Thursday, 2025-08-07
Ajoaika: 0
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 7307 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 16
Saavuttuamme Pohjoissaksaan meillä on käsissämme 4 päivää ennen laivaan nousua. Nämä päivät jaoimme kahtia, ensimmäiset kaksi päivää olimme Rostokissa ja loput kaksi päivää olemme Lübeckissä. Kristan pyörän runko antoi periksi lopullisesti reissumme toiseksi viimeisellä viikolla. Takarenkaan akselin kiristykset oli niin rikki, että jos pyörällä jarrutti takapää irtosi kiristyksistä ja alkoi hissukseen työstämään itseään irti. Tästä syystä viimeisen viikon verran hain Veikon autolla.
Taistelusuunnitelma oli yksinkertainen. Rostokissa tehdään tutkimustyötä, testataan ja ihmetellään minkälaisia pyöriä olisi tarjolla. Edellinen kesti 19 vuotta, seuraavan pitäisi kestää enemmän. Rääkkinä pyörällä on armoton päivittäinen 10-40 kilometriä pitkä hyötypyöräily. Satoi lunta, vettä, sekä että tai paistoi sillä mennään välillä kärryä perässä vetäen.
Rostokissa käytiin parissa pyöräliikkeessä, ihmeteltiin saatavilla olevia pyöriä. Liikkeiden välissä etsittiin mitä on saatavilla Suomessa. Tilanne ei näyttänyt hyvältä kun Rostokin liikkeet oli käyty läpi. Keskiviikkona siirryimme Lübekiin. Täällä oli käsillä vielä kaksi pyöräliikettä. Viimeisestä liikkestä löytyikin yllättäen 4 kandidaattia, joista lopulta saatiin valittua yksi. Vanha pyörä jäi tänne, uusi pakattiin kyytiin. Liikkeiden palvelutaso vaihteli rajusti. Yhdessä oli jopa piirrettyjä lapsille katsottavaksi. Tässä viimeisessä liikkeessä oli tarjolla kiireetöntä henkilökohtaista palvelua. Meillä taisi mennä 45 minuuttia tai runsaasti enemmän siihen, että saatiin asiakaspalvelija. Kaikenkaikkiaan ostokokemus kesti liki kolme tuntia. Hän oli hyvin mukavan, erittäin asiantunteva ja tasaisen rauhallinen ja kiirehtimätön. Ostokokemuksen jälkeen koko miehistö oli aikalailla kuitti. Miehistö tarvitsi nyt suihkun ja teknisellä puolella ongelmia oli pari kappaletta:
a) Pöntön kapasiteetti ei riitä perjantai-iltaan saakka
b) Juomavesi ei riitä perjantai-iltaan saakka.
Ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin päätettiin koittaa Lübeckin ainutta leirintäaluetta, mutta sieltä tuli hylsy. Alue on täysi. Kriisikokouksessa todettiin, että suihku on pakollinen, tekniset ongelmat ei ole vielä tänään kriittisiä. Tehtäväjaoksi sovittiin, Juha huolehtii kaikesta muuta paitsi suihkusta, se on Kristan huoli. Leirintäalue antoi vinkin, missä voisi ehkä tyhjentää & täyttää, joten aloitimme sillä. Vaati vähän selvittämistä, mutta onnistui! Siellä veden tankkaus (100L) maksoi 1 € ja pöntön tyhjennys oli ilmainen. Koska meillä on viime vuodelta tieto hyvästä puskaparkista kaikki asiat on hyvin kunhan päästään suihkuun. Kenttäsuihku on viimeinen kortti Kristalle. Kristan löytämä maauimala oli vielä auki elokuussa ja olimme sisällä runsaat 3 minuuttia ennen kuin lipunmyynti lakkasi. Suihkut olivat lämpimät ja mukavat, allas hyvin kylmä. Niinpä suihkujen jälkeen olimme leikkialueella koko sisäänpääsy rahan (3€+3€+2€) edestä leikkimässä. Paikan sulkeutumisen jälkeen ajoimme tutulle paikalle parkkiin ja totesimme elämän olevan hyvää. Reissukokemus + auton tuunaukset mahdollistaa launtaista perjantaihin autossa asumisen. Tarvitsemme kaksi vessan tyhjennystä ja yhden nestetankkauksen. Majoituskustannukset näinollen siis tälle koko ajalle on … 1+25+15+8 (+8), missä siis suihku on se mistä maksetaan ja siellä kylpylässä siitä maksettiin vähän liikaa turhan pyyhkeiden oston muodossa.
