Sunday, 2025-06-22

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamulla, 5:30, meistä toinen nousi pystyyn leikkimään veneellään. Toinen koitti levätä hieman lisää, sillä yöllä tuli herättyä muutama kerta. Tuntia myöhemmin astelin ulos autosta ihmettelemään sateen aikaansaannoksia. Tarppi oli yhä pystyssä, sen alla oli kuivaa. Tarppi selvisi ekasta koittelemuksesta!

Olen vielä kovin vainoharhainen akusta ja aurinkopaneelista. Aamulla tarkistin jännitteen 12,5 volttia. Aurinko paistaa kyllä, mutta olemme hyvin suojatulla alueella. Heti kun me oltiin ajettu ulos alueelta akun jännitemittari kellui 13 voltissa pienen levon jälkeen. Eli ilmeisesti me ollaan liki täysissä koko ajan? 12.5 volttia on ~0.3 volttia alempana maksimiakkutasosta, kevyen kuorman alla, eli akkua oli kulunut 20% … Mahdollisesti minun pitäisi välittää kun jännite tippuu 12.1 volttiin, silloin ollaan ehkä 50% varauksesta, lopeta käyttö / tyhjäakku on 11.8V (30% varauksesta jäljellä) … Koitetaan muistaa, mutta näyttäisi siltä että varjossakin aurinkopaneeli toimittaa ja akku hädintuskin kuluu.

Maa on märkä ja mutainen, joten levitin suihkupressumme tarppimme alle ja “TADAA!” autoa on taas mukavasti laajennettu tarpin verran. Tarpin alla on mahdollista liikkua paljain jaloin ja tehdä aamiaista ulkoilmassa. Vietimme leirintäalueella klo 12 saakka. Ruokaa valmistaessa toinen katsoi sarjoja, söimme, leikimme, rakensimme uudestaan isomman laivan, toinen pakkasi ja toinen leikki, söimme uudestaan, lounaalla puhuttiin italiaa. “Tutti pasta per me!” “Piccoli pasta per me? Pasta per pappaa!” “No! No! Tutti pasta per me! Io! IO!” ja niin edelleen. Harjoitellaan kumpikin italian puhumista, niin uskalletaan käyttää vähäistä kieliosaamistamme natiivien kanssa. Varmasti väärin, monella tapaa, tärkeintä on kuitenkin kielen käyttö. Kahdeltatoista checkout ja nokka kohti Gardalandia, kakkoskierros edessä.

Aloitmme Gardlanadin Sea worldilla. Suurin mielenkiinnon kohde oli mustekala, mutta valitettavasti emme bonganneet sitä. Se oli henkilökunnan mukaan ruukussa piilossa. Tunnin tutkimusreissun jälkeen lähdimme Gardalandiin kakkoskierrokselle. Uinti Leegomaassa oli vahvasti mielessä.

Kakkoskierros Gardalandissa oli enemmän huvipuistoon tutustumista – kuten oletinkin. Eka kerta meni jännittäessä ja tokalla kertaa homma kulki. Aloitimme Pipsa maan Ukin laivalla, sitten maatila-ajelu uudestaan, sitten jättipuun sisään, sitten etsimään tukkijokea. Matkalla löysimme 4D elokuvan, joten menimme sinne. Se osoittautui liian jännittäväksi ja puolivälissä pieni mies kiipesi syliin. Pienen miehen pulssi oli korkealla, mutta sylissä uskallettiin katsoa leffa loppuun. Leffasta tullessa ulos minulle kerrotiin “Se oli liian jännä!”. Sitten oli aika tankata isompaa pelaajaa ruualla, pienempi ei halunnut mitään. Kun istuimme pöydän ääreen ruokakädessä, heräsi kokis halut.
“Saat kokiksen, jos tilaat sen itse”
“Mutta ne ei ymmärrä Suomea”
“Una Coca cola per favore”
“Mutta ne ei ymmärrä suomea, Coca cola on suomea”
Sitten käytiin läpi nimen käsite, miten Veikko on Veikko kaikilla kielillä. Tämän selvennykseen jälkeen pieni mies oli kassajonossa vitonen kädessä. Kun tuli tilaushetki pieni herra toisti “Una Coca cola” ja iski vitosen pöytään. “Coca cola?” sanoi myyjä iso hymy naamalla.”Si! SI!” vastasi Veikko ja hetken kuluttua istuimme pöydän ääressä, kumpikin tyytyväisenä.

Sitten yritimme mennä Legolandiin uimaan. Paljastui että minun ostamissa lipuissa on vain yksi pääsy akvaarioon, yksi pääsy uimaan ja 2 pääsyä alueelle. En voinut ostaa uutta lippua, sillä uimapaikka oli täynnä ja lipun myynti tältä päivää ohi. Tämä takapakki otettiin yllättävän hyvin pienen miehen toimesta. Kotiinlähtö ei tullut kyseeseen, joten lähdimme tutkimaan uusia laitteita. Herra halusi lentokoneeseen – siihen mihin hän ekana päivänä ilmoitti että missään nimessä ei mennä ja tänään ekan kerran nähdessään sanoi ettei mennä koska se on liian korkealla. Nyt kun huvipuistotunnelmaan oli päästy se oli loistolaite! Herra oli tasan minimimitan 105 senttiä pitkä, joten lentokoneilla kierrettiin alue, sitten vielä kolmannen kerran maatila-ajelulle ja reissu pakettiin. On vihdoin aika lähteä paluumatkalle kesätalolle.

Olimme perillä vähän yli seitsemän. Krista auttoi kaiken purkamisessa ja saimme talon hiljaiseksi puoli yhdeksän aikaan. Juhannus on takana ja arki odottaa. Reissaaminen oli kivaa osallistuneiden mielestä. Perinne on syntynyt.