustassa radassa se korostui hyvin paljon. Rata on erillislukittu ja siihen pitää pyytää pääsy. Ensimmäisenä on 10 metrin seinäkiipeily. Tämä oli helpohko nakki. Osa otteista oli vähän löysästi kiinni, joten niistä piti ihan oikeasti pitää kiinni sopivasti että ne eivät pyörähtäisi kädessä tai jalan alla, tai valita sopiva mikä ei pyörinyt. Turvakaapeleiden siirto oli vähän kuin leadin klippausta, joten se puoli oli helppoa. Radan ylläpidon ja huonon laadun heikot kohdat tuli rajusti esiin mustalla radalla. Kakkos- tai kolmoseste oli köydellä heilautus. Tasolla oleva ohjelaatta näytti tavan kiinnittää turvavaljaat, mitä ei ollut mahdollista tehdä. Niinpä päättelin mikä olisi oikea tapa kiinnittää turvavaljaat. Toinen asia oli se että köysi, mistä minun tulisi ottaa kiinni, oli kiinni vaijeriköydessä jeesusteipillä (kts kuva jälkimmäisestä köysiesteestä). Päässä soi “time to do some sketchy shit, doo dah doo dah” Triplatarkistettuani turvaköyteni, otin kiinni köydestä ja juuri silloin alhaalta tulee “Hyvä isä! Vai! Vai Papa!”, joten isä meni ja hyvin se meni – olin ymmärtänyt pisteen oikein. Toinen isompi ihmetyksen hetki oli kakkosköysieste. Taas sama ohjelappunen, mutta edessä oleva köysirata oli köysi, U:n muotoinen este tai köysikeinu ja sen takana toinen köysi. Arvelin, että ekalla köydellä heilautetaan tuon esteen läpi ja sitten otetaan siitä jälkimmäisestä köydestä kiinni ja päästään perille. Arvasin väärin. Ekan heilautusvara ei riittänyt kuin köysikeinulle, joten siirsin itseni siihen. Tässä kohtaa eka köysi oli nyt väärällä puolella turvavälineitä, joten jouduin selvittämään sen sotkun ollessani köyden päällä 10 metrin tai enemmän korkeudessa. Sitten vedin sen seuraavan köyden luokseni, turvanarulla ja lähdin heilahtamaan kohti tasoa. Vituiks män, jotenkin se köysikeinu ja minun turvakaapelit nappasi kiinni ja nykäisi minua takaisinpäin ennen kuin pääsin tasolle. Ne kuitenkin irtosivat toisistaan, joten jäin roikkumaan käsillä köyden varaan vähän liian kaukana tasosta. Tätä tilannetta varten oli toinen apuköysi jolla sain kiskottua itseni tasolle. Tämän jälkeen pitikin ottaa tasolla vähän happea, kerätä voimia ja miettiä että mitä kaikkea sitä tulee tehtyä. Tästä eteenpäin rata oli vähemmän epäselvä, mutta yhä huonosti toteutettu. Monkey barin kohdalla ongelma oli se että luontainen heilahdus vei miehen niin että oikea käsi meni turvavaijerin väärältä puolelta ja jos sieltä otti kiinni käsiotteesta, niin seuraavassa heilahduksessa turvavaijeri hiersi hauiksen sisäpuolelle jäljen, jos taas tietoisesti nappasi kiinni, niin että oikea käsi pysyi turvavaijerin tällä puolella, seuraavassa heiladuksessa se vaijeri hiersi hauiksen ulkopuolelle jäljen. Mies ei kestänyt tätä kuin 4 kertaa, kaks per puoli ja ote petti. Sitten silpattiin turvaköyden varassa tasolle. Oli hieno mennä rata läpi, en menisi toistamiseen, en suosittele muille.
Krista oli tällä välin saanut suoritettua punaisen radan ja he odottivat Veikon kanssa minua vaijerilaskun päässä. Lähdin Veikon kanssa vihreälle radalle taas ja Krista lähti tarkistamaan zipline -radan. Zipline rata oli sen verta nopea suoritus, erittäin hitaan edessä olevan kanssakin, että Krista ehti kuvaamaan minua ja Veikkoa vihreällä radalla. Kaikken tyytyväisin olen herran kykyyn käsitellä turvavaljaita ja niiden kiinnityksiä. Hän teki homman kuin pro. Kiipeilyssä kului kolme ja puoli tuntia. Nälkäisinä ja fyysisesti hyvin väsyneinä työstimme tiemme autolle tekemään ruokaa.
Ruuan jälkeen oli aika siirtyä kesätalolle purkamaan auto tyhjäksi, rentoutua hetki ja sitten lähteä illan konserttiin. Kristan tuttava, yksi naapureistamme, on kuorossa jolla on konsertti jossain vuorella, missä on kuulemma viileää. Purin auton, eli siirsin kamat sisälle ja hyppäsin Veikon kanssa altaaseen. Krista käytti ajan joogaamiseen uskomattomassa kuumuudessa. Kello 17, starttasimme konserttiin ja auton mittari näytti kohtuulliset 42 astetta lämpöä.
Esitys ei ollut niin korkealla vuorella, ettäkö siellä olisi ollut viileää. Hikoilimme siihen saakka, että aurinko laski puulinjan ja vuorien taa. Sen jälkeen oli vain kuuma. Konsertti oli kaksi osainen ja tunnin mittainen. Ensimäisessä osuudessa oli tämä Kristan naapurituttu. Hilpasimme pois heti konsertin päätyttyä ja ajoimme talolle. Talolle saavuttaessa miehet olivat aivan kuitti. Kun heidät saatiin ruokittua oli aika toisen nukahtaa ja toisen purkaa kaikki tarvikkeet. Samalla tuli varmistettua, että aurinkopaneeli ei enää lataa. Johdon yksi kiinnitys on irti, toivottavasti vain liitin on mennyt. Se pitää selvittää huomenna.
Illalla sänkyyn rojahtaessa tunsi liikkuneensa päivällä.
