perjantai, 2026-06-12
Ajoaika: 1h 45 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3600 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Arkiviikko on mennyt ohi taas, arkea eläen. Tai no, ei ihan pelkkää arkea talolla. Tiistaina kävin kahdestaan Sonjan kanssa pyöräilemässä Pordenonessa. Katselimme kaupunkia, kirjakauppaa ja päätimme reissun hyvään pitsaan tuntemassani pitseriassa. Samalla tuli varmistettua, että pystymme kaikki etenemään pyörällä. Kristan pyörä saatiin sopivan kokoiseksi Sonjalle. Kristalle taasen saatiin lainaan pyörä isäntäperheeltä. Keskiviikko meni levätessä ja latautuessa. Torstaina Krista ja Veikko ehti altaallekin ja minä pohdin auton pakkausta. Autoon oli pakattava yksi pyörä enemmän kuin mitä meillä on kiinnikkeitä ja olisi taiottava yksi makuupaikka enemmän kuin mitä meillä on. Onnistuin kummassakin tempussa. Isäntäperheeltä tuli patja lainaan, joka menee takaluukkuun.
Työpisteeni tuunaus jatkuu. Matkailupöytä ei ole tukeva, se heiluu helposti, mikä saa näytöt heilumaan ja on yleisesti epämukavaa. Sain idean pöydän tukevoittamiseen ja sen pentele toimi. Pöytä on vain ehkä 2-4 senttiä kapeampi kuin se tila missä se on. M1hitä jos tunkisin pyyhkeet reunoihin, niin että pöytä olisi kiristetty paikalleen niiden avulla? Vapaana olevat allaspyyhkeet valjastettiin testiin. Testin tulos oli kaikkea mitä voi toivoa. Pöytä ei heilunut enää lainkaan. Krista ilmoitti että allaspyyhkeet pitää vapauttaa niiden tarkoitukseen, joten pyyhkeet vaihtui valkoisiin, joita emme käytä – tukevuus säilyi. Pisteenä I:n päälle pöydän alle tuli pahvilaatikko, jonka päällä voi lepuuttaa jalkoja.
Yhtenä kauniina aamuna Krista näytti italialaisen aamiaisen Sonjalle ja Veikolle. Minulle ei oltu kerrottu – tarkoituksella! Yksi kuva tästä supersalaisesta jutusta tuli otettua.
Veikon polvet ja kyynärpää on nyt auki. Päiväkodissa oli joku päivä laastaroitu polvi kahdella eri laastarilla, kun uusia syvempiä naarmuja tuli hankittua. Laastarit eivät pysy kovin kauaa polvissa, mikä lienee hyvä asia ettei haavat pääse mätänemään. Herran sääret polvista alaspäin on joko ruskettuneet tai mustelmilla, todennäköisesti kumpaakin, sekä naarmuja, paljon naarmuja….
(Vesi)sota pääsi uudelle tasolle taas. Nyt se on motorisoitu. En ole päässyt vielä liittymään sotaan, eikä kelitkään ole olleet sopivan kuumat. Ensiviikko jää hyvin lyhyeksi härkäparin Ranskareissun vuoksi, mutta heinäkuu, heinäkuu voisi olla vesisotakuukausi. Melee puolella on myös sähköistetty aseita. Nyt pelikentälle on tullut moottorisaha, jota Veikko reimulla käyttää.
Torstaina syötin laajennetulle perheelle moloa – eli jotain kalaa, luulisin. Se oli syötävää. Nimi hymyilytti ainakin aikuisia.
Perjantaina päivä päättyi Venetsian edessä olevan saaren leirintäalueelle , jossa autosta purettiin pihalle kaikki ulkoilman maksimaaliseen hyödyntämiseen – pöytä, kolme tuolia ja isäntäperheeltä lainaan saatu neljäs tuoli! Pihalle tuli myös neljä pyörää ja vessa. Tämä kaikki siksi, että autoon on rakennettiin kolme erillistä sänkyä. Veikolla on etupenkillä oma sänky, kiitos tekemäni taitettavan mukitelineen. Tämäkin pikku muokkaus onnistui yli odotusten. En arvannut, että tulisin hyödyntämään tuota etupään esteetöntä poikittaistilaa Veikon sänkyosastona. Veikko nukkui edessä omalla osaltollaan, Krista ja minä auton “pääsängyllä” ja Sonja takatilassa, omassa jylhässä yksinäisyydessään lisäpatjalla.