Torstaina ajattelimme turisteroida Lübeckissä. Se, mikä oli ajatuksena viime vuonna. Aamupäivä meni aikuisten omissa toimissa, kukin vuorollaan. Yhdeltä iltapäivällä olimme valmiita hyppäämään pyörien päälle ja matkaamaan kaupunkiin. Kun asiaa ei sen enempää mieti ja lähtee vaan tekemään, niin paljastuu, että pieni mies polkee hyvin 10 kilometriä pyörällä, tallaa kaupungissa aikuisten kanssa usean tunnin, kunhan välillä saa olla olkapäällä ja polkee vielä takaisinkin. Vasta täällä yöparkissa tuli tarkistettua, että pyöräilimme 10 kilometriä suuntaansa. Veikko veti siis yhteensä 20 kilometriä pyörällä, käveli kaupungissa, leikki leikkipuistossa ja oli vielä illalla känkkäilemättä, eli herra ei ollut edes hirvittävän väsynyt. Jonkin verran väsynyt, mikä näkyi kaatuiluna, törmäilynä ja sen sellaisena, mutta ei katki, mikä olisi ollut itkua ja hampaiden kiristystä. Nyt on vanhemmat pykälän ylpeitä pojan kunnosta. 🙂 Illalla autolla kaikkein eniten katki oli allekirjoittanut. Ainut ruoka yhdentoista jälkeen oli kakkukahvit jossain vaiheessa iltapäivää ja autolla nälkä oli kohtuuton. Ähtärissä luettu “pidä parin metrin etäisyys toisiin seuruesiin ja usean metrin etäisyys väsyneisiin perheenisiin” piti kovasti paikkaansa. Vasta kun herra oli ruokittu ja käynyt kenttäsuihkussa oli sivistystä tarjolla. Kenttäsuihku toimi hyvin ja ideani veden lämmittämisestä toimi. Tein litran kiehuvaa vettä, jonka kaadoin ~7 litraan kylmää vettä ja nautin sopivan lämpimästä suihkusta.
Kelit ovat tänä vuonna kohdallaan. Aurinkoa näkyy, pihalla on 20+ astetta lämmintä ja mukavaa. Hiki pukkaa kun kävelee ja kantaa poikaa. Mielenkiintoisesti auton sijainti ja pilvinen taivas aiheuttaa sen, että menetimme 0.1-0.2 volttia akkua torstain aikana. Alkuillasta akku ei ole täysissä kuin Italiassa. Toisaalta tänään latasin läppärin, luurin, kellon, Kristan luurin, 10000 akun sekä langattomat kuulokkeeni, notta paneeli toimittaa sentään jotain. Mennessämme laivaan perjantai yönä, akun täytyy olla täysissä. Sen pitää pitää jääkaappi käynnissä laivareissun verran, koska teemme ruokaostokset täällä. Suomessa mennään suoraan kotiin. Läpystä vaihto kesävuokralaisten kanssa ja purkautuminen taloon. Maanantaina arki jatkuu kuin reissua ei olisi ollutkaan.
Tiimi on hyvässä iskussa yhä, ainut heikkous on yhä lievästi jatkuva vatsavaivani. Mahtava ero viime vuoteen. Huomenna toistetaan tämä päivä ja ajetaan illalla satamaan torkkumaan ja odottamaan laivaan pääsyä. Reissun loppu häämöttää.
