Saimme Tandemin omaksemme 02.03. 2004. Olimme aikaisemmin sopineet, että tandemin hankinta on se käännepiste jonka jälkeen emme enää peräänny. Tandem on kallein yksittäinen hankinta minkä teimme tämän reissun nimissä. Nyt kun iso ratas oli pyörähtänyt liikkeelle, aloimme todenteolla tekemään reissua mahdolliseksi.
Aloimme harjoittelemaan pyörän hallintaa, käymällä kaupassa ja ajamalla nurkkarallia. Nurkkarallissa nopeus on pieni, tilanteinta on paljon ja pyörän hallintaa oppii pakostakin. Toisaalta voisi ajatella, että aiheutamme vaaratilanteita, mutta kumpikaan meistä ei ole niin huono kuski. Huhtikuussa aloimme systemaattisen kunnonkohotuksen. Poljimme ympäri Turun lähikuntia ja Turkua. Ensimmäisen harjoitteluviikon aikana huomasimme, että kuskin paikka on vähän liian korkea Kristalle ja näin ollen Krista ei pystynyt antamaan juuri lainkaan apua polkemiseen. Tandem liikkui tuolloin noin 20 kilometrin tuntinopeutta ja minä olin joka pikku lenkinkin jälkeen aivan lopussa. Kun minusta tuli kuski, huomasin että minun on huomattavasti keveämpi polkea ja tandemin keskinopeus keskinopeus nousi lähelle 25 kilometriä. Kun minä olen kuskina on tandemin penkki niin alhaalla kuin mahdollista, jolloin pyörä on sopivan kokoinen minulle. Jos pyörä olisi ollut yhtään isompi, olisimme olleet isoissa ongelmissa.
Aikavälillä 02.03 ja 31.5. 2004 ajoimme pyörällä lähes 1300 kilometriä. Valitettavasti aloitimme matkojemme systemaattisen kirjaamisen vasta 1.4. alkaen joten kirjanpidossamme näkyy vain noin 1000 kilometriä. Taulukon löydät täältä.
Kunnonkohottamisen lisäksi aloimme hitaasti lisäämään tietämystämme reissaamisesta. Ensin lähdimme liikkeelle maalaisjärjellä. Mietimme mitä tarvikkeita tarvitsisimme, miten etenisimme, missä nukkuisimme jnpp. Arvioin alkuun ajonopeudeksemme 20-25 kilometriä tunnissa, arvioin myös että etenisimme helposti 100 kilometriä päivässä, jos ei enemmänkin. Nämä arviot perustuivat muistelmiini vuodelta 1997 jolloin saatoin päivässä polkea 200 kilometriä ja 50 kilometriä oli pieni, alta kahden tunnin, rykäisy. Nämä arviot olivat arvatenkin virheellisiä, se selvisi meille kun teimme ensimmäisen koeajon lähes täydellä lastilla 6.5. ja 7.5. Taulukosta näet, että vauhtimme oli aika kova, mutta se matkustaminen ei ollut hauskaa tai mukavaa mitenkään. Tästä päättelin, että nopeuttamme pitää tiputtaa ja päivämatkana 50 kilometriä on jo mukava matka, 100 kilometriä alkaa olemaan ehdoton huippu. Lukiessani Hepon sivuja, noin viikkoa ennen matkalle lähtöä, olettamukseni saivat vahvistuksen.
Krista huolehti (jälleen kerran) kaikesta fiksusta tiedon hankkimisesta. Hän lainasi kirjastosta kasapäin kirjoja, jotka edes jollakin tapaa liittyivät reissaamiseen tai vaikkapa autiotupiin. Hän myös luki suurimman osan näistä kirjoista, luullakseni, kun minä taas luin vain pari ja silmäinen paria muuta. Näistä kirjoista löysimme listoja tarvikkeista joita olisi syytä olla mukana tälläisillä matkoilla. Käytimme niitä hyödyksemme pakatessamme. Hepon sivuilta löytyvä lista toimi meidän viimeisenä varmistuksena ja sen pohjalta tehtiin vielä eräitä varaosa hankintoja.
